Media­kirjasto

Joosuan kirja kuuluu historiankirjoihin. Suomalaisessa Raamatussa niihin luetaan myös Tuomarien kirja, Ruut, Samuelin kirjat, Kuninkaiden kirjat, Aikakirjat, Esra ja Nehemia sekä Ester. Heprealaisessa Raamatussa  Joosua, Tuomarit, Samuelin ja Kuninkaiden kirjat kuuluvat profeettoihin.

   Joosuan kirja katsotaan  nykyään useimmiten osaksi kokonaisuutta (5.Moos. – 2. Kun.), jonka nimi on Deuteronomistinen historiateos. Ajatus perustuu siihen, että 5. Moos. – 2. Kun. ovat kieleltään ja tyyliltään niin yhteneväiset, että niiden takana täytyy olla yksi kirjuri, tai vähintäänkin yksi hyvin yhtenäinen joukko.

Joosuan kirja jakautuu karkeasti neljään osaan, joista ensimmäisessä ylitetään Jordan ja saavutaan Kanaanin maahan (1–5). Toisessa osassa maa otetaan haltuun (6–12), kolmannessa se jaetaan heimojen kesken (13–21) ja neljännessä Herraa palvellaan luvatussa maassa (22–24). Sen kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Jakeessa 8:32 Joosua kopioi Ebalinvuoren kiviin Mooseksen lain, jakeessa 24:26 hän panee muistiin "nämä sanat" lain kirjaan. Missään ei kuitenkaan suoraan puhuta mitään käsillä olevan kirjan kirjoittajasta. Siinä on Joosuan nimi, koska hän on kirjan päähenkilö. Jotakin voidaan sanoa kirjoittajan lähteistä, sillä kymmenennessä luvussa (10:13) on viittaus Oikeamielisen kirjaan, jota Joosuan kirjan kirjoittaja on todennäköisesti käyttänyt apuna kirjoitustyössään. Tämän ja muiden samankaltaisten lähteiden avulla kirjuri on kirjoittanut tapahtumista, jotka ovat kirjoitushetkellä jo ehkä kaukana historiassa.

VT:n kuudes kirja tarjoaa näköalan Israelin historian yhteen hyvin jännittävään tilanteeseen. Takana on n. 40 vuotta vaellusta erämaassa. Luvattu maa häämöttää kansan silmien edessä. Se luvattiin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja sitä kautta myös israelilaisille. Joosua lähetti kaksi vakoojaa vakoilemaan maata, erityisesti Jerikoa. Rahab, jonka luona vakoojat yöpyivät, on tärkeä henkilö Raamatussa. Hän on yksi harvoista naisista, jotka mainitaan Jeesuksen sukuluettelossa (Matt. 1:6). Hän tiesi, että Jumala antaa Kanaanin maan israelilaisten käsiin ja että kaikki sen asukkaat tuhotaan. Siksi hän suojeli vakoojia ja pyysi, ettei häntä ja häntä ja hänen perhettään odottaisi sama tuomio (1:8–14). Rahab onkin oiva esimerkki vierasmaalaisesta naisesta, joka ei alun perin kuulunut Israelin kansaan, mutta joka kuitenkin jätettiin henkiin.

Miksi Jumala käskee tuhota kaikki Kanaanin maan asukkaat? Kysymykseen ei ole helppoa vastata, varsinkaan lyhyesti – meille riittää tässä se mitä Raamatussa sanotaan: mikäli kanaanilaisia ei tuhota, he johdattavat israelilaiset pois ainoan elävän Jumalan luota (5. Moos. 20:16–18). VT:n väkivaltaisuudesta ja vaikeista kohdista voi lukea tarkemmin aikajanan osiosta "Avaimia Vanhaan Testamenttiin".

 Miten luvattu maa vallattiin? Tutkijoilla on asiasta eri näkemyksiä. Osa pitää Joosuan kirjan kerrontaa historiallisena: maa vallattiin sotimalla suhteellisen nopeasti. Osa taas ajattelee, ettei arkeologinen todistusaineisto vastaa riittävän hyvin Raamatun kerrontaa, ja siksi valtaus on tapahtunut toisin. Teoriat vaihtelevat. Yhden mukaan mitään sotaa ei koskaan käyty, vaan israelilaiset nousivat kanaanilaisten keskuudesta. Toisen mukaan Kanaanin maassa syttyi kapina, jonka lopputuloksena israelilaiset saivat maan haltuun.

   Joosuan kirjassa on monia kauniita esikuvia. Joosuan nimi merkitsee "Jahve pelastaa". Sama nimi kirjoitetaan kreikaksi samalla tavoin kuin Jeesuskin. Samoin kuin Joosua johdatti kansan perille luvattuun maahan, samoin Jeesus kantaa kristityn taivaaseen Isän luokse. Niin kuin Kanaanin maa oli luvattu israelilaisille, niin Jumala on valmistanut lapsilleen kodin taivaaseen. – ML