Media­kirjasto

Viime vuosisadalla eli saksalainen teologi Friedrich Schleiermacher. Häntä on kutsuttu 1800-luvun kirkkoisäksi. Hän tahtoi vilpittömästi saada aikansa maallistuneen sivistyneistön omaksumaan kristinuskon. Schleiermacher ajatteli, että tämä edellyttää luopumista siitä ajatuksesta, että uskonasioissa on yksi totuus. Schleiermacher opetti, että totuus on sirpaleina ihmisten sydämissä. Se, minkä ihminen kokee oikeaksi ja mikä puhuttelee häntä, on hänen totuutensa jumalasta. Eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa, että hänen totuutensa on parempi kuin toisen totuus. Schleiermacher ajatteli, että Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kokemuksia jumalasta. Nämä kokemukset ovat arvokkaita ja ne voivat antaa meille virikkeitä omiin pohdintoihimme mutta auktoriteetti meille ne eivät ole. Ne eivät ole auktoriteetti myöskään kysymyksessä oikeasta ja väärästä.

Schleiermacherin esittämät ajatukset ovat ehkä se tavallisin tapa suhtautua uskonasioihin tänä aikana: Sanotaan, että yhden totuuden aika on ohi. Kukin ratkaisee, miten uskoo. Kukin ratkaisee myös, mitä pitää oikeana ja vääränä. Eikä kukaan voi sanoa toisen käsityksiä vääriksi tai oikeiksi. Kirkolliskokouksessa keskusteltiin aikanaan katekismusehdotuksesta. Monista puheenvuoroista välittyi se ajatus, ettei kirkko voi antaa ihmisten käteen kirjaa, jossa sanotaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Voimme antaa vain virikkeitä ihmisten pohdinnoille. Se aika, että kirkko kertoo totuuden oikeasta ja väärästä, on ohi.

Ettei ole totuutta, on tämän ajan pahin harha. Se avaa portit mihin tahansa. Toivon, että tämän tajuamme ja että sanoudumme tästä harhasta irti. Kristityt ovat aina uskoneet, että on totuus. Jumala on totuus. Totuus tuli ihmiseksi ja sanoi itseään totuudeksi (Joh 14:6). Totuus on ilmoittanut meille itsensä. Tämä ilmoitus on Raamattu, joka on Jumalan sana. Kristityt ovat uskoneet, että Raamattu ilmoittaa totuuden paitsi uskonkysymyksistä myös oikeasta ja väärästä. Minkä Raamattu sanoo oikeaksi, on oikein. Minkä se sanoo synniksi, on synti. Ja se, mitä Raamattu sanoo, sitoo kaikkien aikojen kaikkia kristittyjä. Uskothan näin?

Yhteiskuntamme, jota hallitsee ajatus, ettei totuutta ole, on ajautumassa moraaliseen kaaokseen. Vasta tehtiin tutkimus, jossa kartoitettiin nuorten ajatuksia oikeasta ja väärästä ja heidän tapaansa toimia: Huomattava osa maamme nuorista varastelee kaupoista, itsensä juovuksiin juomisessa useimmat eivät näe mitään pahaa ja yhä suurempi joukko sitä myös harrastaa, noin joka kymmenes 17-vuotiaista kertoo kokeilleensa huumeita, puhumattakaan siitä, että suurin osa pitää luonnollisena sitä, että muutaman päivän seurustelun jälkeen voi aloittaa sukupuolielämän. Tutkimus sai sillloisen arkkipiispan toteamaan lehtihaastattelussa, että kohta maamme moraali on Venäjän tasolla. Ja mitä Venäjällä tehtiin: Raamatun oikean ja väärän opettaminen kiellettiin seitsemän vuosikymmenen ajan. Ole ylpeästi kristitty ja sano: Raamattu kertoo totuuden. Kerro lapsillesi, mitä Raamattu sanoo. Ja parempaa et voi heille antaa.

Kun Jumala loi ihmisen, hän laittoi ihmiseen kyvyn tietää oikea ja väärä. Mutta sitten tapahtui syntiinlankeemus. Alunperin ihmisen omatunto oli kuin radiovastaanotin, joka toistaa kirkkaasti sen, mitä lähettäjä sanoo. Syntiinlankeemuksessa radio putosi muutaman kerran lattialle - se ei mennyt kokonaan mykäksi mutta rikkoutui niin, että se rätisee, antaa epäselvän äänen ja jättää toistamatta osan Lähettäjän sanoista. Omaatuntoa täytyy kuunnella, mutta siihen ei voi täysin luottaa. Se voi joissakin asioissa rätistä niin pahoin, että se ilmoittaa väärän oikeaksi. Ja jos omatunto on Raamatun kanssa ristiriidassa, on selvää, kumpi on oikeassa: Raamattu on kirkas Jumalan ääni, jota omatunto ei enää ole.

Omatunto tarvitsee sen äänen vahvistamista, jota se hämärästi toistaa. Tätä vahvistamista on se, että omatunto kuulee Jumalan sanaa. Juuri tästä syystä Luther sanoi lukevansa joka päivä läpi kymmenen käskyä ja miettivänsä niitä. Emmekö voisi mekin alkaa tehdä niin? Ja erityisen tärkeää on opettaa lapselle, mitä Raamattu sanoo oikeasta ja väärästä. Se vahvistaa hänen omantuntonsa ääntä. Voisimmeko joskus ottaa lapsen viereemme ja käydä hänen kanssaan keskustellen läpi kymmenen käskyn lakia? Tai voisimmeko silloin tällöin jutella lapsen kanssa Raamatun muista opetuksista? Vaikkapa Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta on erinomainen opetus oikeasta ja väärästä. Nämä hetket eivät mene hukkaan. Ja niissä oppii myös aikuinen. Lapsen suusta voi kuulla viisauksia, joita itse ei ole tullut ollenkaan ajatelleeksi.

Jotkut sanovat, että uskovan ihmisen omatunto tietää oikean ja väärän eikä uskova tarvitse Jumalan käskyjen opettelua. Tai ajatellaan, että uskovan ihmisen sydämessä asuu Pyhä Henki ja hän kertoo, mikä on oikein. Ja hän voi kertoa oikeaksi sellaistakin, minkä Raamattu sanoo vääräksi. Kumpikaan väitteistä ei ole totta. Jumala ottaa meidät lapsikseen ja antaa synnit anteeksi mutta hän ei ota meistä syntiä pois. Siksi synti hämärtää uskovankin omaatuntoa, ja siksi uskovankin täytyy valaista omaatuntoa Jumalan sanan käskyillä. Eikä Pyhä Henki puhu koskaan vastoin Jumalan sanaa. Uskovankin sydämessä on Pyhän Hengen synnyttämän uskon lisäksi epäusko, joka on liitossa syntisen lihamme kanssa. Epäusko ohjaa toimimaan toisin kuin Raamattu sanoo eikä sen ääntä saa erehtyä luulemaan Pyhän Hengen ääneksi. Joku on uskoontultuaan jättänyt vaimonsa, joka ei ollut uskova, ja ottanut uuden, joka on uskova, ja sanonut, että Jumalan Pyhä Henki ilmoitti, että tämä on Jumalan tahto. Jumalan tahto tämä ei varmasti ollut.

Se, että Raamattu vastaa sitä, mitä ihminen omatunto hämärästi sanoo, kertoo siitä, että Raamatun Jumala on jokaisen ihmisen Luoja ja että Raamattu on Luojamme puhetta. Miksi sitten kuitenkin Raamatun käskyt synnyttävät vihaa? Tai miksi jo se, että joku toimii Raamatun käskyjen mukaan, saa jotkut suuttumaan? Juuri siksi, että Raamatun käskyt vastaavat sitä, mitä ihmisen omatunto sanoo. Ihmisen omatunto - kun kuulee Raamatun sanaa tai näkee että joku noudattaa Raamattua - alkaa sanoa: Raamattu puhuu totta, minunkin pitäisi elää niin kuin elää tuo, joka noudattaa Raamattua, mutta en elä niin. Omatunto alkaa syyttää ihmistä. Ja tämä paha olo purkautuu toisinaan raivokkaana Raamatun käskyjen torjumisena tai vihana sitä kohtaan, joka noudattaa Jumalan käskyjä. Tämä rohkaiskoon sinua noudattamaan Raamattua, vaikka saisit kohdata vihaa. Ja tämä rohkaiskoon sinua opettamaan rohkeasti Raamattua.

Jeesus sai vastattavakseen kysymyksen: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" (Matt 22:34-40). Mooseksen laissa käskyjä ja kieltoja oli yhteensä yli 600. Tunnollisen lain opiskelijan mieleen tuli helposti kysymys, mikä käskyistä on tärkein ja sisälsikö laki ehkä jonkin sisäisen järjestelmän. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ... Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", ja jatkoi: "Näiden kahden käskyn varassa on laki ja profeetat." Paavali kirjoittaa samansuuntaisesti: "Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt 'Älä tee aviorikosta', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä himoitse', samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain." (Room 13:8-10).

Jotkut ovat lukeneet näitä kohtia ja tiivistävät kristillisen moraalin sanoihin: "Rakasta ja tee mitä tahdot." Ohjeen voi ymmärtää oikein mutta se on altis väärinymmärryksille, ja väärin ymmärrettynä siitä voi lukea luvan tehdä melkein mitä tahansa. Jos saamme itse määritellä, mitä rakkaus on, sanomme rakkaudeksi sellaistakin, mikä on kaukana rakkaudesta. Miten paljon rakkauden nimissä onkaan tehty sitä, mikä on itsekkyyttä, himoa ja valetta.

Jeesus ja Paavali eivät tarkoita, että muista rakkauden käsky ja voit unohtaa muut käskyt. Rakkauden kaksoiskäsky on kuin naula, jonka varassa muut käskyt riippuvat. Se on se päälause, josta kaikki muut käskyt voidaan johtaa. Ja muut käskyt selittävät sitä, mitä pääkäsky tarkoittaa. Että rakastan Jumalaa, on sitä, etten päästä hänen rinnalleen mitään tai ketään ja että pyhitän lepopäiväni. Että rakastan lähimmäistä, on sitä, että en tapa, en varasta toisen omaisuutta enkä puhu valetta. Raamatussa on muitakin käskyjä. Nekin kertovat, mitä on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Rakastan lähimmäistäni niin, että siunaa niitä, jotka kiroavat minua, itken itkevien kanssa ja niin, että maksan veroni. Jos omatuntomme olisi kunnossa, meille riittäisi rakkauden kaksoiskäsky. Omatuntomme tekisi siitä johtopäätökset ja päätyisi samoihin tuloksiin kuin Raamattu. Koska omatuntomme ei ole kunnossa, tarvitsemme yksittäisiä käskyjä, jotka kertovat, mitä rakkaus on. Ne ovat kuin matematiikan tuloskirja, joka kertoo, olemmeko selvittäneet tehtävän oikein. Niin, rakastatko? Sen kertoo, teetkö sen, mitä Raamattu käskee sinun tehdä.

Entä jos Raamattu ei ota kantaa siihen kysymykseen, jota mietit? Kysy ensiksi, eikö Raamattu todella vastaa vai onko kyse siitä, että en halua kuunnella Raamatun vastausta. Kysy sitten, voiko vastauksen päätellä jostakin Raamatun kohdasta, joka puhuu vastaavasta asiasta. Raamattu ei kiellä huumeidenkäyttöä mutta kieltää juopumisen. Voimme päätellä, ettei ole oikein juovuttaa itseään millään aineilla. Mutta on myös kysymyksiä, joihin Raamattu ei vastaa. Mitä niissä pitäisi tehdä? Saat hyvällä omallatunnolla tehdä niin kuin tahdot. Uskomme, että Jumala on kertonut Raamatussa kaiken, minkä hän tahtoo sanoa oikeasta ja väärästä. Mitä hän ei ole kertonut, siinä on vapaus toimia niin kuin tahdot. Pidä tästä vapaudesta kiinni. Älä anna kenenkään taakoittaa sinua sellaisella, mitä Jumala ei sinulta vaadi. Äläkä sinä taakoita ketään sellaisella.

Korostan järjenkäyttöä asioissa, joista ei ole selvää Jumalan sanaa. Järki on Jumalan lahja ja asiat, jotka Jumala on jättänyt kertomatta sanassaan, on tarkoitettu selvitettäviksi järjen avulla. Näissä asioissa ei niinkään kannata kääntyä ihmisten puoleen, jotka näyttävät olevan väkevästi Jumalan Hengen ohjauksessa, ja pyytää heitä selvittämään asia. Erehtymisen vaara on suuri. Eikä Jumala ole luvannut, että näin asiat selviävät. Rukoile, että Jumala johdattaa sinua asioissa, joita et tiedä. Mutta älä rukoile Jumalalta neuvoa asiaan, johon hän on jo vastannut. Rukoile voimaa noudattaa Jumalan sanaa.

Lihan syöminen oli ensimmäisille kristityille vaikea kysymys - se, saako kristitty syödä lihaa vai ei. Liki kaikki liha, mitä oli tarjolla, oli yhteydessä epäjumalien palvelemiseen. Teurastetun eläimen lihasta pieni osa uhrattiin epäjumalalle ja ajateltiin, että niin koko eläimen ruho omistettiin epäjumalalle; loput myytiin torilla tai syötiin uskonnollisessa juhlassa. Paavali kirjoittaa, ettei kristitty saa osallistua juhlaan, jossa palvellaan epäjumalia, mutta uhritoimituksella liha ei muutu epäjumalan omaisuudeksi. Kaikki kuuluu hänelle, joka on taivaan ja maan Herra. Siksi kristitty voi syödä kotonaan tai ystävänsä luona lihaa, vaikka se olisi uhrattu mille jumalalle. Mutta yhden tarkennuksen Paavali tekee: Täytyy ottaa huomioon toinen kristitty. Oli niitä, joiden mielestä epäjumalalle uhratun lihan syöminen oli väärin kaikissa tapauksissa. Näitä kristittyjä, joita Paavali kutsuu heikoiksi veljiksi, ei saanut loukata. Ja varsinkin tuli varoa, ettei vain syömisellä saattanut toista uskovaa luopumaan uskosta. Paavali muistuttaa, että Jeesuskin luopui siitä, mikä kuului hänelle. Meidän tulee tehdä samoin: epäjumalalle uhratun lihan syöminen ei sinänsä ole väärin, mutta tästä oikeudesta tulee luopua, jos se loukkaa toista.

Paavalin opetusta tulee soveltaa asioihin, joita Jumalan sana ei kiellä mutta jotka ovat joidenkin kristittyjen mielestä väärin. Esimerkiksi tästä sopii alkoholi. Raamattu kieltää juopumisen mutta ei viinilasin juomista ruokailun yhteydessä. Voimme siis juoda lasin viiniä. Mutta jos paikalla on uskonveli, joka loukkaantuu, jos juomme, tai jolle alkoholi on ongelma, joka voi johtaa hänet pois uskosta, viinilasi tulee jättää juomatta. Kunpa meissä olisi enemmän sitä mieltä, että mietimme, miltä toisesta tuntuu ja luovumme oikeuksistamme, ettemme loukkaa niitä, joilla on liiankin herkkä omatunto. Tämä ei tarkoita, että sinun tulee suostua toisten ihmisen pompotettavaksi. Paavalin opetusta tulee soveltaa asioihin, joissa toisella on syvä vakaumus.

On vaikea noudattaa sitä, mitä Raamattu sanoo. Synti, joka meissä asuu, painaa meitä poispäin Jumalan käskyistä. Keksimme selityksiä, joilla yritämme kiertää meille hankalat Jumalan sanan kohdat. Ja maailma rohkaisee meitä tekemään näin.

Mistä saa voimaa toimia Jumalan sanan mukaan? Tarvitsemme muistutusta Jumalan käskyistä. Tarvitsemme muistutusta siitä, että Raamatun käskyt ovat Jumalan käskyjä, joita me emme voi selityksillämme purkaa. Ja tarvitsemme muistutusta siitä, että kerran seisomme Jumalan edessä ja vastaamme hänelle teoistamme. Mutta sittenkään mikään näistä ei ole voimanlähde toteuttaa Jumalan käskyjä. Voimanlähde on evankeliumi. Evankeliumi, joka tuo meille Jumalan rakkauden, joka ei vaadi meiltä mitään. Evankeliumi, joka sanoo: Jeesus teki ristillä kaiken ja siksi sinun ei tarvitse tehdä mitään. Jeesuksen takia olet Jumalan lapsi ja ikuinen elämä on sinun sellaisena kuin olet. Tämän saat uskoa ja omistaa. Opettele tuntemaan evankeliumia yhä syvemmin ja siitä saat voimaa noudattaa Jumalan tahtoa.

Tämä ei tunnu ollenkaan loogiselta. Tuntuu järkeenkäyvemmältä, että ihminen saadaan tekemään tekoja niin, että vaaditaan tekoja. Silti on näin. Evankeliumi, joka ei vaadi mitään, on Jumalan voima. Tunnethan evankeliumin?

Pitääkö kristityn olla erilainen kuin muut? Toisaalta ei pidä. Kristitty on tavallinen ihminen. Kristitty ei ole synnitön, ei edes melkein. Eikä uskovan tarvitse opetella tiettyä puhe- tai pukeutumistapaa, joka poikeaa muista. Ole sitä, millaiseksi Jumala on sinut luonut.

Toisaalta kristitty eroaa muista. Eroamme siinä, että pelkäämme Jumalaa. Mitä se tarkoittaa? Jumala ei ole meille tasavertainen ystävä, jonka mielipiteet voi huomioida tai olla huomioimatta. Pelkäämme Jumalaa - tajuamme hänen suuruutensa ja oman pienuutemme. Pelkäämme Jumalaa ja siksi emme uskalla elää hänen sanastaan välittämättä.

Pelkäämme Jumalaa, koska varmin tapa eksyä pois Jumalan yhteydestä on se, että ei välitä hänen tahdostaan. Sitä pelkäämme. Ja pelkäämme Jumalaa, koska ajattelemme omaa parastamme. Jumala on antanut hyvät käskyt. Tahdomme noudattaa niitä ja niin vältymme monelta pahalta.