Media­kirjasto

Saarna Halusuan kirkossa 2.9.2018

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, joka on meidän Vapahtajamme!

1.  Jeesus sanoo: ”Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä”. Siis Jeesusta ei tunne kukaan muu kuin Taivaan Isä. Tämä on merkillinen puhe! Mitenkä emme voisi tuntea Jeesusta? Hänhän on meidän Vapahtajamme ja Herramme! Ja vielä tunnemme Hänet Apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti: Jesus nimittäin ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontiuksen Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Lisäksi tunnemme Jeesuksen Raamatun monien kertomusten kautta, kaikkien niiden kautta, mitä Jeesus opetti ja teki. Silti Jeesus sanoo, että häntä ei tunne kukaan muu kuin Taivaan Isä. Eivätkö uskontunnustuksen kohdat ja Raamatun kertomukset riitä Jeesuksen tuntemiseksi?

Tässä meidän on huomattava se, että Taivaan Isän tapa tuntea Jeesus ja meidän tapa tuntea Hänet ovat kaksi eri asiaa. Meidän Jeesuksen tuntemisemme perustuu uskontunnustukseen ja Raamatun kertomuksiin. Nämä me uskomme. Otamme ne todeksi ja elämme niissä ja niihin nojautuen. Minkälaista sitten Taivaan Isän Jeesuksen tunteminen on? Nikean uskontunnustuksessa tunnustetaan: Poika ”on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua.” Tämä tarkoittaa sitä, että Isä ja Poika tunsivat toisensa iäisyydestä asti. Tähän verrattuna meidän tuntemisemme ei nouse kipinän välähdykseksikään. Lisäksi Isä lähetti maailmaan Poikansa, ”joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaasta”. Näin toimimalla Taivaan Isä oli itse tietoinen siitä, mitä Hän tekee Pojalleen: antaa Hänen kulkea ristintietä. Me ihmiset saimme tietää tämän Jeesuksen kautta toteutuneen pelastussuunnitelman vasta jälkikäteen. Ei kukaan silloin tiennyt tästä suunnitelmasta mitään, vaikka Vanhassa Testamentissa siitä oli ennustettu.

Ristillä Jeesus kärsi kuoleman. Me ihmiset voimme kokea lähimmäisen kipua ja kärsimystä hyvin läheltä. Jos kärsijä on oma lapsi, vanhemmat, äiti ja isä, varmasti kokevat lapsensa kipua omakseen. Jeesus on Taivaan Isän rakas, ainokainen Poika. Kuinka läheltä Isä koki Poikansa kärsimystä! Jeesuksen saama kärsimys oli kaikkien ihmisten syntien kadotustuomion kärsimys. Se on valtava kärsimys, niin että Jeesuksen ristinkuoleman hetkellä maa ”vavahteli” ja taivas ”pimeni” (Matt 27:45, 51). Tiedämme, että Jeesus kärsi sellaisen kärsimyksen meidän ihmisten sijastamme. Mutta emme voi millään tajuta sen suuruutta eikä sen syvyyttä, vaan vain kärsijä itse ja hänen Isänsä voivat. Sitten Jeesus kuolleista ylösnousseena Herrana on nyt Taivaan Isän luona Hänen oikealla puolellaan ja odottaa sitä päivää, jolloin tämän ajan maa ja taivas katoavat ja uusi luodaan. Sen ajankohta on vain Taivaan Isän tiedossa. 

Näin Taivaan Isä tuntee Poikansa niin läheisesti ja niin täydellisesti. Siihen verrattuna meidän tuntemisemme ei ole mitään. Mutta meidän ei tarvitse murehtia siitä. Vaikka emme voi tuntea Jeesusta Taivaan Isän tapaan, Isä antaa meille täydellisen tuntemisen sijaan uskon lahjan. Isä, Jumala siis aukaisee Pyhän Hengen voimalla meidän sydämemme sokeat silmät ja siten kirkastaa uskontunnustuksen ja Raamatun kertomukset todeksi ja eläväksi. Kun elämme niissä ja niihin nojaten, Taivaan Isän ja meidän väliset suhteet lujittuvat, niin että Hän vie meidät luoksensa Taivaan kotiimme ylösnousemuksen päivänä.

2.  Päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo lisäksi: ”eikä Isää (tunne) kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo Hänet ilmoittaa”. Jeesus tuntee Isänsä eli tuntee niin täydellisesti kuin Isä tuntee Poikansa. Meille se on nyt itsestään selvä asia. Mutta kenelle Poika tahtoo Taivaan Isän ilmoittaa, jotta hänkin tuntisi Taivaan Isän niin hyvin kuin Jeesus tuntee Isän täydellisesti? Isän tuntemisen suhteen meillä on taas uskontunnustuksen kohta: ”ysi Jumala, kaikkivaltias Isä, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja”. Sellainen on Taivaan Isämme. Ja meillä on myös Raamatun lukemattomat kertomukset Isä Jumalasta. Mutta äsken kerroin, että uskon lahjan kautta voimme uskoa Jeesukseen täydellisen tuntemisen sijaan; se riittää pelastuksemme. Kuitenkin Jeesus ei rajoita Taivaan Isän tuntemista ainoastaan itseensä. Vaan myös sekin, jolle Hän tahtoo Taivaan Isän ilmoittaa, tuntee Isän. Miten se on mahdollista?

Se on mahdollista! Koska tulee päivä, jolloin me kohtaamme Taivaan Isän hyvin läheltä kasvoista kasvoihin. No, onko se täydellinen tunteminen sitten ylösnousemuksen päivänä tapahtuva, tulevaisuuden asia? Eikö se koske tämän ajan elämää? Rakkaat sisaret ja veljet, tässä on tarkasti katsottava, mitä Jeesus tarkoittaa sanomalla: ”Poika tahtoo ilmoittaa Isän”. Jeesus, joka tahtoo näin toimia, on meidän syntiemme tähden ristiinnaulittu Herra sekä meidän taivaaseen pääsemiseksi ylösnoussut Vapahtaja. Jokainen, joka ottaa vastaan tämän Herran ja Vapahtajan, ottaa vastaan Hänen ilmoituksensa ja samalla alkaa kokea Taivaan Isän suurta rakkautta meitä ihmisiä kohtaan, niin suurta, että hän ei voi olla huomaamatta sydämensä olevan liian pieni näin suurelle rakkaudelle. Hän on siis astunut tielle Taivaan Isän täydelliseen tuntemiseen, joka tapahtuu lopullisesti ylösnousemuksen päivänä. Hän ei ole vielä kohdannut Taivaan Isää kasvoista kasvoihin, mutta hän on maistanut sellaisen kohtaamisen ensi makua.

3.  Rakkaat sisaret ja veljet! Olemme astuneet Taivaan Isän täydellisen tuntemisen tielle, olemme siis matkalla samaan päämäärään. Inhimillisesti katsoen matkamme ei aina ole tasainen eikä ruusuinen. Aina kun ihminen ottaa vastaan Jeesuksen Herraksensa ja Vapahtajaksensa, maailman voimat alkavat vastustaa milloin kiusakusen, milloin hädän keinoin, jotta hänen silmänsä alkaisivat kostua ja siten eksyisi pois oikealta tieltä. Sen tähden meidän on aina muistettava, että kaikkein raskain kuorma, kadotustuomion kuorma on jo poistettu meidän harteiltamme Golgatan ristillä; poisotetun kuorman tilalle tulee uusia kuormia ja ikeitä Jeesuksen vastaanottamisen seurauksena. Mutta siihen verrattuna, minkä Jeesus kantoi, niiden raskaus ei ole mitään. 

Kun muistamme tämän totuuden ja seisomme siinä rohkeasti ja kaikessa luottamuksessa Jumalaan, kaikki vastustukset, kiusaukset ja hädät muuttuvat Jeesuksen kuormaksi, joka on kevyt, ja myös Hänen ikeeksensä, joka on kantamisen arvoinen (eikö kreikankielistä sanaa χρηστος voisi tulkita näin)! Silloin ahdingosta aiheutunut katkeruus ja kateus haihtuu. Tilalle alkaa vallita Jeesuksen lempeys ja nöyryys. Tätä Jeesus opettaa päivän evankeliumitekstin viimeisessä kohdassa, jossa hän puhuu hänen antamastansa levosta. Se on kaiken puolin ihmeellinen lepo, koska se muuttaa kaiken kevyeksi ja suloiseksi: kuormien uuvuttama ihminen saa jättää uupumuksen, sillä häneltä on otettu kaikkein raskain peruskuorma pois ja hänelle annetaan uusi mieli. Turvautukaamme tähän ihmeelliseen lepoon!  Aamen.