Media­kirjasto

Saarnaajan kirja

18.2.2015 ⟩ Erkki Koskenniemi

Saarnaaja

Meidän tuntemamme Saarnaajan kirja on hepreaksi nimeltään Qohelet. Sen taustalla on sana qahal, joka tarkoittaa usein seurakuntaa, ja siksi seurakunnassa puhuja on ymmärretty "Saarnaajaksi". Ilmeisesti nyt ei kyseessä ole kuitenkaan seurakunta, vaan muu suuri väkijoukko. Siksi Qohelet ei ole "Saarnaaja", vaan "Puhuja". Viittaus kuninkaaseen (Salomoon) on ymmärrettävä kirjalliseksi, sillä kirja on syntynyt paljon Salomon ajan jälkeen, ehkä kolmannella vuosisadalla eKr. "Saarnaaja" varustetaan artikkelilla – se (tunnettu) Saarnaaja, joten ehkä on kyse varsin tunnetusta opettajasta.

Kirjan syntyhistoriasta esitetään monia toisensa pois sulkevia käsityksiä. Joidenkin mielestä hyvin pessimistiseen tekstiin on lisätty myöhemmin hengellisiä aineksia. Joidenkin mielestä kirja on vain kokoelma hajanaisia lauseita. Näyttäisi kuitenkin siltä, että alkupuolen skeptiset lauselmat palvelevat loppupuolen eettistä opetusta. Saarnaajan pohdinnan pitää sittenkin koossa pyrkimys oikeaan ja hyvään sekä yhteys Jumalaan.

Saarnaajan sanoissa säihkyy arvoituksellisena, mutta kutsuvana ja kiehtovana juutalaisen viisauskirjallisuuden perinne. Tämä perinne ei tee hänestä onnellista ja viisauteensa luottavaa optimistia, vaan syvästi oman rajallisuutensa tuntevan pohdiskelijan. Toisin kuin usein ajatellaan, Saarnaaja ei ole skeptikko. Lähtökohtana on Jobin kirjan sanoma: Jumala on suuri eikä ihminen ymmärrä hänen tekojaan. Parasta on nauttia elämästä - mutta muistaa että elämä on Jumalan lahja. Saarnaaja on koskettava, haastava ja syvällinen kirja.