Media­kirjasto

Kirjallisuutta

Tässä laajasta Hedberg-kirjallisuudesta muutamia nimikkeitä:

• W.A. Schmidt, Fredrik Gabriel Hedberg. Helsinki 1951
• Esa Santakari, Evankeliumin aamunkoitteessa. Hedberg-tutkielmia evankelisen liikkeen syntyvuosilta. Helsinki 1961.
• Seppo Suokunnas, Sukupolvien saatossa. Helsinki 1973.

Elämänvaiheita

- syntyi Saloisissa 15.7.1811

- v. 1826 vahva hengellinen murros, joka ohjautui pietistiseen kristillisyyteen. Hedberg koki hukanneensa uskonsa, mutta muisti aina oman kokemuksensa

- reipasta opiskelijaelämää sivistyneistön parissa, aluksi luonnontieteellisiä opintoja, sitten valistushenkistä teologiaa.

- vihittiin papiksi 1834
"... jotta voisin, jos mahdollista, tulla pelastetuksi ja johdetuksi Vapahtajan tykö ..."

- herännäispapiksi herätyksen v. 1835-36 aikana.
"Voi kuinka murheellisesti taas onkaan sisimpäni laita! Olinhan vastikään niin iloinen, niin onnellinen Herrassa!" (1.5.1835)

- hankala herännäispappi siirrettiin v. 1838 Lohjalta Paimioon ja sieltä 1840 Ouluun vt. vankilasaarnaajaksi. 1842 Raippaluotoon, 1843 Pöytyälle.
V. 1840 arkkipiispa Melartin haukkui Hedbergin lyttyyn ja lähetti vankilasaarnaajaksi. Valistushenkinen arkkipiispa torjui pietismin sekä valtiollisista (tsaari!) että teologisista syistä. Raamattu oli hänen mukaansa inhimillinen kirja ja oppi Kristuksen ansiosta Paavalin henkilökohtainen mielipide. Ouluun arkkipiispa kirjoitti, ettei Hedbergin "lahkolaisena saatu sallia suorittaa mitään toimituksia seurakunnassa, saarnata missään kirkossa eikä missään tapauksessa suorittaa mitään papillista palvelusta muualla kuin kruununvankilassa." Vankeja oli 30, vartijoina toimivat jumalanpalveluksen aikana aseitaan puhdistelevat kasakat. Tarkasta valvonnasta huolimatta jumalanpalveluksissa kävi myös vartijoiden vaimoja, jotka ennen jumalanpalveluksen alkua kätkeytyivät komeroihin. Kesäaikaan Hedberg piti jumalanpalveluksia vankilan pihalla, mutta kun kansaa alkoi kokoontua aidan taakse, tämäkin kiellettiin.

- 1842 Raippaluodossa voimakas evankeliumin kokemus
"Kun tavallisuuden mukaan taas tunsin lain tuomion omassatunnossani ja mietin, kuinka minun nyt olisi meneteltävä saadakseni armon ja syntien anteeksiantamuksen, Jumalan sana valaisi minulle selväksi, että Kristus oli jo täydesti hankkinut minulle kaiken tämän ja ettei minun tarvinnut sen lisäksi tehdä mitään muuta kuin ainoastaan uskolla tarttua evankeliumin sanaan, joka saarnaa armoa ja vanhurskautta. Aloin silloin kaikkien muiden valmistusten sijasta aivan yksinkertaisesti ja lujasti lohduttautua ja tukea itseäni tällä sanalla ja näin torjua kaikkia epäuskon ja Perkeleen vastaväitteitä ja lain vaatimuksia. Niin pian kuin uskalsin näin tehdä, sain tuntuvastikin kokea omassatunnossani rauhaa ja iloa Jumalan ansaitsemattomasta armosta, jota iloisin sydämin ja suurella äänellä aloin kiittää ja ylistää"

- Taustalla myös Lutherin löytyminen opettajaksi (1835)
Hedberg löysi Lutherin evankeliumipostillan. "En lainkana löytänyt Lutherilta sitä systemaattista ns. autuuden järjestystä, mikä oli kaikissa muissa hengellisissä kirjoissa, en löytänyt mitään sääntöjä, joita ankarasti noudattamalla syntinen voisi tulla autuaaksi, mutta sitä vastoin löysin niin selvän ja kirkkaan esityksen Kristuksen evankeliumista, etten moista ollut koskaan nähnyt enkä kuullut"

- Raippaluodossa 1842 syntyi Hedbergin tärkeä teos Uskonoppi autuuteen (painettiin 1844), joka johti eroon heränneistä v. 1844.

- Hedberg Kaarinan kirkkoherraksi 1854

- evankelinen herätys laajeni rajusti, aluksi Pöytyän seudulla, sitten Turun seudulla, 1860-luvulla voimakkaasti Helsingin seudulla. 1873 mennessä toimintaa havaittavissa 200 Suomen seurakunnassa.

Kirjallinen tuotanto

• Uskonoppi autuuteen (1844)
• En röst ifrån Zion (1844)
• Pietism och kristendom (suom. Väärä ja oikea kristillisyys) (1845)
• Werklärans wederläggning och Evangelii försvar (1848)
• Baptismens wederläggning och det heliga dopets förswar (1855)
• Allmän evangelisk tidning. Kristillisiä sanomia
• Suuri määrä kirjoituksia, osin koottu kirjoihin, esim. Elämän sanoja, Wirvoitusta Wäsyneille, Ainoa Autuuden tie

Teologian sydänääniä

Hedbergin oppi perustuu siihen, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa Golgatan ristillä (ei mikään ihme, että Uskonoppi autuuteen on Efesolaiskirjeen selitystä!). Luottamus ihmisen ulkopuolelta tulevaan Jumalan tekoon (uskon objektiiviseen puoleen) merkitsi rajua vastakkainasettelua oman sydämen liikkeitä tarkkailevaa uskoa (uskon subjektiivista puolta) korostavien kanssa. Siksi myös sakramentit löysivät paikkansa opetuksessa: Kyse on siitä, mitä Jumala on tehnyt minun hyväkseni.

Jo Hedbergillä ja sen jälkeenkin evankelisessa liikkeessä usko on toisaalta herätyskristillistä (se keskittyy yhteen asiaan), toisaalta tunnustuskristillistä (se puolustaa jokaista uhanalaista uskonkohtaa).

Herätyskristillisyydellä tarkoitan sitä, että kysymys taivaasta ja helvetistä, rististä, armosta ja syntien anteeksiantamuksesta on kaiken keskuksena. Herätyskristillinen liike on aina yhden asian liike.

Tunnustuskristillistä oli jo Hedbergin toiminta, sillä se muodosti alusta lähtien vastakohdan kirkollisen esivallan toiminnalle. 1800-luvun evankelisuus oli valmis taistelemaan sekä puolustaessaan pääasiaansa että vaaliessaan kirkon tunnustusta (mm. kirkkolakikysymyksessä).