Media­kirjasto

Daavid mainitaan ensimmäisen kerran Ensimmäisen Samuelin kirjan luvussa 16. Silloin hän on vielä nuori, joka on viettänyt suurimman osan elämäänsä tavallisessa israelilaisessa perheessä. Tultuaan tarpeeksi vanhaksi, hän on paimentanut isänsä lampaita. Jakeissa 16:11–12 kerrotaan, että hän oli perheensä kuopus. Kun Samuel voiteli hänet kuninkaaksi, hänen perheensä oli läsnä. Voitelun yhteydessä Herran henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä eteenpäin. Tuolloin Daavid oli vielä "parraton mies", mikä antaisi olettaa ettei hän ole voinut olla paljon kahtakymmentä vuotta vanhempi. Pian tämän jälkeen Daavid pääsi kuningas Saulin palvelukseen. Hän oli hovissa harpunsoittajana. Kun Herran henki nimittäin oli tullut Daavidiin, se oli poistunut Saulista, ja paha henki oli alkanut vaivata. Daavidin soittama musiikki auttoi. Hän oli myös mukana monissa sodissa, joita Israel kävi ja saavutti suuria voittoja. Tunnetuin sota on varmasti Daavidin kamppailu jättiläistä, Goljatia vastaan.

   Saul alkoi kadehtia Daavidia tämän saavuttamien voittojen tähden. Monesti hän yritti tappaa Daavidin, mutta epäonnistui. Ensin hänen oma poikansa, Jonatan, pelasti hänet, sitten hänen tyttärensä, Mikal. Jonatan pelasti Daavidin vielä toisen kerran, minkä jälkeen Daavid päätti paeta. Pakoretken aikana ehti tapahtua monia asioita: Daavid kävi Nobin pappien luona ja sai heiltä avustusta. Sen seurauksena Saul tappoi heidät. Kahdesti Daavid säästi Saulin hengen, vaikka olisi voinut tappaa hänet.

   Toisen Samuelin kirjan alussa Daavid saa sitten kuulla Saulin ja Jonatanin kuolemasta. Hän viritti heille surulaulun. Näden tapahtumien jälkeen Daavidista tuli virallisesti Juudan kuningas, sitten koko Israelin kuningas. Häntä pidettiin hyvänä kuninkaana juuri jumalanpelkonsa tähden. Hän kiitti Jumalaa kaikesta ja antoi hänelle kunnian, vaikka hän kohtasikin paljon vaikeuksia. Vaikeuksissa hän kääntyi Herran puoleen. Kun hän lankesi syntiin, murhaan ja aviorikokseen, hän katui tekojaan ja sai anteeksi. Kun hänen oma poikansa, Absalom, kapinoi häntä vastaan, hän silti rakasti ja halusi lapselleen parasta. Jumala oli Daavidin kanssa ja auttoi häntä kaikissa hänen vaikeuksissaan. Tämä todetaan kauniilla tavalla Daavidin voittolaulussa (2. Sam. 22).

 Daavidille annettu lupaus ikuisesta kuninkuudesta on VT:n tärkeimpiä kohtia (2. Sam. 7). Kun Israelin ja Juudan kuninkaita tarkastellaan, huomataan että Juudassa hallitsee Daavidin suvun jälkeläinen Salomosta aina temppelin tuhoon asti. Israelin puolella hallitsijasuku vaihtelee. VT:n profeetat palaavat Daavidin saamaan lupaukseen yhä uudestaan, ja siihen viitataan UT:ssakin. Jeesus syntyy Daavidin sukuun ja pelastaa maailman sen synneistä.

VT:n tutkijat suhtautuvat yleensä erityisen nihkeästi Raamatun kuvaamaan aikaan ennen pakkosiirtolaisuutta. Ajatellaan, että suuri osa on keksittyä tarinaa. Sellaistakin väitettä viljeltiin, että Daavid on tyhjästä keksitty henkilö, kunnes löydettiin Daavidista kertova arameankielinen piirtokirjoitus. Tämä ja monet muut lähteet sekä arkeologiset löydöt osoittavat, että VT ansaitsee enemmän arvostusta historiallisena dokumenttina. Kriittinen saa kuitenkin olla ja kysymyksiä tulee esittää. – ML