Media­kirjasto

En ole mitenkään innokas naistenlehtien lukija, mutta kyllä se pysäytti, kun pari viikkoa sitten sunnuntaiaamuna kerrottiin, että prinsessa Diana on kuollut. Pysäytti minut ja pysäytti monet muut. Hyvä että pysäytti. On hyvä joskus pysähtyä miettimään kuolemaa - sitä että jokaisen on kuoltava, minua lähellä olevien ihmisten ja minun itsenikin. Onhan niin, että kuolema työnnetään pois elämästä, sitä ei ajatella eikä siitä saa puhua, se tapahtuu jossakin laitoksissa kaukana meistä - ikään kuin sitä ei olisikaan. Tämä on jotenkin sairasta ja tällä on pahat seuraukset.

Minulla on muutama tuttu, jotka sanovat: "Kuolema on sitten kaiken loppu." Luultavasti näitä tuttaja on sinullakin. Eikä ihme jos on: puolet suomalaisista ajattelee näin. Niin kertoo tuore tutkimus. Ajattele - puolet. Se on hirmuinen luku. Se ei kuitenkaan saa olla meitä masentava asia - että tähän on tultu eikä mitään ole tehtävissä. Päinvastoin, sen tulisi innostaa meitä: työtä on paljon ja siinä työssä jokaista meitä tarvitaan.

Jos olisi niin, että kaikki loppuu kuolemaan, mitä mieltä olisi sitten tälläkään elämällä? Olisi sama, miten elämänsä elää tai milloin tämä elämä loppuu tai lopettaako itse elämänsä, kun siltä tuntuu. Joskus sanotaan: Te uskovaiset vähättelette tätä elämää, te vääristätte tämän elämän tai te unohdatte tämän elämän asiat, kun puhutte niin paljon ikuisuudesta. Asia on täsmälleen päinvastoin. Jos uskotaan, että kuolema on kaiken loppu, tämä elämä vääristyy ja kadottaa tarkoituksen. Se on varmin tapa saada tämä elämä vääristymään. Ja tästä on selvä näyttö: Itäisessä naapurimaassamme kasvatettiin muutama sukupolvi ajattelemaan, että kaikki loppuu kuolemaan. Uskon, että juuri sen seurauksena, että näin opetettiin ja tämä opetus uskottiin, tuon maan ja sen ihmisten elämä on nyt sitä, mitä se on. Näin käy meilläkin ja sitä suuremmassa mitassa, mitä vähemmän puhutaan ikuisuudesta ja mitä enemmän uskotaan, että kuolema on kaiken loppu.

Onneksi kuolema ei kuitenkaan ole kaiken loppu. Luomiskertomuksessa sanotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jumalan kuva tarkoittaa sitäkin, että me olemme jotakin samaa kuin Jumala. Jumala on kuolematon ja ihmisen sielu on kuolematon. Joskus hautajaisissa tämän voi aivan tuntea: Tajuaa, että ystävän ruumis on kyllä tuossa, mutta hänen sielunsa ei ole. Se on jossakin muualla. Tämä on oikea, Jumalan antama taju.

Sinulla on kuolematon sielu. Sinä et koskaan lakkaa olemasta. On mietittävä, miten sinun käy - että sinun kävisi hyvin - koska se, miten sinun käy, ei pääty koskaan. Puhu tästä tavalla tai toisella. Tämä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvä asia ihmisille tänä päivänä.

"Miten minun käy tämän elämän jälkeen" - se, että ihminen miettii tätä, on tavallisesti merkki siitä, että Jumala puhuttelee ja kutsuu. Usein Jumala puhuttelee juuri niin, että kuolema tulee lähelle ja ihmisessä herää taju siitä, että hänenkin on kuoltava ja se tuntuu pelottavalta. Ihminen ei useinkaan tajua, että kyse on Jumalan puhuttelusta. Kun ystäväsi miettii näitä asioita, olet tärkeällä paikalla. Tuo hänelle Jumalan sana, vedä häntä mukaan sinne, missä on Jumalan sana, ja kerro hänelle, että Jumala kutsuu häntä. Ehkä ystäväsi elää sitä aikaa, jota on totuttu sanomaan etsikkoajaksi. Ja ehkä kukaan ei kerro sitä hänelle, ellet sinä sitä tee.

Ehkä katsoit televisiosta ohjelman, jossa haastateltiin ihmisiä, jotka kertoivat käyneensä kuoleman rajan toisella puolella, ikuisuudessa, ja palanneensa sieltä. Eräskin mies kertoi kuolleensa vaikeassa leikkauksessa ja tavanneensa enkelin. Mies oli kysynyt, oliko hän nyt taivaassa vai kadotuksessa. Ja enkeli oli vastannut, ettei mitään kadotusta ole. Nyt mies tiesi kertoa sadoille tuhansille television katselijoille, että papit valehtelevat, kun puhuvat helvetistä. Kaikkia, jotka pelkäävät kuolemaa, hän lohdutti, ettei tarvitse pelätä - mitään pahaa ei tapahdu kenellekään. Kirjoja, joissa kuoleman rajalla käyneet kertovat, mitä siellä on, myydään kaupoissa ja juttuja, joissa puhutaan näitä asioita, on lehdissä, ja ihmiset lukevat niitä.

Ja moni uskoo näitä puheita. - Ja tuntuvathan ne vakuuttavilta. Tuntuu siltä, että näillä ihmisillä on tietoa siitä, mitä on kuoleman jälkeen. Niin, onko heillä tietoa? Eräs lääkäri kirjoitti tästä. Hän kertoi, että ihmisessä on aineita, jotka voivat purkautua kriisitilanteissa - vaikeassa sairaudessa, leikkauksessa tai onnettomuudessa. Nämä aineet saavat osalla ihmisistä aikaan kokemuksia kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Näitä kokemuksia voidaan tuottaa keinotekoisestikin mainituilla aineilla. Mitä kuoleman jälkeen todella on, siitä nämä kokemukset eivät lääkärin mukaan kerro mitään. Kokemuksissa heijastuu lähinnä se, mitä ihminen ehkä alitajuisesti ajattelee tai toivoo tai mitä hänelle on kuolemasta opetettu. Lääkärin mukaan kyse on jostakin samasta kuin niissä matkoissa, joita huumeiden käyttäjät tekevät. Aine vaikuttaa ja tehdään matka hyvään maailmaan, mutta maailmaan, jossa on se ongelma, että sitä ei oikeasti ole.

Tämän tahdon siis sanoa: Et voi luottaa niihin, jotka väittävät käyneensä kuolemassa ja kertovat, millaista siellä on. Ne puheet voivat kuulostaa hyviltä ja rauhoittaa nyt. Mutta kerran ne osoittautuvat sellaisiksi, ettei niitä olisi pitänyt uskoa. Ne ovat jotakin samaa kuin se, mistä profeetta Jeremia aikanaan sanoi: "He sanovat: Nyt on rauha, kaikki hyvin! vaikka rauhaa ei ole." (Jer 6:14).

On vain yksi, joka tuntee kuoleman - hän, joka on elämän ja kuoleman Herra. Ja se, mitä hän sanoo, on totta. Niin yksinkertaisia olemme, että sanomme: se, mitä hän sanoo, on Raamattu. Ja siksi kysymme, mitä Raamattu sanoo siitä, millaista on kuoleman jälkeen.

Jotkut sanovat: Kyllä elämä jatkuu kuoleman jälkeen, mutta se on kokonaan toisenlaista kuin tämä elämä. Ihminen ei enää ole ollenkaan sitä, mitä nyt on, ja tämä elämä ja sen asiat jäävät kokonaan tänne. Ihminen vaipuu johonkin tiedottomaan hyväänoloon tai yhtyy johonkin suureen kokonaisuuteen ja menettää oman olemisensa. Idän uskonnot opettavat näin. Ja ajattelevat monet muutkin näin, vaikka eivät tiedä idän uskonnoista mitään.

Raamattu sanoo, ettei asia ole näin. Et ole ikuisuudessa jotakin aivan muuta kuin nyt. Olet kuolemankin jälkeen juuri sinä. Olet Jumalan teko ja Jumalan teko säilyy kuolemassakin. Tämä kertoo siitä, miten arvokas sinä olet. Et ole kuoleman jälkeen jotakin kokonaan muuta. Tämä tekee asiasta myös vakavan: Tämä elämäni ei hautaudu kuolemassa jonnekin, minne kaikkien muidenkin elämä - jonnekin, mistä kukaan ei sitä kaiva esiin. Kuoleman jälkeen Jumala kutsuu minut eteensä ja kysyy: Mitä sinä elämässäsi maan päällä teit? Ja siihen minun on vastattava ja yksin, ei suuressa joukossa yhdessä toisten kanssa. Ja Jumala tuomitsee juuri minut ja minä tunnen sen, mitä Jumalan tuomiosta seuraa.

Luin saksalaisesta lääkäristä. 1940-luvulla häntä pyydettiin ja vaadittiinkin mukaan ihmiskokeisiin, joita tehtiin keskitysleirien juutalaisille. "En voi olla mukana," hän sanoi. "Mikset voi - eihän sinulle ole tästä mitään haittaa ja me otamme vastuun siitä, mitä tapahtuu." Niin hänelle sanottiin. "En voi - minä seison kerran Jumalan edessä ja vastaan siitä, mitä tein, ettekä te voi minua sinä päivänä auttaa." Varmasti lääkäriä silloin pilkattiin, nyt häntä kunnioitetaan. Opettele ajattelemaan ja sanomaankin samalla tavalla, vaikka ne asiat, joihin sinua houkutellaan ovat varmasti paljon pienempiä. En voi elää tätä elämää miten tahansa. En voi tehdä vilppiä siinä ja siinä vakuutusasiassa tai niissä ja niissä veroasioissa - vaikka sellainen olisi miten tavallista. En voi puhua surutta jatkuvasti toisista ihmisistä pahaa. Tai en voi mennä asumaan avoliittoon. Seison kerran Jumalan edessä ja hän kysyy minulta, mitä olen tehnyt.

Kunpa tämä muistettaisiin. Tämä maailma olisi kovin toisenlainen. Tuskin olisi niitäkään, jotka sairaalla tavalla rääkkäävät julkisuuden ihmisiä. Ja vaikka muut eivät tätä muistaisi, meidän on se muistettava. Ehkä tuntuu kaukaiselta asialta tai huonolta perustelulta, että olen kerran Jumalan edessä vastaamassa elämästäni. Tuomiopäivä kuitenkin tulee ja sitten, kun on Jumalan edessä, saattaa huomata, että tässä oltiinkin yllättävän nopeasti. Silloin ihminen katuu katkerasti, jos teki mitä muutkin tekivät ja ajatteli, ettei minulle tässä käy sen huonommin kuin muillekaan. Pidä huoli, että tältä vältyt.

Tämä aika inhoaa yksinkertaisia totuuksia. Se haluaa mutkistaa asiat. Ehkä siksi se inhoaa Raamattua. Raamattu on tietyissä asioissa niin mustavalkoinen kirja. Se sanoo, että tässä elämässä on vain kaksi mahdollisuutta: olla Jumalan oma tai olla Jumalaa vastaan. Moni ajattelee, ettei ihmisiä voi jakaa kahteen joukkoon - ihmiset ovat niin erilaisia. Tai että voi olla puolueeton suhteessa Jumalaan - en ole Jumalaa vastaan mutta en ole uskovainenkaan tai joskus liikun uskovaisten joukoissa mutta joskus elän niin kuin Jumalaa ei olisikaan. Tämä ei ole mahdollista. Ja on Paholaisen ovela juoni, että hän uskottelee, että näin voi elää. Näin hän pitää monet puolellaan heidän itse sitä tajuamattaan.

Raamattu sanoo, että tämän elämän jälkeen on kaksi mahdollisuutta: joko pääsee taivaaseen tai sitten joutuu kadotukseen. "Ei se voi olla näin - ei Jumala, joka on rakkaus, voi tuomita ketään loputtomaan vaivaan." Tämä on kai tavallisin tapa ajatella näistä asioista. "He ovat nyt onnellisesti yhdessä paratiisissa, muslimi ja kristitty." Sitähän koko maailma on nyt lehdistä lukenut. Onpa muuan teologian professori, joka kirjoitti hiljattain tavalliselle kirkkokansalle suunnatun kirjan. Siinä hän toteaa, että nykyiset papit eivät puhu kadotuksesta enää juuri ollenkaan. Ja jatkaa: hyvä tämäkin, mutta tämä ei riitä - pitää julistaa rohkeasti, ettei kadotusta ole, koska joku voi olla siinä luulossa, että kadotus on. Sanottakoon, ettei tämä tietenkään ole mikään tieteen tulos, vaikka kirjoittaja onkin professori. Tiede ei voi selvittää, onko kadotusta olemassa vai ei. Kadotus on professorille vain niin vastenmielinen ajatus, ettei hän usko siihen. Olisipa niin, ettei kadotusta ole! Mutta näin asia ei ole. Raamattu puhuu kiistatta taivaasta ja kadotuksesta. Ja jos minun on vaikea uskoa, että kadotus on, silti Jumalan sana kertoo, miten asiat ovat. Opettele tätä hankalaa läksyä, tässä asiassa ja muissa.

"Se on väärin, jos Jumala tuomitsee toiset taivaaseen ja toiset kadotukseen." Niinkin sanotaan. Onko se väärin? Ymmärrät paljon, jos sanot: Kyllä, väärinhän se on. Mitä Jumala tekisi, jos hän tekisi, mikä on oikein? Ajattele itseäsi ja muita - mitä olet tehnyt ja mitä olet jättänyt tekemättä. Oikein olisi, jos pyhä Jumala tuomitsisi meidät kaikki kadotukseen. Mutta niin väärin hän teki, että hän pelasti meidät. Hän tuli tähän maailmaan, otti omakseen meidän syntimme ja vei ne ristille. Hän kärsi rangaistuksen, jonka me olemme ansainneet - helvetin tuomion. Se on käsittämätöntä - miten suuri Jumala saattoi suostua tähän - mutta totta se on. Ja siksi sinä pelastut. Taivas on sinun. Saat syntisi anteeksi - saat kaiken mahdollisen. Jumala tyrkyttämällä tyrkyttää tätä pelastusta lahjana jokaiselle. Jolle se kelpaa, se saa sen. Jolle se ei kelpaa, jää sitä vaille. Kelpaahan se sinulle? Jos niin on, sinä pääset taivaaseen. Niin, ei sittenkään liene viisasta syyttää ja sanoa, että Jumala tekee väärin. Parempi on puhua niiden tyhmyydestä tai ylpeydestä, joille pelastus ei kelpaa.

Vanhoissa kirkoissa on tiimalaseja saarnatuolissa. Ehkä olet sellaisia nähnyt. Se ei niinkään ollut muistutus papille - älä puhu liian pitkään. Se oli muistutus seurakunnalle: tämä elämä päättyy - hiekka valuu loppuun. Niin se on. Kukaan meistä ei voi taata, että on tänä iltana kotona. Kuolema voi tulla milloin tahansa. Omista se pelastus, jonka Jeesus toi. Elä uskossa Jeesukseen. Ja sinä omistat sen, mitä kasteessa sait. Millään muulla ei ole mitään merkitystä, kun kuolema tulee. Ei ole merkitystä sillä, miten urallasi etenit, miten pärjäsit yliopistomaailmassa, miten paljon oli rahaa tilillä kuollessasi tai mihin lehteen sait haastattelun, kun täytit viisikymmentä.

Niin, mitä jos kohta en tässä elämässä olekaan. Tai jos se ja se tuttu ei ole. Olisiko jotakin sovittavaa, puhuttavaa ja anteeksipyydettävää - ettei vain jää sopimatta ja sitten painamaan minua tai muita? Uskon, että tällaista sovittavaa yhdellä ja toisella on. Sovi ne asiat pian. Tämä ei ratkaise sinun pelastumistasi. Mutta niille tämä on tärkeää, jotka jäävät tänne. On hirmuinen taakka kantaa sopimatta jääneitä asioita ehkä vuosikymmeniä.

Ehkä olet nähnyt kuolevan ihmisen. Ja ehkä olet nähnyt senkin, että kuoleva ihminen on saanut rauhan kuoleman edessä. Mistä hän sen sai? Raamatun sanasta. Tämä kertoo: Raamatun sanan täytyy olla jotakin ihmeellistä. Ja on se: se on kuoleman Voittajan sana. Ja vielä enemmän: Kuoleman Voittaja on tässä sanassa. Joka lähtee tämän sanan turvissa, lähtee kuoleman Voittajan turvissa. Raamattu sanoo sinulle: "Armosta Jumala on teidät pelastanut." Armosta, sellaisena kuin olet, synneistäsi huolimatta, Jeesuksen tähden, sinä pelastut. Elä tämän sanan turvissa. Ja kuole tämän sanan turvissa. Ja sinä pääset taivaaseen. Pääset varmasti.

Vielä yksi asia: Ehkä olet joskus miettinyt, mitä se tarkoittaa, kun sanomme uskovamme ruumiin ylösnousemisen. Se tarkoittaa, että viimeisenä päivänä - kun Jeesus saapuu kirkkaudessaan - jokaiselle tapahtuu jotakin samaa, mitä tapahtui Jeesukselle pääsiäisaamuna. Sielut, jotka ovat odottaneet viimeistä päivää joko taivaassa tai kadotuksessa, pukeutuvat jälleen ruumiiseen, haudat tyhjenevät ja kaikki ihmiset ovat kokonaisuutena, sieluna ja ruumiina. Ne, joiden ruumiit ovat maassa hävinneet, saavat Jumalalta uuden ruumiin. Siinä uudessa luomakunnassa, jonka Jumala luo viimeisenä päivänä, ei siis eletä henkinä, vaan ruumiissa. Tämäkin kertoo siitä, että elämä uudessa luomakunnassa on jotakin hyvin samankaltaista kuin nyt. On kuitenkin se ero, ettei siinä ruumiissa, jonka Jumalan omat saavat, ole mitään vikaa, ei sairautta tai syntiä. Ja se onkin valtava ero.