Media­kirjasto

ONKO SYNTIÄ JOS

Onko syntiä, jos tanssii ja siitä tulee vielä kaiken lisäksi hyvä mieli? Onko syntiä, jos sanoo ruman ruskean sanan? Onko syntiä, jos virren sanoista tulee mieleen joku hassu juttu? Onko syntiä, jos on kristitty eikä aina jaksa olla niin kärsivällinen tai iloinen tai todistavainen tai auttavainen? Onko syntiä, jos salaa ajattelen, että ehkä kuusi päivää voisi sittenkin olla kielikuva? Onko syntiä, jos kaikki kaverit eivät vieläkään tiedä, että olen ihanan Kristuksen oma lapsi? Onko syntiä, jos en jaksanut eilen rukoilla iltarukousta loppuun vaan nukahdin kesken? Onko syntiä, jos miettii liikaa, mikä on syntiä? Onko syntiä, jos syö mielikseen sianlihaa ja baijerin hapankaalia?

PECCA FORTITER!

Olipa kerran eräs pappi, joka oli hyvin kalpea ja ohut ja pelokas ja oppinut. Hän halusi olla hyvä ja uskollinen ja tarkka Jeesuksen pieni soturi ja siksi hän mietti usein tuollaisia kysymyksiä. Kerran hän mietti, onko syntiä, jos joku nauttii HErran ehtoollisen vain yhdessä muodossa, siis saa syystä tai toisesta, esimerkiksi vahingossa tai jonkin pakon sanelemana vain leivän tai viinin. Onko se syntiä, ja kuinka iso synti, jos on? Ohut ja kalpea ja pelokas pappi kirjoitti murheissaan kirjeen leveälle ja punakalle ja rämäkälle ja oppineelle professorille.

Luen teille nyt mitä kauheaa se professori vastasi:

Lyhyestä virsi kaunis: koska Raamattu ei sano sen olevan syntiä, julistan ettei se ole syntiä.

Jos sinä olet kerran armon saarnaaja, saarnaa todellista armoa äläkä kuvitteellista armoa. Ei Jumalakaan tee syntisistä pelastettuja jotenkin kuvitteellisesti. Ole syntinen! Tee rohkeasti syntiä, mutta usko vielä rohkeammin ja iloitse Kristuksessa, joka on voittanut synnin, kuoleman ja maailman. Syntiä on niin kauan kuin me täällä olemme, sillä tämä elämä ei ole mikään suoranainen vanhurskauden asuinsija. Me odotamme apostoli Pietarin kanssa uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu. Meille riittää, että Jumalan kirkkauden rikkauksien tähden me tunnemme Karitsan, joka ottaa pois koko maailman synnin. Hänestä mikään synti ei voi meitä repiä pois, ei vaikka niitä niitä olisi tuhat eikä vaikka me tekisimme niitä tuhat päivässä. Vai luuletko, että tuon Karitsan maksama hinta ja lunnas meidän synneistämme on niin vähäpätöinen?

(Luther, Kirje Filip Melanchthonille vuonna 1521)

Niin hirmuisesti tuo leveä ja rämäkkä professori vastaa kalpealla ja ohuelle papille, että minun piti jopa vähän sensuroida kaikkein pahimpia kohtia. Mieti nyt: "Tee rohkeasti syntiä! Vaikka me tekisimme niitä tuhat päivässä!"

Ja silti tällä kertaa tuo leveä ja rämäkkä on niin niin oikeassa ja kalpea ja ohut on niin niin pihalla. Mikään sinun tekemäsi kuviteltu synti ei ole millään tavalla verrattavissa siihen valtavan suureen armoon ja elämään, jonka olet saanut täysin ansiotta ja lahjaksi Kristuksessa. Ja vielä parempaa: mikään sinun tekemäsi todellinen, oikeasti paha teko on hyttysen tuhnaus Saharassa siihen lunastuksen ja sovituksen suuruuteen verrattuna, joka on ristiinnaulittu Jumalan Poika ja hänen kallis verensä.

KUKA VOI TUOMITA?

Se, että sinä olet kristitty eli kannat Kristuksen nimeä, tarkoittaa siis tänään, että sinua ei voi tuomita. Sinua ei voi arvostella eikä tuomita kukaan ihminen. Et ole sen varassa, mitä ihmiset sinusta ajattelevat ja sanovat. Se on niinku aivan sama. Sinua ei voi tuomita eikä arvostella myöskään sinä itse eli sinun oma sydämesi. Se ei voi tulla sanomaan, ettet ansaitse kaikkea sitä hyvää ja iloa, mitä elämässäsi on. Se ei voi tulla kertomaan, että ai jospa ihmiset vain tietäisivät totuuden sinusta, sinä teeskentelijä ja likainen valehtelija. Sen pitää olla ihan hipi hiljaa vain, sillä sinua ei tuomitse edes se, jolla ainoana on siihen oikeus. Sinua ei tuomitse eikä hylkää pyhä ja suuri Jumala. Päinvastoin, hän on etsinyt sinut käsiinsä voidakseen antaa sinulle elämänsä, armonsa, rakkautensa. Miksi hän tuomitsisi sinut? Miksi hän tahtoisi sinun itkevän, kärsivän ja viettävän aikasi sen miettimisessä, miten voisit taas tämänkin pahan teon hyvittää ja sovittaa. Nehän on jo kaikki hyvitetty ja sovitettu! Se työ on jo tehty! Sinun ei tarvitse enää muuta kuin tulla juhlaan, iloitsemaan ja juhlimaan, ja se juhla alkaa jo täällä ja tänään ja jatkuu kautta elämän ja sitten se boogie vasta alkaakin kun tulet perille kirkkauteen.

MIELENSÄPAHOITTAJA HÄÄJUHLISSA

Jeesus puhuu tänään hääjuhlista. En ole ollut ikinä juutalaisissa häissä, mutta minulla on sellainen vaikutelma, että ne ovat hieman erilaiset kuin satakuntalaiset tai eteläpohjalaiset sukujuhlat, joissa syödään ruisleipää ja juodaan mummon tekemää kitkerää kotikaljaa. Uskaltaisin arvata, että juutalaisissa häissä viihtyy. Jeesuksen kuva häistä tuo hänen kuulijoilleen mieleen sen, että rakas Jumala ei ole vanha kärttyinen käppänä vaan komea ja kiihkeä sulhanen, joka rakastaa tulisesti ja riemukkaasti kaunista morsiantaan, Israelia, pyhää kansaa, huolimatta sen syrjähypyistä ja oikuista ja penseydestä.

Miksi selittelisin tässä puhki noin mielettömän yksinkertaista kuvaa? Jeesus sanoo, että minä olen se sulhanen. Minä olen se rakas Jumala ja nyt minä kuulun teille ja olen teidän kanssanne eikä silloin pukeuduta säkkiin eikä lauleta mollia eikä panna haitaria piiloon vaan silloin vaan riemuitaan ja iloitaan ja juhlitaan hääjuhlan riemulla.

Voit kuvitella tätä vaikka niin, että on pantu pystyyn valtavat kemut. Älyttömän hieno bändi on tilattu, Taneli Korpinen soittaa rumpuja ja Pete-Jukka banjoa ja Tuure Kilpeläinen laulaa Eloon iloon eloon elämään! Hirveän kallis ja runsas pitopalvelu tarjoilee notkuvalta pöydältä kaikkea mahdollista ruokaa. Sulhanen on tuxedossa komea kuin elokuvista. Morsian on vitivalkoisessa mekossa ja nätti kuin sika pienenä. Kaikki on täydellistä ja kaunista.

Sitten tulee juhlajoukko sisään, mutta eivät tulekaan iloisina ja hilpeinä ja hyvällä tuulella, vaan sisään astuu sata Antti Litjan näköistä ukkoa, sata mielensäpahoittajaa, karvalakit päässä ja vanha flanellipaita yllä, ajokoirannahkakintaat käsissään ja naama valahtaneena niinkuin Kainilla eilisessä kertomuksessa, kuin olisi seipään niellyt. Istuvat jäykkinä pöydässä haudanhiljaisina ja mutisevat että kyllä minä niin mieleni pahoitan kun ei kerrottu että nämä onkin häät eikä hautajaiset. Kyllä hautajaisissa on ihmisen hyvä, parempi kuin näissä. Kyllä ei ole ihmisen naamaa nauramaan tehty, levynä on parempi.

Eivät kai häävieraat voi mielensäpahoittaa, kun sulhanen on heidän kanssaan! Eivät kai häävieraat voi paastota, kun Jumala on heidän omansa ja heidän elämänsä!

UUSI TAKKI, UUSI VIINI

Myös Jeesuksen muut kuvat voi hyvin hienosti liittää iloisiin juhliin, joissa kristityn ei tarvitse venyttää naamaa ja murehtia kaikista virheistä ja ankeasta, mitä on tullut tehtyä ja mitä vielä elämän varrella on tulossa. Jeesus nostaa esiin vanhan reikäisen takin ja esittelee sitä. Olisiko tämä hyvä panna juhliin päälle? Tuossa on reikä ja tuo vetoketju ei toimi ja tuossa on maalia. Mitä jos paikataan tuo kohta hienolla, mustalla kashmirsilkillä? Sellaisella frakkikankaalla? Mitä tapahtuu silloin takille? Mitä tapahtuu frakille?

Minusta on hyvä ja hieno sellainen arvaus, että Jeesus tässä vitsailee. Ei kai kannata hei kaverit sitä hyvin palvellutta, mutta vanhaa ja virttynyttä kaljasaavin peittoa ruveta kalleimmalla uudella kankaalla paikkaamaan? Mitä jos pukisitte näihin bileisiin kokonaan uudet häävaatteet, kokonaan uudet, kalliit mahtavan valkeat vaatteet, jotka on viimeistä lankaa myöten pesty ja kudottu ja täydelliseksi tehty, ja joita teidän ei tarvitse yhtään itse kursia ja paikata? Mitä jos unohtaisit omat farkut ja pukisit päälle Jumalan suuren armon ja vanhurskauden? Mitä jos tyytyisit siihen?

Entä viini? Raamattu opettaa, että viini on hääjuoma. Uutta viiniä tehdään tulevia häitä varten. Vähän ennen kuolemaansa Jeesus sanoo, ettei hän nyt pitkään aikaan juo viiniä "ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." Kristuksen oma saa täyttää elämänsä hyvällä omatunnolla, rauhalla ja ilolla, taivaan juhlan uudella elämällä. Vain saatana, epätoivon ja alakuloisuuden henki, tahtoo, että elämäsi olisi yhtä mielensäpahoittamista ja nyrpeän apeaa kaamosta. Jumala ei kutsu sinua ahtaaseen, tunkkaiseen ja ruskeaan elämään, vaan avaraan, taivaankorkeaan, valoisaan vapauteen.

Silloinkin, jopa silloinkin, kun oikeasti sattuu, oikeasti tuntuu kauhealta ja rikkinäiseltä ja syylliseltä, silloinkin, rakas kristitty, et ole mitään muuta kuin suuren Jumalan, taivaallisen Isän turvassa ja hoidossa. Saahan meidänkin hääjuhlissamme välillä niistää ja ottaa roskia pois silmistä.

Syntiä on niin kauan kuin me täällä olemme, sillä tämä elämä ei ole mikään suoranainen vanhurskauden asuinsija. Me odotamme apostoli Pietarin kanssa uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu. Meille riittää, että Jumalan kirkkauden rikkauksien tähden me tunnemme Karitsan, joka ottaa pois koko maailman synnin.