Media­kirjasto

Alkutervehdys 1-3

Kirje Filemonille alkaa kuten muutkin Paavalin kirjeet kolmiosaisella tervehdyksellä. Kirjeen lähettäjiksi ilmoitetaan Paavali ja Timoteus. Kirjeen varsinainen kirjoittaja on Paavali. Tämä selviää lukiessamme kirjeen läpi. Apostoli on kuitenkin tahtonut alkutervehdyksessä nostaa Timoteuksen rinnalleen. Tämä on osoitus siitä, että Timoteus on Paavalille rakas työtoveri, jota hän arvostaa suuresti. Samalla nimen maininta alkutervehdyksessä kertoo Timoteuksen olleen apostolin luona silloin, kun kirje kirjoitettiin. Timoteus vahvistaa sen, mitä Paavali kirjoittaa.

Kaikissa kirjeissään Paavali kuvaa tehtäväänsä ja asemaansa jo alkutervehdyksessä. Se, mitä Paavali sanoo, kertoo toisinaan siitä tilanteesta, missä hän kulloinkin elää. Samalla se paljastaa jotakin apostolin ja kirjeen vastaanottajan suhteesta. Nyt Paavali toteaa olevansa Kristuksen Jeesuksen tähden vankina. Tämä ilmaisu paljastaa muun ohella sen, että Paavalin ja Filemonin välit ovat kunnossa. Paavalin ei tarvitse korostaa sitä, että hän on apostoli ja että hänelle kuuluu apostolin arvovalta. Hän tietää, että Filemon on hänelle kuuliainen muutenkin.

Kirjeen vastaanottaja on ensisijaisesti Filemon. Emme tunne häntä tarkemmin. Sen kuitenkin voimme sanoa, että hän on ollut suhteellisen varakas kristitty. Hän omisti orjia ja talon, jossa kristityt kokoontuivat. Paavali puhuttelee Filemonia työtoverikseen. Tämän perusteella on ilmeistä, että Filemon hoiti erityistä tehtävää seurakunnassaan. Hänen rinnallaan mainitaan kaksi muuta henkilöä. Apfia on mahdollisesti Filemonin vaimo ja Arkippos hänen poikansa. Ilmeisesti sama Arkippos mainitaan myös Kolossalaiskirjeessä (Kol 4:17), jossa hänen todetaan olevan seurakunnan työntekijä. Paavali sanoo Arkippoksen olevan hänen ja Timoteuksen taistelutoveri. Myös tämä viittaa siihen, että Arkippos palvelee seurakuntaa erityisessä virassa.

Kolmen erikseen mainitun henkilön lisäksi vastaanottajaksi todetaan seurakunta, joka kokoontuu Filemonin kodissa. Huomaamme tästä ettei kirje ole vain yksityiskirje, vaan se on tarkoitettu luettavaksi koko seurakunnalle. Filemon on avannut kotinsa ovet seurakunnan käyttöön. Ensimmäisten vuosisatojen aikana paikallisseurakunnat kokoontuivat usein juuri kristittyjen kodeissa. Kirkkoja ryhdyttiin rakentamaan vasta 300-luvulla, veristen vainojen päätyttyä.

Tervehdyksen päätteeksi Paavali toivottaa armoa ja rauhaa. Isä Jumala ja Jeesus ovat armon ja rauhan loputon lähde.

Kiitosrukous 4-7

Alkutervehdystä seuraa kiitosrukous. Paavali kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Filemonin kautta on tapahtunut. Filemonin rakkaus ja usko ovat esimerkillisiä. Kiitos tästä ei kuitenkaan kuulu ensisijaisesti Filemonille vaan Jumalalle, sillä Jumala on lahjoittanut Filemonille uskon Jeesukseen. Herra on myös antanut hänelle rakkautta. Paavali sanoo Filemonin rakastavan Jeesusta. Rakkaus Jeesukseen näkyy Filemonin elämässä oikealla tavalla: hän osoittaa rakkautta toisia kristittyjä kohtaan. Paavalilla ja Filemonilla on yhteinen usko, heidän uskontunnustuksensa on sama. Jakeen 6 loppu ei ole aivan selkeä. Ilmeisesti Paavali rukoilee, että Filemon voisi käsittää yhä syvemmin sen, mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Kun Filemon ymmärtää entistä paremmin sen, miten paljon Jeesus on häntä rakastanut, myös hän voi rakastaa lähimmäisiään vähän enemmän.

Jakeessa 7 Paavali puhuttelee ystäväänsä aivan henkilökohtaisesti. Filemon on tehnyt paljon hyvää uskonveljilleen ja -sisarilleen. Moni kristitty on saanut hänen luonaan lohdutusta ja uutta voimaa. Tieto tästä on kiirinyt apostolin korviin ja hyvät uutiset ovat ilahduttaneet Paavalia kovasti. Emme tiedä varmuudella, mitä hyvää Filemon on tehnyt. Sen sijaan Filemon ja paikallinen seurakunta ovat varmasti ymmärtäneet, mistä Paavali puhuu. Paavali kirjoittaa kauniisti ja monisanaisesti siitä rakkaudesta, jota Filemon on toisia kristittyjä kohtaan osoittanut. Apostoli tuskin liioittelee, Filemon on varmasti toiminut juuri niin. Samalla on kuitenkin syytä huomata, että Paavali tähtää taitavasti tiettyyn päämäärään. Puhumalla Filemonin veljellisestä rakkaudesta apostoli muokkaa maaperää suotuisaksi sille pyynnölle, jonka hän kohta esittää.

Tapaus Onesimos 8-22

Paavali on Kristuksen apostoli. Siksi hänellä olisi oikeus käskeä Filemonia sillä arvovallalla, joka apostolille kuuluu. Paavali voisi pakottaa Filemonin toimimaan tahtomallaan tavalla. Tätä hän ei kuitenkaan tee, vaan pyytää nöyrästi ystäväänsä täyttämään apostolin toivomuksen. Käskemisestä hän sanoo luopuvansa sen takia, ettei apostolin ja Filemonin suhde perustuisi pakottamiseen vaan kristilliseen rakkauteen. Jakeessa 9 Paavali esittelee itsensä - ei mahtavana johtajana vaan harmaapäisenä vankina. Varmasti vanhalta apostolilta tullut nöyrä pyyntö on paljon paremmin kuin ehdoton käsky ajanut sitä asiaa, jonka takia kirje on kirjoitettu.

Filemonin talosta on häipynyt omille teilleen orja nimeltä Onesimos. Tämä on saapunut Paavalin luo ja kääntynyt siellä kristityksi. Paavali myöntää, että Onesimos on ollut kelvoton orja. Jo se, että hän on lähtenyt isäntänsä luota, on osoitus tästä. Mutta nyt on tapahtunut muutos. Onesimoksesta on tullut kristitty. Hän on nyt Paavalille rakas uskonveli. Apostoli lähettää Onesimoksen takaisin ystävälleen. Hän pyytää Filemonia ottamaan orjansa vastaan niin kuin hän ottaisi vastaan vierailevan apostolin. Onesimos on lähettäjänsä edustaja ja siksi hänelle kuuluu yhtä sydämellinen tervetulotoivotus kuin Paavalille. Onesimos on palvellut vangittua Paavalia. Apostoli vetoaa taitavasti Filemoniin: Onesimos on tehnyt sen, mitä Filemon ei ole voinut Paavalin hyväksi tehdä. Onesimoksesta olisi Paavalille paljon hyötyä, mutta apostoli ei kuitenkaan tahdo, että orja jäisi hänen luokseen. Hänellä ei ole tähän isännän lupaa. Jälleen huomaamme Paavalin nöyrän asenteen: hän ei tahdo pakottaa Filemonia tekemään sitä, mikä olisi apostolin mieleen. Jaetta 11 ei liene syytä ymmärtää niin, että Paavali varovaisin sanankääntein pyytäisi Filemonia palauttamaan Onesimoksen apostolin palvelukseen. Paavali tahtoo vain osoittaa sen, miten rakas ja hyödyllinen Onesimos hänelle on ollut. Hän on hyvä Kristuksen palvelija, jonka vanha apostoli mielellään pitäisi luonaan.

Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Jae 15 on tästä hieno osoitus. Onesimoksen piti lähteä pois Filemonin talosta kääntyäkseen kristityksi. Jos hän olisi pysynyt kotonaan, hän olisi ehkä elänyt kuolemaansa asti Jumalan vihollisena. Jae 16 muistuttaa siitä, mikä Onesimos nyt on. Ennen hän oli vain orja, vieläpä huono sellainen. Nyt hän on uskonveli, joka on yhdessä isäntänsä kanssa osallinen ikuisesta elämästä.

Jakeessa 17 Paavali vielä kerran esittää Filemonille pyynnön ottaa Onesimos luokseen niinkuin hän ottaisi apostolin. Johdannossa otimme esille kaksi mahdollista syytä, miksi Onesimos lähti Filemonin luota. Ehkä hän tahtoi päästä orjuudesta ja karkasi, tai sitten hän oli tehnyt jotain sellaista, minkä tähden hän ei uskaltanut mennä isäntänsä eteen. Jos Onesimos karkasi, on ilmeistä, että lähtiessään hän varasti Filemonilta rahaa, jota tarvitsi pakomatkallaan. Jos Onesimos taas pakoili isäntäänsä, hän oli tuottanut Filemonille ehkä suuriakin taloudellisia menetyksiä. Paavali tiesi, ettei Onesimoksella ollut, mistä maksaa takaisin. Apostoli pyytää, että velka annettaisiin hänen maksettavakseen. Paavali ei tarkoita, että hän voisi rahalla maksaa Onesimoksen velan - mistäpä hänkään tarvittavat rahat ottaisi. Filemon on Paavalille velkaa niin paljon, ettei sitä voi rahassa mitata. Paavali on julistanut evankeliumia, jonka kautta Filemonista on tullut Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Filemon on saanut lahjan, jonka rinnalla Onesimoksen kähveltämä rahasumma tai hänen aiheuttamansa menetys on mitätön, olipa se kuinka suuri hyvänsä. Paavali kehottaa Filemonia vertaamaan omaa velkaansa Onesimoksen velkaan. Kun hän sen tekee, hän voi vain unohtaa Onesimoksen velan.

Kirjeen alussa Paavali on todennut, että Filemon on virvoittanut monien uskovien sydäntä. Nyt Paavali toivoo, että Filemon tekisi tämän saman hänelle. Virvoitus, jota vangittu apostoli nyt tarvitsee, on se, että Filemon ottaa orjansa takaisin ilman rangaistustoimenpiteitä. Paavali ei sano tarkasti, miten Filemonin tulee Onesimoksen kanssa menetellä. Hän luottaa siihen, että Filemon itse osaa päättää, mikä on parasta.

Paavali uskoo pääsevänsä pian pois vankilasta. Voimme hyvin ajatella, että apostoli tahtoo tulla katsomaan, onko Filemon toiminut niin kuin hän on pyytänyt. Samalla hän varmasti tahtoo nähdä Onesimoksen ja ottaa selvää, onko hän pysynyt siinä uskossa, jonka on Paavalin kautta Jumalalta saanut.

Lopputervehdys 23-25

Tervehdyksen Filemonille ja hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle lähettävät kaikki, jotka ovat Paavalin luona. Joukko on lähes sama kuin Kolossalaiskirjeessä (Kol 4:10-14). Varmaa ei ole, onko Epafras kahleissa Paavalin tavoin. Ilmeisesti hän on. Alkukielen ilmaisu "vankitoveri" voi kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että Epafras on vangitulle Paavalille läheinen uskonveli ja taistelutoveri.

Kirje päättyy loppusiunaukseen. Paavali toivottaa Jeesuksen armoa kaikille kirjeen lukijoille.