Media­kirjasto

1. Jumalan sanassa on itse Jumala. Jumalan sanassa ja vain siinä Jumala tekee työtä, jonka päämääränä on pelastaa ihminen. Jumalan sana on lakia ja evankeliumia. Julistamalla lakia ja evankeliumia teet valtavaa: tuot Jumalan paikalle ja hän tekee - kun niin tahtoo - sen, mihin kukaan ihminen ei pysty. Näin tapahtuu silloinkin, kun Jumalan sanan julistajasta ei ollenkaan tunnu tältä.

2. Lain ja evankeliumin saarnaaminen on Raamatun totuuksien julistamista. Lain saarna on sen julistamista, mitä Raamattu sanoo Jumalan tahdosta, synnistä, Jumalan vihasta ja tuomiosta.

Evankeliumin saarna on sen julistamista, mitä Raamattu sanoo pelastumisesta. Evankeliumin saarnaamisen ydin on julistaa synnit anteeksi. Kristuksen kuoleman takia Jumala on jo antanut synnit anteeksi ja siksi synnit saa anteeksi ilman vähäisintäkään suoritusta. Evankeliumin saarnaaminen on myös sen kuuluttamista, mitä syntien anteeksisaamisesta seuraa: olet Jumalan lapsi, Jumala on kanssasi, hän kuulee rukouksesi, varjelee sinua ja kantaa kohti taivasta.

Itse tehtyjen käskyjen opettaminen ei ole lain saarnaa. Ihmisten lohduttaminen ohi Raamatun ei ole evankeliumin saarnaa. Psykologinen viisastelu tai ihmisviisauteen perustuva tunnelmointi ei ole sen enempää lakia kuin evankeliumia.

Kirkkaimmin, elävimmin ja vaikuttavimmin laki ja evankeliumi ovat Raamatun sanassa. Siksi oikea lain ja evankeliumin saarna pysyttelee lähellä Raamatun sanaa ja tuo Raamatun sanan nykyhetkeen.

3. Kirkkomme julistajille ei opeteta lain ja evankeliumin saarnaamista. Siksi kirkkomme on täynnä julistusta, joka ei ole lakia eikä evankeliumia tai ei ole kumpaakaan selvästi. Sellainen julistus rajoittaa ratkaisevasti Jumalan mahdollisuuksia tehdä pelastavaa työtä. Julistus, jossa ei ole lakia eikä evankeliumia, ei vaikuta katumusta eikä uskoa. Tällaisen julistuksen seurauksena kansamme on yhä enenevässä määrin vieraantumassa kristinuskosta.

4. Lain julistaminen on vaikeaa. Laki synnyttää kuulijoissa vihaa. Lain saarna saa ihmisen tajuamaan, että hänen pitäisi elää toisin kuin hän elää - eikä tästä voi olla ärtymättä. Mitä konkreettisempaa lain julistus on, sitä enemmän se suututtaa. Saarnaajan suuri kiusaus on halu miellyttää kuulijoita ja siksi vaieta laista.

Evankeliumin julistaminen on vaikeaa. Ihmisen järki ei ymmärrä todellista evankeliumia, ei hyväksy sitä ja pitää sitä liian helppona tienä taivaaseen. Saarnaajan suuri kiusaus on puhua niin, että puhe miellyttää järkeä rakastavia ihmisiä.

Lain ja evankeliumin julistaminen on vaikeaa, koska nykyinen kirkollinen julistus ohjaa meitä siihen, ettei puheissamme ole selvää lakia eikä selvää evankeliumia. Jos otamme oppia nykyisistä keskivertosaarnoista, hukkaamme lain ja evankeliumin.

Lain ja evankeliumin sotkeminen on helppoa, koska ihminen on luonnostaan lakihenkinen eikä päästä ketään taivaaseen niin helposti kuin evankeliumi päästää. "Kadu tarpeeksi ja korjaa elämääsi, niin saat syntisi anteeksi" tai "saat syntisi anteeksi, jos elämäsi tästä eteenpäin muuttuu." Nämä ehdot missä muodossa tahansa ovat lain sotkemista evankeliumiin. Jos evankeliumiin sekoitetaan lakia, evankeliumi katoaa, koska evankeliumi hukkuu lakiin.

5. "Tuo on totta." Niin ihmisen sisin todistaa, kun se kuulee, mitä Jumalan laki sanoo. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja siksi jokaisen ihmisen omassatunnossa on tarttumapinta Jumalan laille. Lain vaikutuksesta omatunto alkaa syyttää tehdyistä synneistä. Tämä vastakaiku on välttämätöntä, jotta evankeliumi kelpaisi. Tätä vastakaikua saavat aikaan vain ihmisen Luojan käskyt, eivät meidän keksimämme käskyt. Siksi on julistettava Jumalan lakia, ei ihmissäädöksiä.

Evankeliumilla ei ole mitään tarttumapintaa luonnollisessa ihmisessä. Siksi on turha julistaa evankeliumia järkeen vetoavasti. Vaarallista on tehdä evankeliumista sellaista, että se sopii ihmisen järkeen. Jos niin tehdään, evankeliumi katoaa. Vain Jumalan laki synnyttää ihmisessä tarpeen ottaa vastaan evankeliumi. Evankeliumin uskominen on ihme, jonka yksin Jumala pystyy tekemään - niin ihmismielen vastaista evankeliumi on. Jumalan tekee tämän ihmeen evankeliumilla. Siksi tärkeintä on, että evankeliumia julistetaan, ei se, miten taitavasti sitä julistetaan.

6. Lain saarnassa tulee puuttua konkreettisiin synteihin. Vain niin armostakin tulee konkreettista. On uskallettava sanoa synniksi se, minkä Raamattu sanoo synniksi, vaikka sen syntinä pitäminen herättää ihmisissä vihaa tai ivallista hymyä. Evankeliumin saarnassa on uskallettava julistaa anteeksi todelliset synnit, vaikka ne ovat miten rumia tai vaikka niiden anteeksi julistajaa pidetään liian helpon armon julistajana.

Lain saarnan ensisijainen tarkoitus ei ole moraalin kohottaminen. Lain saarna tähtää siihen, että ihminen huomaa ei vain yksittäisiä syntejä, vaan loputtoman pahuutensa, josta ei koskaan tämän elämän aikana pääse eroon. Vasta tämä pakottaa jättäytymään kokonaan Kristuksen varaan. Uskovaisen jatkuva kiusaus on rakentaa pelastumistaan oman uskovaisuutensa, saamiensa armolahjojen tai kirkollisissa taisteluissa saavuttamiensa kannusten varaan. Helvetti on näiden rakennelmien vieressä. Laki särkee nämä rakennelmat ja siksi uskovaisetkin tarvitsevat lakia.

7. Jumalan laki vaatii syntiinlangenneelta ihmiseltä kohtuuttomia. Jumalalla on oikeus vaatia kaikkea, mitä Raamattu vaatii - sellaistakin, mihin ihminen ei koskaan pysty. Lain kohtuuttomuuden tajuaminen ei saa johtaa lain miedontamiseen. Jos niin tapahtuu, lain teho pienenee tai katoaa kokonaan eikä evankeliumille ole tarvetta.

Evankeliumi lupaa ja antaa kohtuuttomia. Saarnaajasta itsestäänkin evankeliumi tuntuu usein liian helpolta, järjettömältä tai jopa vastenmieliseltä. Tämä ei saa johtaa evankeliumin miedontamiseen. Jos niin tapahtuu, evankeliumin teho heikkenee eikä uskoa synny. Jos sinusta tuntuu siltä tai jos sinua syytetään siitä, että päästät ihmisiä liian helposti taivaaseen, olet ehkä onnistunut julistamaan todellista evankeliumia. Julista rohkeasti: sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, koska Kristus on jo tehnyt puolestasi kaiken.

8. Varsinkin tänä aikana on välttämätöntä puhua kadotuksesta. On paljon niitä, joita petetään vaikenemalla kadotuksesta tai lupaamalla, ettei kadotusta ole. Vielä tärkeämpää on julistaa kadotuksesta pelastumista. Jumalan armosta kuulijoissamme on edelleen niitä, joita kadotukseen joutuminen ahdistaa.

9. Lain saarna ei synnytä uskoa Jeesukseen. Jumalan tahdon julistaminen ei anna Pyhää Henkeä. Tiukasta Jumalan käskyjen opettamisesta ei saa voimaa täyttää Jumalan käskyjä. Helvetillä uhkaaminen ei synnytä rakkautta Jumalaan. Jumalan vihasta varoittaminen ei tee seurakuntaa tai yksittäistä kristittyä paremmaksi. Silti näitä kaikkia tarvitaan.

Evankeliumin saarna antaa uskon ja Pyhän Hengen sydämeen. Jumalan armon vakuutus synnyttää rakkauden Jumalaan. Ilmaisesta syntien anteeksisaamisesta saa voimaa noudattaa Jumalan käskyjä. Jumalan hyvyyden kuuluttaminen vaikuttaa muutoksen parempaan seurakunnassa ja kristityssä.

Evankeliumi ei vain esittele Jumalan armoa tai pelastumista. Evankeliumissa on Jumalan armo. Siinä on Vapahtajamme kaikkine lahjoineen. Siinä hän tulee syntisen luo, julistaa synnit anteeksi ja antaa ikuisen elämän. Älä sinäkään esittele evankeliumia - julista evankeliumia, jossa syntisten Pelastaja on.

10. Älä kyllästy julistamaan samaa vanhaa evankeliumia. Meissä on ja vaikuttaa synti, joka nopeasti vääristää kuulemamme evankeliumin, tekee siitä lakia ja niin hävittää sen, joka yksin ruokkii uskoa. Siksi samaa vanhaa evankeliumia on kuultava jatkuvasti - muuten usko kuolee.

Älä puhu niinkään uskosta, uskomisesta tai uskoontulemisesta, julista evankeliumia ristiinnaulitusta Kristuksesta - se synnyttää uskon. Vaatimus uskoa Jeesukseen on lakia, ei evankeliumia.

11. Jokaisessa puheessa on oltava kirkas evankeliumi. Kuulijoissamme on aina niitä, joissa laki on tehnyt työnsä - on silloinkin, kun meistä tuntuu, ettei ole. Julistustoimintamme tähtää nimenomaan siihen, että mahdollisimman moni pelastuu. Evankeliumi ja vain se kantaa ihmisen taivaaseen.

12. Julistamalla lakia ja evankeliumia vapautat itsesi siitä vastuusta, pelastuvatko ihmiset. Vastuu siirtyy Jumalalle, joka tulee paikalle lain ja evankeliumin saarnassa - pelastaako hän - ja niille, jotka kuulevat lain ja evankeliumin - ottavatko he Jumalan lahjan vastaan.

13. Syyllisyys on tämän elämän suurin ongelma. Paras lääke syyllisyyteen on lain ja evankeliumin saarna. Syntejä, jotka painavat, ei vähätellä tai peitellä, mutta kipeimmätkin synnit julistetaan anteeksi. Saarnaamalla lakia ja evankeliumia teet suuren palveluksen niille, jotka kantavat syyllisyyden taakkaa. Niin syvässä syyllisyys monissa on, että paraskin lääke tehoaa hitaasti, mutta se tehoaa varmasti, kunhan sitä vain käytetään. Tämä ei tarkoita, ettei psykologeja tarvita.

14. Lain alle joutuminen on nytkin todellisuutta. Sitä se on varsinkin siellä, missä evankeliumiin sotketaan lakia. Terävä lain saarna ei johda lain alle, jos samanaikaisesti saarnataan laista puhdasta evankeliumia.

15. Lain ja evankeliumin erottaminen ja julistaminen voi olla periaatteessa helppoa, mutta käytännössä vaikeaa. Lain ja evankeliumin saarnassa ei ole kyse vain saarnatekniikasta, joka voidaan opetella, vaan taistelusta, jota käydään saarnaajan sydämessä. Pysy loppuun asti Lutherin kanssa saman koulun oppilaana: "Minä ja minunlaiseni, me tuskin ymmärrämme edes tämän taidon aakkosia ja kuitenkin me olemme sen koulun ahkeria oppilaita, missä tätä taitoa opitaan. Niin, opitaanhan sitä, mutta niin kauan kuin liha ja synti jatkuvasti ovat meissä, sitä ei saada täysin opituksi."

16. Lain ja evankeliumin saarnaajan on välttämätöntä lukea usein Waltherin "Jumalan kyllä ja Jumalan ei" ja Lutherin "Laki ja evankeliumi".