Media­kirjasto

Hesekielin kirja sisältää yhteensä 14 päiväystä (esim. 1:1-2; 3:16; 8:1). Päiväykset sijoittuvat pääosin vuonna 597 tapahtuneen osittaisen pakkosiirtolaisuuden viidennen ja yhdennentoista vuoden välille. Myöhäisin näky on suuri temppelinäky 14. vuodelta Jerusalemin hävityksen jälkeen (luvut 40-48).
Profeettakirja on kielellisesti varsin omaleimainen, mikä välittyy myös suomennoksiin asti.

Hesekielin kirjan ymmärtämistä helpottaa sen huolellisesti suunnitellun jaottelun ymmärtäminen. Hesekielin toiminta sijoittuu osittain katastrofin edelle, osittain sen jälkeen. Sen mukaisesti myös kirjan sanoma jakaantuu selkeästi kolmeen osaan.

    A. 1-24 Tuomio Juudalle ja Jerusalemille
    B. 25-23 Tuomio pakanakansoille
    C. 33-48 Lupauksia Israelille
 

Lähempi tarkastelu osoittaa, että osat ovat paikoin tarkassa suhteessa toisiinsa. Ei ainoastaan tuomionäky (8-11) saa vastapainokseen toivon tuovaa näkyä (40-48), vaan myös osat A. ja B. alkavat melkein samoilla sanoilla (2:5 ja 33:33). Kaikki puhuu siis huolellisen toimitustyön puolesta. Hesekielin kirjaa pidetäänkin kaikin puolin hyvin yhtenäisenä kokonaisuutena.

Hesekielin kirjan ehkä kuuluisimman osan muodostavat sen neljä suurta näkyä

    1:1-3:15 Kutsumusnäky
    8-11       Herran kirkkaus poistuu Jerusalemista
    37:1-14  Kuolleet luut (j. 15-28 Juudan ja Israelin yhdistyminen)
    40-48     Herran kirkkaus palaa Jerusalemiin
 

Hesekielin kirjan näyille on tyypillistä, että profeetta ei jää suinkaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, vaan hän osallistuu itse hyvin voimakkaasti näkyihin. Herran käsi tulee hänen päälleen, hän syö kirjakäärön tai hän saa tehtäväkseen puhua kuolleille luille. Tämä piirre on osittain muodostamassa sitä hyvin persoonallista vaikutelmaa, minkä Hesekielin kirja lukijalleen antaa.

Profeetan toiminnan ehkä omalaatuisimman piirteen muodostavat ns. merkkitoiminnot (4:1-3; 4-8; 9-17; 5:1-17; 12:1-16; 17-20; 21:11-12). Näissä profeetta saarnaa omalla esimerkillään kuulijoilleen.

Neljännessä luvussa kuvataan profeetan toimintaa aikana, jolloin Jerusalem ei ollut vielä hävitetty. Hänen toimintansa Baabelissa pakkosiirtolaisuudessa olleiden Juudan asukkaiden parissa mahtoi herättää hämmästystä.

Viidennen luvun merkkitoiminto on osoitus siitä, miten toiminta liittyy profeetan julistukseen: Profeetta ajaa julkisesti tukkansa ja partansa, polttaa yhden kolmanneksen keskellä kaupunkia, katkoo miekalla yhden ja hajoittaa yhden tuulten vietäväksi. Toimintaan liittyy saarna Jerusalemin kohtalosta.

Hesekielin kirjan ehkä rajuinta antia ovat jaksot, joissa Jumalan totuutta opetetaan kuvakertomusten avulla. Näitä ovat seuraavat:

    15    Juuda on hyödytön viiniköynnös
    16    Jerusalem on kuin uskoton vaimo
    17    Kotka, setri ja viiniköynnös
    19    Naarasleijona. Viiniköynnös
    23    Sisarukset Ohola ja Oholiba
    27    Uppoava laiva
    31    Puu kaadetaan

Aivan valtavia ovat kaksi katsausta Jumalan kansan historiaan, luvut 16 ja 23. (Niitä vastaa loppupuolella toivorikas jakso 36:16-38, joka ei ole näky).

Muissakin profeettakirjoissa esiintyy vastakkainasettelu jaetun kansan osien välillä. Hesekiel suhtautuu hyvin kielteisesti siihen kansaan, joka jäi Jerusalemin raunioille ja tuomitsee sen epäjumalanpalvelijoiksi ja lupaa Baabeliin viedyille paluun pyhään kaupunkiin (11:14-21; 33:23-29).

Katastrofin jälkeiseen tilanteeseen kuuluvaan aikaan sijoittuu UT:n kannalta tärkeä opetus Israelin paimenista (luku 34). Israelin kansan paimenet ovat hoitaneet tehtävänsä kelvottomasti. Nyt Jumala ryhtyy itse paimeneksi heidän sijaansa ja asettaa heille uuden kaitsijan, Daavidin.

Jos luvut 16 ja 23 ovat järkyttävä katsaus taaksepäin Israelin historiaan, jakso 36:16-38 avaa valtavat näkymät tulevaisuuteen ja uuteen elämään Jumalan yhteydessä.