Media­kirjasto

Room. 16 - Lämpimiä terveisiä

14.1.2011 ⟩ Erkki Koskenniemi

Lämpimiä terveisiä - luku 16

Roomalaiskirjeen viimeisessä luvussa Paavali päättää kirjeensä moniin terveisiin työtovereilleen ja ystävilleen. Tämä nimilista on tavalliselle Raamatun lukijalle melko mitäänsanomaton. On yllättävää, miten paljon se kätkee sisäänsä tietoa alkuseurakunnasta ja sen oloista. Antiikin tutkijoille sanoo jo pelkästään ihmisen nimi paljon hänen taustastaan. Tällainen pitkä yhtenäinen nimilista onkin tutkijalle varsinainen aarre. Tosin heidän saamansa tiedot eivät ollenkaan välttämättä kiinnosta niitä, jotka lukevat Raamattua kuullakseen Jumalan puhuvan. Tällainenkin tiedemiehen työ on kuitenkin tarpeellista ja hyödyllistä. Saamme niistä hyviä taustatietoja Raamatun ymmärtämiseksi.

 

Kuuluuko luku 16 Roomalaiskirjeeseen?


Tutkijat ovat vanhastaan kiistelleet siitä, kuuluiko 16. luku alkuaan Roomalaiskirjeeseen vai ei. Monet ovat ihmetelleet sitä, että Paavali tuntee näin monia Rooman seurakunnan jäseniä, vaikka hän ei ollut omien sanojensa mukaan käynyt Roomassa. Hänhän lähettää terveisiä 26 kristitylle. Jotkut nimistä viittaavat ennemmin Efesokseen. Jotkut tutkijat lyövät koko asian puolittain leikiksi ja puhuvat Paavalin efesolaisten ystävien kansainvaelluksesta Roomaan. Heidän mielestään kyseessä on alkuaan itsenäinen kirje.

Meille on sinänsä täysin yhdentekevää, onko tämä luku kuulunut alkuaan jonkun muun Paavalin kirjeen vai Roomalasikirjeen lopuun. Ei se vähennä sen arvoa Jumalan sanana. Alkuaan itsenäinen kirje se ei ollut. Nykyisenä postikorttiaikana voi kyllä ajatella kirjettä, jossa Paavali vain lähettelee terveisiä eri ihmisille. Paavalin aikoihin se olisi ollut kummajainen.

Kysymys ei siis ole kovin tärkeä eikä ongelma polttava. Silti meillä on yksi syy uskoa, että Paavali todellakin lähetti kirjeen seurakuntaan, jossa hän ei koskaan ollut itse käynyt. Mitähän efesolaiset olisivat tuumineet, jos pitkät ajat Efesoksessa viettänyt Paavali kirjoittaisi kirjeessään terveisiä vain 26 seurakunnan jäsenelle ja jättäisi muut mainitsematta? Miksi hän ei tervehtinyt useampia, koska hän varmasti tunsi enemmän kuin 26 kristittyä kaupungissa? Lisäksi useat nimet esiintyvät huomattavasti useammin Rooman piirtokirjoituksissa kuin esimerkiksi Efesoksen. Taitaa siis olla parasta pysyä vanhassa käsityksessä. Mitä hyötyä sitä paitsi kenelläkään olisi ollut panna toisen kirjeen terveiset toisen kirjeen perään?

 

Foibe ja Paavalin naistenviha 16:1-2

Paavali suosittelee lämpimästi roomalaisille Kenkrean, Korintin satamakaupungin, seurakunnan ”palvelijaa”, Foibea. Tästä lyhyestä viestistä voimme lukea yllättävän monia asioita. Ensinnäkin näemme, että seurakunnan ”palvelijana” (kreikaksi diakonos, josta meidän diakonimme tulee) on hyvin voinut toimia nainen. Tätä ei missään muussakaan Raamatun kohdassa kielletä. Näemme myös varhaiskirkon ajalta hyvin selvästi, että diakoneina toimi useita naisia. Useimmiten heistä käytettiin meilläkin tuttua nimitystä diakonissa, joka juuri tarkoittaa naispuolista seurakunnan diakonia. Tämä diakonian virka ei ollut seurakunnan kaitsijan (episkopos, josta meidän kielemme sana piispa) tavoin seurakunnan johtajan tai opettajan virka. Seurakunnan jumalanpalveluksissa opettamisen Paavalin nimenomaan kieltää naisilta ja puhuu tästä asiasta hyvin ankarasti (1. Kor. 14:26-40; samoin myös 1.Tim. 2:9-15). Koko jakso 1. Kor. 11-14 puhuu seurakunnan jumalanpalveluksesta. Sen ulkopuolelle jäi ja jää tänä päivänä paljon tehtäviä, joita naiset voivat seurakunnan virassa toimien huolehtia Jumalan sanaan tukeutuen. Muunlainen toiminta on Paavalin sanojen taustaa vasten ajateltuna uhkarohkeaa ja sen tuoma siunaus on kyseenalainen.

Paavalia on hänen yllä mainittujen lausumiensa vuoksi pidetty naisten vihaajana ja seurakunnan virkaa ainoastaan patriarkaalisen yhteiskunnan tuotteena. Herran apostoli ei kuitenkaan meidän uskomme perustan mukaan puhunut omiaan, vaan Pyhän Hengen johtamana. Toiseksi Paavalille tehdään vääryyttä kun hänestä tehdään naistenvihaajaa. Juuri tässä luvussa hän lähettää lämpimiä terveisiä monille sisarilleen Kristuksessa. Heitä ovat Prisca, jonka tunnemme Apostolien teoista (Ap.t. 18) ja Maria, joka on nähnyt paljon vaivaa kristittyjen tähden. Heitä ovat Tryfaina ja Tryfosa sekä ”rakas sisar Herrassa” Persis. Rufuksen äiti on kuin äiti Paavalillekin. Paavali tervehtii seurakunnan naispuolisia kristittyjä tavalla, joka heijastelee lämmintä rakkautta ja yhteyttä.

 

Aquila ja Prisca 16:3-5

Oman tervehdyksensä saavat myös juutalainen aviopari Aquila ja Prisca (Priskilla). Tapaamme heidät Apostolien tekojen luvussa 18. He olivat joutuneet lähtemään Roomasta vuonna 49, jolloin keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta. Roomalainen historioitsija Svetonius kirjoittaa, että juutalaiset olivat mellakoineet ”Khrestuksen yllyttäminä”. Tavallinen orjan nimi Khrestus (”Kelpo”) ja Herramme kunnianimi Khristus äännettiin samoin. On siis todennäköistä, että Svetonius on ymmärtänyt asian väärin ja luullut juutalaisten mellakoivan jonkun orjan johdolla. Todellisuudessa Rooman juutalaiset riitelivät siitä, oliko Jeesus Nasaretilainen Kristus vai ei. Näissä riidoissa epäuskoisena pysyneet juutalaiset sovelsivat ilmeisesti synagogakuria ja kiivailivat niin ankarasti, että syntyi huomattavia yhteenottoja. Juutalaisten karkottaminen oli varmasti epätäydellinen ja myös lyhytaikainen.

Keisari Claudius kuoli vuonna 54 ja sen jälkeen kriisi oli ohi. Näin on täysin mahdollista, että Aquila ja Prisca olivat jo palanneet Roomaan. He olivat rohkeita Herran todistajia. Jossakin vaiheessa he olivat Paavalin sanojen mukaan ”panneet oman kaulansa alttiiksi” apostolin hengen pelastamiseksi. Tästä tapahtumasta emme valitettavasti tiedä mitään. Saattaa olla, että se liittyy Paavalin Efesoksessa kokemaan suureen vaaraan, joka sekin jää meille salatuksi. Nyt joka tapauksessa Aquilan ja Priscan kodissa kokoontuu Jumalan seurakunta. Tämä viitannee siihen, että heidän paikkakunnallaan oli useita pieniä seurakuntia. Lienee syytä muistaa, että Paavali ei kirjoita ”Rooman seurakunnalle” kuten yleensä, vaan ”Roomassa oleville pyhille”.

 

Junias ja Andronikus 16:7

Nämä kaksi nimeä ovat olleet mielenkiinnon kohteena, koska edellinen raamatunkäännös puhuu miehen nimestä (Junias), mutta KR 1992 naisesta (Junia), kuitenkin lisäten, että toisen luennan mukaan kyse voi olla myös miehen nimestä. Muutaman eri vaiheen jälkeen ei viralliseen raamatunkäännökseen tullut sanamuotoa, jonka mukaan nämä kaksi olisivat olleet ”arvossa pidettyjä apostoleja”, vaan että he ovat ”arvossa pidettyjä apostolien joukossa”.

Naispuolisen apostolin löytyminen olisikin suurta juhlaa niille, jotka ovat sivuuttaneet Paavalin selkeät sanat 1. Kor. 14:33-36. Valitettavasti vain on paljon sellaista, joka pilaa löytäjän iloa. Alkutekstin perusteella on mahdoton sanoa varmasti, onko kysymyksessä nimi Junias (mies) vai Junia (nainen). Miehen nimi Junianus saattoi lyhentyä muotoon Junias (vrt. Silvanus ja Silas).  Kun kreikkaa kirjoitetaan ilman aksentteja, molemmat nimet kirjoitetaan aivan samoin. Viime kädessä ratkaisu joudutaan tekemään todennäköisyyden perusteella.

Kirkkoraamattu ilmaisee nyt kankean tarkasti sen, mitä Paavali alkukielen mukaan sanoo: Andronikos ja Junias/Junia ovat ”arvossa pidettyjä apostolien joukossa”. Tämä voi merkitä kahta asiaa. Ensiksikin on mahdollista, että molemmat olivat arvostettuja apostoleja. Toinen mahdollisuus on kuitenkin aivan yhtä varteenotettava: apostolit arvostivat Andronikosta ja Juniasta/Juniaa.

Sanaa apostoli (”lähettiläs”, ”sanansaattaja”) voidaan käyttää joko ahtaassa tai laveassa merkityksessä. Suppeassa merkityksessä sitä käytettiin silloin, kun jopa Paavalikin haluttiin sulkea 12 apostolin joukon ulkopuolelle. Huomattavasti laveammassa merkityksessä sana on Filippiläiskirjeessä (Fil. 2:25), jossa sitä käytetään filippiläisten Paavalin luo lähettämästä Epafroditoksesta. Siinä sana apostoli tarkoittaa tuskin muuta kuin sanansaattajaa, liikkeelle lähetettyä tai viestinviejää (KR ”lähetti”).  Samoin 2. Kor. 8:23 sana apostolos on aivan oikein käännetty seurakuntien ”edustajaksi” eikä apostoliksi.  Laaja merkitys on siis erotettava suppeammasta.

Kaikesta yllämainitusta johtuu, että ”naispuolisen apostolin” löytyminen jää haavekuvaksi, ainakin jos apostolilla tarkoitetaan sitä, mitä useimmat suomalaiset sillä ymmärtävät. Jos Junias ylipäänsä on Junia ja jos Junia ollenkaan on apostoli, sanaa käytetään tässä väljässä merkityksessä. Ymmärrettävää on, että tämä kohta on monelle hyvin kiinnostava Paavalin kirjeiden kohta ja ainakin huomattavasti kiinnostavampi kuin selkeä 1. Kor. 14:33-36 tai 1. Tim. 2:9-15.

Pidän muuten vähämerkityksellisenä onko Andronikoksen kanssa mainittu henkilö mies vai nainen, mutta olipa hän kumpi hyvänsä saamme erinomaisen esimerkin siitä, mitä tutkija voi saada selville nimestä. Olipa hän mies tai nainen, hän on juutalainen, mutta hänellä on roomalainen nimi. Se merkitsee, että hän (tai hänen vanhempansa) on ollut roomalaisen orja, mutta vapautettu. Jos hän oli miespuolinen (minkä vankeuskin yhdessä Paavalin ja Andronikoksen kanssa tekee todennäköisemmäksi), hänet oli myyty toiseen talouteen, jolloin hän sai nimen Junianus, eli Juniusten talosta ostettu. Sen jälkeen hänet on vapautettu: Orjat vapautettiin yleensä viimeistään 30-vuotiaina, jotta isännän ei tarvinnut elättää vanhaa orjaa. Hän on kääntynyt kristityksi ja ollut myös aikanaan vankeudessa yhdessä Paavalin kanssa. Vankeuspaikkaa voi vain arvailla. Ehkä se oli Efesos, jonka tapahtumista emme tiedä ollenkaan kaikkea, mutta Paavalihan istui monessa vankilassa.

 

Varoitus harhaopeista 16:17-20

Jo alkukirkon aikana monet opettivat seurakunnissa oman mielensä eivätkä apostolisen sanan mukaan. Näistä ihmisistä Paavali nyt varoittaa vakavasti seurakuntalaisia. Ongelma ei ole, etteivätkö nämä ihmiset osaisi puhua. Päin vastoin, he puhuvat suloisia sanoja ja kauniita puheita ja pettävät vilpittömät ihmiset ja eksyttävät heidät.

Meidän on pidettävä kiinni siitä opista, jonka olemme Raamatusta saaneet. Paavalin ohje on, että muuta opettavia ei saa kuunnella. Meidän tulisi miettiä, mitä tämä merkitsee meidän kohdallamme. Ei kaikki uskonnollisuus ole kristillisyyttä eikä kaikki kristillisyyden nimissä kulkeva Jumalan sanan mukaista. Jeesus kehotti varomaan susia, jotka liikkuvat lammasten vaatteissa.

Jakeessa 20 Paavali kirjoittaa näin: ”Rauhan Jumala on pian murskaava Saatanan teidän jalkojenne alle.” Vaikka Paavali on esitellyt evankeliuminsa laajasti, tämä on ainoa kohta, jossa hän mainitsee Saatanan (kahdeksannen luvun lopussa hän puhuu toki henkivalloista). On hämmentävää huomata, miten apostoli puhuu Saatanasta. Hän mainitsee Jumalan vastustajan vain harvoin, mutta osoittaa silloin että sekä hän että kuulijat tiesivät hyvin mistä oli puhe. Saatana (tai ”tämän maailman jumala”) viettelee kristittyä ihmistä syntiin (1. Kor. 7:5; 2. Kor. 11.3; 1. Tess. 3:5) tai sokaisee hänet (2. Kor. 4.4) ja estää evankeliumin työtä (1. Tess. 2:18).  Mistään tasaveroisesta tai edes lähes tasaveroisesta ottelusta Jumalan ja Saatanan välillä ei ole kyse. Kaikki mitä Roomalaiskirjeessä tarvitsi mainita on, että Jumala murskaa pian Saatanahttp://raamattuluennot.sley.fi/raamattuluentoja-eri-aiheista/syntin vallan täydellisesti. Ehkä tämä voisi hillitä niitä kristittyjä, jotka tämä henkinen maailma on saattanut innostumaan aivan liikaa pimeyden valloista ja samalla antamaan Saatanalle paljon isomman roolin kuin Raamattu Jumalan vastustajalle antaa.


Paavali on esittänyt Kristuksen evankeliumin kirkkaasti ja puhtaasti tässä kirjeessä. Sen ydin on, että syntinen ihminen saa Kristuksen ristinkuoleman tähden syntinsä anteeksi ja kelpaa Jumalalle. Tätä aarretta ei meiltä saa riistää kukaan eikä mikään. Siksi on syytä opetella pysymään Jumalan sanan totuudessa ja rukoilla Jumalalta elävää tuntoa hänen sanansa edessä.