Media­kirjasto

Ruutin kirja

13.7.2018

Ruutin kirja

Ruutin kirja kertoo kauniin ja onnellisen mutta myös surullisen kertomuksen. Betlehemiläinen Elimelek muutti Moabin maahan nälänhädän takia. Hän otti mukaansa vaimonsa Noomin ja poikansa Mahlonin ja Kiljonin. Moabin maassa pojat menivät naimisiin moabilaisten naisten, Ruutin ja Orpan, kanssa. Kirjan alussa kerrotaan, kuinka Noomin mies ja hänen poikansa kuolivat. Jäljelle jäi kolme leskeä, ja Noomi päätti palata kotimaahansa. Ensin hänen miniänsä halusivat seurata häntä, mutta Noomi vakuutti heidät paremmasta tulevaisuudesta omien perheidensä luona. Orpa lähteekin teilleen, mutta Ruut jää anoppinsa seuraan. Kun he saapuvat Juudaan, heidät otetaan lämpimästi vastaan. Pian Ruut tutustu Boakseen ja he menevät kirjan lopussa naimisiin. Lukijalle selviää kirjan lopussa, että Boas ja hänen moabilainen vaimonsa Ruut ovat Daavidin isoisovanhemmat (Boas -> Obed -> Iisai -> Daavid). Kirjan merkitys tulee ilmeiseksi, kun muistetaan Mooseksen laissa oleva ankara säädös (5. Moos. 23:4): ”Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon.” Jos Boas olisi hylännyt Ruutin, ei Israelilla olisi Daavidia, saati sitten toivoa Daavidin suvun Messiaasta!

Heprealaisessa Raamatussa Ruut on sijoitettu kolmanteen osioon, ”Kirjoituksiin”, mutta Vulgatassa (latinankielinen käännös) ja Septuagintassa se tulee heti Tuomarien jälkeen. Tätä on perusteltu juuri sillä, että Ruutin kirjassa kerrotaan Tuomareiden ajan tapahtumista. Vaikka tapahtumat sijoitetaan tuomarien aikaan, kirja on kirjoitettu myöhemmin. Monien mielestä se on kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen, koska heprean kielessä on nähtävissä aramean kielen vaikutusta. Aramea vahvistui paljon juuri pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja sitä käytettiin laajasti Persian valtakunnassa. Joidenkin tutkijoiden mielestä Ruutin kirjan kertomus on apologia Daavidin puolesta, koska hänen sukujuurensa olivat osittain Moabissa (vrt. 1. Sam. 22:3-4). Kun hänestä myöhemmin tuli kuuluisa ja tärkeä kuningas, ihmiset halusivat tietää hänestä enemmän. On myös ehdotettu, että Ruutin kirja olisi ollut reaktio Esran käskyyn purkaa kaikki avioliitot vierasmaalaisten kanssa. Ruutin kirja olisi näin muistuttanut siitä, että Esran vaatimus ei soveltunut yleiseksi säännöksi. Kun kerran Daavidin esivanhemmilla oli vierasmaalainen puoliso, niin kaikki avioliitot vierasmaalaisten naisten kanssa eivät voi olla turmiollisia. Ruutin kirjan sanoma menee kuitenkin syvemmälle. Pohjimmiltaan se kertoo vierasmaalaisen naisen halusta palvella Israelin Jumalaa. Ruutin sanat anopilleen (Ruut 1:16) avaavat kirjan sanoman: ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät. Sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.” Ruut haluaa palvella ainoata Jumalaa ja elää miehensä suvun yhteydessä. Näin ollen suoria yhtäläisyyksiä ei voida vetää Ruutin kirjan ja Esran ja Nehemian ajan välile. Esran aikana vierasmaalaiset naiset palvelivat epäjumalia, kun taas Ruut halusi palvella elävää ja todellista Israelin Jumalaa.

Ruutin uskollisuuteen miehensä suvulle on kiinnitetty huomiota. Genesiksessä kerrotaan Tamarista, jonka mies kuolee vailla jälkeläistä. Juuda kehottaa poikaansa Onia makaamaan Tamarin kanssa jakeen 5. Moos. 25:5 mukaisesti. Näin leski voisi ”herättää eloon” kuolleen miehensä suvun. Osa tutkijoista on nähnyt Ruutin toimivan tämän käskyn mukaan, mikä kuulostaa sekin järkevältä. Ei ole ollenkan tyhmä ajatus, että Ruut olisi saanut kuulla Jahvesta puolisoltaan ja anopiltaan. Hän itse sanoo, että Noomin Jumala on myös hänen Jumalansa.

 

Antti & Martti Laato