Media­kirjasto

Hoosean kirja

13.7.2018

Hoosea

Hoosean profeetanura keskittyi pohjoisen valtakunnan eli Israelin alueelle. Silloin kuninkaana oli Jerobeam II:n (787-747 eKr.). Kirjan ensimmäisestä jakeesta käy ilmi, että hän toimi profeettana myös myöhemmin hallinneiden Juudan kuninkaiden Ahasin (734-715 eKr.) ja Hiskian (715-696 eKr.) aikana. Hoosean kirjan lukuja 5-7 tulkittaessa varsin hyvä oletus on, että ns. Syyro-efraimilainen sota (734-732 eKr., ks. 2. Kun. 15-16) on takana päin. Pekahin kuoleman jälkeen Hoosea (samanniminen kuningas kuin profeetta Hoosea) sai hallittavakseen enää vain pienen alueen Samarian ympärillä, pääasiassa Efraimin heimon asutusalueen. Nimi Efraim esiintyy Hoosean kirjassa useaan otteeseen pohjoisen kuningaskunnan nimenä. Hoosean kirjasta on mahdollista löytää lukuisia viittauksia Israelin historian vaiheisiin aikana, jolloin Egypti ja Assyria tavoittelivat Kanaaninmaan herruutta itselleen. Assyrian ja Egyptin väliset konfliktit tulevat hyvin esille assyrialaisista ja egyptiläisistä teksteistä. Sen lisäksi niihin viitataan myös Kuninkaiden kirjoissa (2. Kun. 17:4; 18:21). Hoosean kirjassa näkyvät useassa kohdassa Israelin poliittiset yritykset liittoutua milloin Egyptin, milloin taas Assyrian kanssa (Hoos. 5:13; 7:11; 9:3; 11:5; 12:2). Kirjassa viitataan myös Israelin Assyrialle maksamiin raskaisiin vuosittaisiin veroihin (Hoos. 8:9-10), Pekahin tekemään vallankaappaukseen (2. Kun. 15:25 ja Hoos. 7:3-7), Syyro-efraimilaiseen sotaan (2. Kun. 15:29; 16:1-9 ja Hoos. 5:8-11) sekä moniin Israelin kuninkaiden salamurhiin (2. Kun. 15:10, 14, 25, 30 ja Hoos. 8:4).

Hoosean kirja antaa yksityiskohtaista tietoa profeetan epäonnistuneesta avioliitosta (Hoos. 1-3). Se toimii kuvana Jumalan ja Israelin välisestä liitosta, jossa Israel uskottomana kääntyy Baalin puoleen palvelemaan häntä. Jumalan ja Israelin välinen suhde kuvataankin usein avioliiton avulla. Israel harjoittaa hengellistä haureutta hylkäämällä Herran ja palvelemalla muita jumalia. Baalin palvontaa ja muita kanaanilaisia hedelmällisyyskultin muotoja kritisoidaan Hoosean kirjassa paljon. 1920-luvulla löydettiin muinaisesta Ugaritin kaupungista versio Baal-myytistä. Baal joutuu taistelemaan kaaosvaltoja vastaan varmistaakseen itselleen luomakunnan kuninkuuden. Vuotuisat sadekausien ja kuivan kausien vaihtelut selitettiin ilmeisesti niin, että Baal kesän kuivuuden edellä kärsi tappion taistelussaan Kuolemaa (Motua, seemiläinen juuri mwt: kuolema) vastaan. Hänen puolisonsa Anat etsii Baalin käsiinsä Kuoleman valtakunnasta ja vapauttaa hänet syksyn sateiden edellä. Baal ja Anat viettävät pyhiä häitään, ja heidän hedelmällisyytensä heijastuu luomakunnan puhkeamisena kukkaan. Sateet miellettiin ilmeisesti Baalin spermaksi, joka saa luomakunnan kukoistamaan. Kanaanilaiseen hedelmällisyyskulttiin liittyi ilmeisesti kulttiprostituutio – Baalin ja Anatin häitä näyteltiin ja näin vahvistettiin Baalin potenssia. Tästä johtuen Baalin palvontaan liittyi irstaita orgioita. 4. Moos. 25 antaa hyvän kuvan tällaisista. Sen mukaan Baal-Peorissa israelilainen mies ja moabilainen nainen menivät pyhäkkötelttaan harjoittamaan haureutta. Pappi Pinehas tekee siitä lopun. Kolmannessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, etteivät papit voineet olla sukupuoliyhteydessä vaimojensa kanssa ennen pyhäkköpalvelustaan. Sukupuoliyhteys teki heistä kultillisesti epäpuhtaita ja tämä säädös esti israelilaisia harjoittamasta hedelmällisyyskulttiin liittyviä rituaaleja (3. Moos. 16:16-18, 31).

Hoosean kirjasta käy ilmi, että kirjan kirjoittaja tunsi lukuisia Israelin historiaan liittyviä traditioita. Muinaisessa Israelissa oli liikkeellä monia tarinoita ja versioita samoista tapahtumista. Hoosean tuntema Jaakobin traditio poikkeaa joissakin yksityiskohdissa Ensimmäisen Mooseksen kirjan esittämästä traditiosta (Hoos. 12:4-5, 13; 13:13). Kun Mooseksen kirjojen mukaan Israel nurisi usein Jumalaa vastaan autiomaassa, Hoosean kirjassa taas autiomaavaelluksen aika oli Jumalan ja Israelin välistä rakkauden aikaa (Hoos. 2:16-25; 8:13; 9:3, 10; 11:1-7; 12:10, 14; 13:4-8). Hoosea viittaa usein Tuomarien kirjojen ja kuningas Saulin historiaan. Exodus-traditiota lukuun ottamatta Hoosea osoittaa näillä varhaisilla traditioilla israelilaisten uskottomuuden. Jaakob osoittautui kelvottomaksi jo äitinsä kohdussa ja kaikki, jotka myöhemmin häntä seuraten tulevat Betelin pyhäkköön, tekevät syntiä. Ainoa poikkeus on Jumalan ja Israelin välillä solmittu liitto, kun Jumala johti kansansa pois Egyptistä Mooseksen avulla (Hoos. 12:14). Hoosea viittaa usein liiton siunauksiin ja varsinkin kirouksiin (3. Moos. 26; 5. Moos. 28-29) ja perustelee, miksi Israelin kuningaskunta sortuu. Se on rikkonut liiton säädökset ja saa nyt osakseen kiroukset. Onkin todennäköistä, että Hoosean hengellinen koti oli Sikemin seuduilla, jossa tunnettiin exodus-traditio sekä Jumalan ja Israelin välisen liiton traditiota.  Monet kulttipaikat kuten Betel (Bet-Aven), Gibea, Gilead, Gilgal ja Samaria saavat kuulla tuomionsa, mutta Sikem on ainoa paikka, jota Hoosean kirjassa ei koskaan kritisoida. Jakeessa Hoos. 6:9 kritisoidaan pappeja, jotka surmaavat Sikemiin matkalla olevia. Sikemin on siksi täytynyt olla Hoosean arvostama merkittävä uskonnollinen keskus.

Hoosean kieli ja teologia muistuttavat paljon Viidennessä Mooseksen kirjassa (= Deuteronomium) käytettyä. Onkin hyvällä syyllä ehdotettu, että Hoosean kielenkäytössä on paljon deuteronomististen sanontojen esiasteita. Deuteronomiumin varhaisimmat traditiot ovat peräisin pohjoisen Israelin alueelta, ja ne on työstetty lopulliseen asuunsa Jerusalemissa (ks. Viidennen Mooseksen kirjan Johdanto). Heprean kieli sisältää paikoitellen erikoisia muotoja, ja tutkijat katsovatkin niiden olevan pohjoisen heprean murteen mukaisia.

Hoosean kirja ei olisi säilynyt Vanhan testamentin kirjoitusten joukossa, ellei profeetan julistuksesta olisi jossakin historian vaiheessa kiinnostuttu Jerusalemissa. Samarian hävityksen jälkeen (722-720 eKr.) monet Deuteronomiumin traditiot kuin myös Hoosean profetioita tuotiin pakolaisten mukana Jerusalemiin. Molemmat traditiot tulivat ajankohtaisiksi 600-luvulla eKr. (2. Kun. 22-23). Hoosean kirjasta löytyykin tekstejä, jotka on muotoiltu lopulliseen asuunsa Josian aikana (esim. Hoos. 2:1-3; 3:4-5). Kuten Deuteronomium, niin myös Hoosean kirja nähtiin ajankohtaiseksi vielä senkin jälkeen, kun Jerusalem hävitettiin vuonna 586 eKr. Suurin osa Hoosean kirjan materiaalista on varhaista ja peräisin 700-luvulta eKr. Kirja on toimitettu lopulliseen asuunsa Jerusalemin hävityksen jälkeen. Siksi kirjassa kritisoidaan myös Juudaa ja ennustetaan sillekin tuhoa. Jumala kuitenkin muistaa kaikkia Israelin heimoja ja pelastaa ne tulevana aikana.

Antti & Martti Laato