Media­kirjasto

“Uraputki“

Fredrik Gabriel Hedberg (1811-1893) syntyi Saloisissa kruununnimismiehen poikana ja kävi koulua Raahessa ja Oulussa. Tultuaan 15-vuotiaana ylioppilaaksi hän harjoitti aluksi kielitieteellisiä ja luonnontieteellisiä opintoja, mutta ryhtyi hengellisen murroksen jälkeen opiskelemaan teologiaa. Valmistuttuaan papiksi 1833 Hedberg toimi papistonapulaisena läntisellä Uudellamaalla. Lähinnä samanikäisen enonsa välityksellä hän joutui täältä käsin kosketukseen pääkaupungin “yliopistopietistien“ ja Etelä-Suomen nuorten herännäispappien kanssa sekä liittyi läheisesti heihin.

Hallitus ja kirkon johto eivät katsoneet näitä “yliopistopietistejä“ lainkaan hyvällä ja tämän Hedberg sai tuntea nahoissaan, sillä hänet siirrettiin Paimioon tuomiokapitulin lähemmän silmälläpidon alaiseksi. Koska Hedberg jatkoi sielläkin herätyshenkistä työtään, tuomiokapituli määräsi hänet 1840 vankilasaarnaajaksi Ouluun, missä häneltä kiellettiin papillinen toiminta vankilan ulkopuolella. Täältä hänet passitettiin edelleen Raippaluodon saaristoseurakuntaan, johon ulkopitäjäläisten oli vaikea tulla tapaamaan häntä. Vuonna 1843 Hedberg sai vihdoin siirtyä Raippaluodosta pitäjänapulaiseksi Pöytyälle, josta muodostui yksi koko hänen toimintansa keskeisistä tukikohdista Lounais-Suomessa.

Armo kirkastuu

Monien herännäispappien tavoin Hedberg luki varhaisvaiheessaan pietististä hartauskirjallisuutta, mutta jo 1830-luvun lopulla hänestä tuli uuttera Lutherin teosten harrastaja. Raippaluodossa toimiessaan Hedberg kirjoitti ohjelmakirjasensa Uskon oppi autuuteen, joka oli tavallaan varhaisin Luther-tutkielma maassamme. Luther vei Hedbergin Raamatun sanaan kiinni. Kirjoituksiin tarttuva usko alkoi muuttaa Hedbergin hengellisen elämän painopistettä “tunteiden Jeesuksesta Raamatun Jeesukseen.“ Omantunnontuskissaan Hedberg luotti rohkeasti Raamatun Sanaan ja vakuuttui siitä, että “Kristus oli jo täydesti hankkinut minulle kaiken“. Jumalan sana antoi syntiselle luvan vapaasti tarttua syntien anteeksiantamukseen. Uskoessaan tähän Hedberg sai kokea omassatunnossaan rauhaa ja iloa Jumalan ansaitsemattomasta armosta. Sanan lisäksi kaste ja ehtoollinen tulivat hänelle rakkaiksi, sillä niissä Kristus tuli ihmisen omaksi ja ihminen osalliseksi Kristuksen vanhurskaudesta uskon kautta.

Hedbergin mielestä Lutherin suurin merkitys oli siinä, että uskonpuhdistaja näki ihmisen pelastuvan ainoastaan uskomalla Kristukseen eikä pelastukseen tarvittu mitään tekoja. Tämän takia Hedberg alkoi arvostella pietistien opetusta, koska he sekoittivat ihmisen pelastumiseen hyviä tekoja. Hedberg taas sai syytöksiä “löyhästä uskosta“ ja “aivouskosta“. Vuonna 1844 Hedberg kannattajineen ajautui eroon herännäisyydestä suurta huomiota herättäneiden tapausten ja herännäisyyden edustajien kanssa käydyn kiihkeän kirjeenvaihdon seurauksena. Näin Hedbergin johtama evankelinen herätysliike lähti itsenäiselle tielleen.

Veijarin piirteitä vaiteliaan kuoren alla

Vuodesta 1862 Hedberg toimi Kemiön kirkkoherrana ja hoiti työnsä ohella virallisia kirkollisia tehtäviä mm. virsikirjakomitean jäsenenä. Pitkän elämänsä loppukauden Hedberg keskittyi työhönsä seurakunnassaan ja pysyi syrjässä kaikesta laajemmalle ulottuvasta toiminnasta.

Hedbergin työtoverit kuvasivat Hedbergiä luonteeltaan vaiteliaaksi ja sulkeutuneeksi; hän avasi sisintään vain kaikkein läheisimmille ystävilleen. Omaisten ja ystävien parissa hän paljastui kuitenkin veijarimaiseksi huumorimieheksi. Hän oli mainio kertoja ja etenkin aterioilla ja kahvipöydässä hän loi viihtyisän ilmapiirin ympärilleen.

Hedberg ehti avioitua elämänsä aikana kolmesti, sillä hänen ensimmäinen vaimonsa Maria kuoli vuonna 1858 ja toinen vaimo Lovisa 1890. Rosa-puolisonsa kanssa hän meni naimisiin vuonna 1891 ollessaan 80-vuotias. Hedbergin kodissa rukoiltiin, tutkittiin Sanaa ja laulettiin paljon. Päivän päätti yhteinen iltahartaus, jolloin isä-Hedberg luki Raamattua tai jotain hartauskirjaa, useimmiten Lutheria.

Hedbergin perintö

Rakkaan Hedbergin muisto elää yhä, vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo yli sata vuotta. Hedbergin hengelliset taistelut veivät hänet tutkimaan Lutherin tekstejä ja Luther taas vei lain syyttämän sielun kirjoitusten Jeesuksen luokse. Hedbergin Lutheriin ja uskonpuhdistuksen opilliseen perintöön kohdistunut harrastus teki hänestä luterilaisen tunnustuksellisuuden tiennäyttäjän suomalaisella maaperällä. Yhden paimenen hengellinen uudistus oikeiden lähteiden äärellä vaikutti suuren siunauksen Suomen kirkolle. Tämä herätys tapahtui Sanan ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta. Tänäänkin sama on mahdollista niin yksittäiselle ihmiselle kuin koko kirkolle. Lukemalla Hedbergin kirjoittamia kirjoja tai laulamalla jotakin hänen sanoittamaansa laulua Siionin kanteleesta voi jokainen päästä osalliseksi siitä ilosta, minkä Jeesuksen aikaansaama syntien anteeksiantamus tuo mukanaan.