Media­kirjasto

Sakarjan kirja

18.2.2015 ⟩ Erkki Koskenniemi

Viimeisinä vuosikymmeninä on nähty vakiintuneen maailmanjärjestyksen murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja yritykset järjestää itäisen Euroopan asiat uudelle ja samalla vanhalle kannalle. Jotakin hyvin samantapaista koettiin silloin, kun Persia murskasi Babylonin vakiintuneen mahdin. Se mikä ennen oli mahdotonta oli nyt mahdollista. Mutta mitkä avoimista mahdollisuuksista olivat toteutettavissa? Kansa palasi pakkosiirtolaisuudesta, mutta oliko nyt tullut aika rakentaa uudelleen Jerusalemin muurit? Pitikö nyt rakentaa temppeli uudelleen? Oliko aika rakentaa uudelleen Daavidin valtakunta ja voidella kuningas? Näihin tilanteisiin liittyvät Sakarjan kirjan luvut 1-8. Niiden ytimenä oleva näky on päivätty loka-marraskuulle vuoteen 520 ja on siis rinnakkainen Haggain profetioille.

Jakso alkaa parannussaarnan sisältävällä johdannolla 1:1-6 ja päättyy Jumalan lupauksiin 8. luvussa. Johdantoa seuraa kertomus Sakarjan näyistä, jotka hän näki yhtenä yönä, 1:7-6:15. Näyt ovat seuraavat: Myrttilaakson ratsastajat (1:7-15), Sarvet ja sepät (2:1-4), Mies ja mittanuora (2:5-9, jatkeena 2:10-17: palatkaa pakkosiirtolaisuudesta!), Joosua Jumalan edessä (3:1-7, jatkeena 3:8-10 lupauksia), Lampunjalka ja kaksi oliivipuuta (4:1-10), Lentävä kirjakäärö (5:1-4), Jumalattomuus eefa-mitassa (5:5-11), Neljät vaunut (6:1-8, jatkeena 6:9-15 Kruunu Joosualle).

Luvut 7 ja 8 sisältävät uuden yhtenäisen jakson, jonka alkaa paastoa käsittelevä kysymys. Seurauksena on katsaus Jumalan kansan historiaan (7. luku) ja sitä seuraavat Jumalan armolupaukset. Ne huipentuvat lupaukseen, jonka mukaan Jerusalem tulee kerran olemaan kaikkien pakanakansojen pyhiinvaelluksen kohteena. Silloin paasto muuttuu juhlaksi.

Kirjan luvut 9-14 eivät näytä liittyvän samaan historialliseen tilanteeseen. Ne ovat tutkijoiden suuren erimielisyyden aihe. Muutamat ajoittavat ne 700-luvulle, toiset taas aina 300-luvulle saakka.