Media­kirjasto

Näinä viikkoina on keskusteltu vilkkaasti Pyhän Hengen työstä ja Hengen saamisesta. Mutta mitä on Raamatun mukaan Pyhän Hengen vuodattaminen? On lähdettävä liikkeelle Vanhasta testamentista ja tultava sieltä UT:n puolelle, jotta voimme ymmärtää Raamatun opetuksen.

1. Vanha testamentti: uusi suhde Jumalaan

Vanha testamentti puhuu useaan kertaan Jumalan Hengestä (isolla kirjaimella, vaikka meidän käännöksessämme sana kirjoitetaan pienellä!). Usein on kyse Hengen vuodattamisesta.

Hepreassa sana ruah tarkoittaa sekä henkeä että tuulta. Kahdella eri merkityksellä on yhteytensä, joka kannattaa panna merkille: Niin kuin tuuli puhaltaa, liikkuu itse ja panee kaiken muun liikkeelle, niin myös Jumalan Henki liikkuu ja liikuttaa. Ja niin kuin tuuli on ihmiselle arvoitus - mistä se tulee ja mihin se menee - niin myös Jumalan Henki on ihmisen hallinnan ulkopuolella, yksin Jumalan käsissä.

Tässä joitakin merkittäviä asiaa käsitteleviä kohtia:

"Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla." (Jes. 32:15-20)

"Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra. Herra sanoo heille: "Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta", sanoo Herra, "ei nyt eikä milloinkaan." (Jes. 59:20-21)

"Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne." (Hes. 36:24-28)

"Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia. Herra sanoi minulle: 'Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?' Minä vastasin: 'Herra, sinä sen tiedät.' Hän sanoi: 'Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.' Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut. Herra sanoi minulle: 'Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.' Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko. Herra sanoi minulle: 'Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: 'Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.' Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne. Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra.'" (Hes. 37:1-14)

"Ja israelilaiset tietävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, sillä niin kuin minä vein heidät pakkosiirtolaisuuteen vieraiden kansojen keskelle, niin minä myös kokoan heidät taas omaan maahansa, yhtäkään unohtamatta. Enää en kätke heiltä kasvojani, vaan vuodatan henkeni Israelin heimon ylle. Näin sanoo Herra Jumala." (Hes. 39:28-29)

"Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat." (Joel 3:1-5)

"Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi." (Ps. 51:13)

Erityisesti Hesekielin kirjasta lähtien kohdat on helppo selittää. Juudan kansa on kääntänyt selkänsä Jumalalle ja saanut siitä rangaistuksensa. Pyhä kaupunki on raunioina ja Herran temppeli poltettu. Nyt Herra vuodattaa Henkensä. Se merkitsee sitä, että Jumala kutsuu kansan uudelleen yhteyteensä, herättää sen henkiin ja antaa sille uuden tulevaisuuden ja toivon. Samalla Hengen vuodattaminen yli kansan saa aikaan sen, että Jumalan kansa muuttuu: Rinnasta otetaan pois kivisydän ja sen tilalle tulee lihasydän. Näin Jumalan kansan tilanne ja asema muuttuu täydellisesti: Jumala armahtaa kansaansa ja tuo sille uuden alun, kansa kääntyy Herransa puoleen ja vastaa rakkauteen rakkaudella. Useissa kohdissa tähän uuteen alkuun liittyy Jumalan lahjoittama onnen valtakunta.

Kun puhutaan Jumalan Hengen työstä Vanhassa testamentissa, on syytä panna merkille yllämainittujen kohtien lisäksi seuraavat merkittävät asiat: 1) Jumalan Henki saa johtajan liikkeelle toimimaan rohkeasti kansan johtajana (Tuom. 3:7-11). 2) Jumalan Henki saa ihmisen toimimaan profeettana (1. Sam. 10:10). Näissä lukumäärältään niukemmissa kohdissa on kyse ilmiöistä, jotka ovat lähempänä "karismaattisia" kokemuksia. Useimmat yllä lainatut kohdat ovat kokonaisvaltaisempia. Ne eivät merkitse kokemusta, vaan uutta ja uudenlaista suhdetta Jumalaan.

2. Uusi testamentti: Uusi suhde Jumalaan, usko Jeesukseen

Paras tapa ymmärtää Uutta testamenttia oikein on avata Vanha testamentti. Myös tässä kysymyksessä monille tutut palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

Apostolien teot kertoo useaan kertaan Hengen vuodattamisesta näkyvällä tavalla. Ap.t. 2 Pietari nimenomaan vetoaa Joelin yllä lainattuun ennustukseen. Usko Kristus-kuninkaaseen, syntien sovittajaan ja rauhanruhtinaaseen, merkitsee profeettojen ennustusten täyttymistä. Jumala armahtaa kansaansa, kutsuu sen uudelleen armoliittoonsa, ottaa omiensa rinnasta kivisydämen ja antaa tilalle lihasydämen. Kristuksessa saadaan uusi suhde Jumalaan. Näin olemme sen ytimessä, mitä luterilainen kirkko opettaa Pyhästä Hengestä: Kyseessä ei ole ensisijaisesti kokemus, vaan suurempi ihme. Pyhä Henki, Herra ja eläväksitekijä, synnyttää syntisen ihmisen uuteen elämään, herättää siis elämää kuoleman keskellä ja saattaa ihmisen Jumalan armon omistamiseen. Pyhän Hengen työ on sitä, että hän saattaa ihmisen Jumalan pelastusteon yhteyteen ja pitää hänet siinä loppuun asti. Työkaluinaan Herran Henki käyttää armonvälineitä, Raamatun sanaa ja sakramentteja, kastetta ja ehtoollista. Näin ihmisen asema Jumalan edessä muuttuu: Jumalalle selkänsä kääntäneestä tulee hänen rakas lapsensa, joka tahtoo kuunnella hänen ääntään.

Näin päästään nopeasti suuriin johtopäätöksiin. Ei ole olemassa Kristukseen uskovaa ihmistä, jolla ei olisi Pyhää Henkeä - muuten hän ei uskoisi Kristukseen eikä edes tahtoisi uskoa. Kaikki kahden tason kristillisyys - että on sellaisia ihmisiä, jotka kyllä uskovat, mutta joilla ei ole Pyhää Henkeä tai että näkyvä Pyhällä Hengellä täyttyminen on pelastuksen ehto - on siis meille torjuttavaa ja vierasta. Missä on Jumalan armo, siellä on Pyhä Henki sitä jakamassa. Kaikki puhe Ristiinnaulitusta olisi kuivaa ja vierasta, järjetöntä ja hullua, ellei Herra ja eläväksi tekijä olisi saattamassa sitä köyhään ja kylmään sydämeen saakka. Missä ihminen otetaan kasteessa Jumalan lapseksi, hänet puetaan Kristukseen (Gal. 3:27), hän syntyy vedestä ja Hengestä (Joh. 3:5) ja Pyhä Henki synnyttää hänet uudelleen (Tiit. 3:3-5). Pyhän Hengen voi myös menettää - epäuskoisella ei ole Pyhää Henkeä ja hän on matkalla kohti kadotusta - mutta rakas Herran Henki on voimallinen tulemaan takaisin epäuskoiseen sydämeen ja saattamaan tuhlaajapojan taas kotimatkalle.

Apostolien tekojen Hengen vuodattamisesta kertovat kohdat ovat hämmentäneet monia. Ap.t. 8 kerrotaan, että ihmiset oli kastettu, mutta Henki ei ollut tullut keneenkään heistä. Ap.t. 19 Johannes Kastajan opetuslapsilta kysytään "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" ja vastaus kuuluu "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä". Miten siis samarialaiset voivat olla kastettuja ilman Pyhää Henkeä ja miten Johannes Kastajan opetuslapset voivat olla kastettuja mutta vailla Pyhää Henkeä

Apostolien tekoja on syytä lukea tarkkaan - se on ihana kirja. Sen perusjäsennys on nähtävissä Jeesuksen sanoissa "Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." (Ap.t. 1:8). Tässä on lueteltu kolme lähetystyön vaihetta 1) juutalaiset 2) samarialaiset ja 3) pakanat. Aina kun evankeliumi siirtyy uudelle lähetyskentälle, Pyhä Henki vuodatetaan näkyvällä tavalla. Näin Henki rohkaisee epäröiviä opetuslapsia ja osoittaa, että tämänkin raja-aidan ylittäminen on oikea ja Jumalan tahdon mukainen ratkaisu. Näin käy silloin, kun evankeliumi julistetaan juutalaisille (Ap. t. 2), samarialaisille (8) ja pakanoille (10-11). Joka kerta kaste ja Pyhä Henki liitetään toisiinsa läheisesti: Jos ihmisillä on Henki, tarvitaan nopeasti kaste, jos kaste, Henki osoittaa näkyvällä toiminnalla, että heidätkin oli lupa kastaa. Sama kasteen ja Hengen suora yhteys on nähtävissä mainitussa 19. luvussa: Johannes Kastajan opetuslapset olivat oma, erillinen ryhmänsä, joka opettajansa kuoltua edelleen kulki omia teitään. Pyhää Henkeä heillä ei ollut - ja siksi Paavali kysyykin heti: "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" "He vastasivat: 'Johanneksen kasteella.'" (Ap.t. 19:3). Tämän jälkeen heidät kastetaan kristillisellä kasteella ja osoitukseksi siitä, että tämäkin joukko piti kastaa, Pyhä Henki vuodatetaan näkyvällä tavalla.

Nähdäkseni yksikään Apostolien tekojen kohta ei ole luterilaiselle kasteteologialle vaikea. Kaste ja Henki kuuluvat läheisesti yhteen. Uudelle lähetyskentälle lähdettäessä poikkeustoimet osoittavat, että tapahtui Jumalan tahto. Sen ymmärsivät hyvin ne, jotka tiesivät, että Henki saadaan kasteessa.

Olen usein ihmetellyt sitä, miten me voimme pelätä Pyhän Hengen työtä. Sitä en ihmettele, että moni karttaa pelottavia ja outoja kokemuksia. Mutta silloin kun kristityn voimat ovat kerta kaikkiaan loppuneet, kun uskon eväät on kokonaan syöty eikä niitä enää ole, silloin on ihana lukea Roomalaiskirjeen sanat:

"Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta." (Room. 8:26-27).

Muutamia asioita on hyvä poimia esille.

Vanhan testamentin opetus Hengestä elää Uuden testamentin puolella rikkaana ja runsaana. Molemmissa testamenteissa - ja myös niiden välisessä juutalaisessa kirjallisuudessa - tunnetaan Hengen kosketus. Uudessa testamentissa tämä elää henkilahjoina, kielilläpuhumisena, selittämisenä, profetoimisena ja muina näkyvinä Hengen ilmaisuina. Nämä ovat asioita, joista puhutaan toisessa yhteydessä enemmän, mutta tässäkään yhteydessä niitä ei saa jättää mainitsematta. Tärkeää on vain ymmärtää kaiken yllä olevan valossa, että Henki on aivan varmasti myös sellaisella uskovalla, joka ei koskaan profetoi eikä puhu kielillä.

Raamattu puhuu useaan kertaan "Pyhällä Hengellä täyttymisestä". Meillä tällä ymmärretään useimmiten tietynlaista kokemusta. Kokemusta siinä saattaa ollakin, mutta olemukseltaan se on muuta. Hyvä esimerkki on Pietarin esiintyminen saman Suuren neuvoston edessä, joka vain pari kuukautta aikaisemmin oli tuominnut Jeesuksen kuolemaan. Apostoleja kuulusteltiin siitä, millä voimalla ja kenen nimessä he olivat parantaneet ramman temppelin tienoilla. "Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille:" (Ap.t. 4:8). Nyt Pietari ei pakene, vaan tunnustaa rohkeasti Kristusta. Kyse ei siis ole siitä, minkä me ymmärrämme karismaattiseksi kokemukseksi, vaan rohkeasta Kristus-tunnustuksesta ja uskonvarmuudesta (samoin Ap.t. 4:31; 6:3; 7:55; 11:24; 13:9; 13:52). Tällainen Pyhän Hengen täyteys johtaa tänään meidät rohkeasti tunnustamaan Kristusta kodissamme, työpaikallamme ja sukulaispiirissämme.