Media­kirjasto

2. Tim. 04 - Kehotus kestävyyteen

18.5.2010 ⟩ Ville Auvinen

Apostolin jäähyväiset 2 Tim 4:1-8

1-5: Paavali hyvin juhlallisesti ja vakavasti vannottaa Timoteusta hoitamaan uskollisesti virkaansa. Nyt on tärkeää, että Timoteus ahkerasti joka tilanteessa opettaa ja julistaa oikean opin mukaista Jumalan sanaa, sillä pian tulee aika, jolloin oikeaa opetusta ei haluta kuulla. Samasta pian koittavasta luopumuksen ajasta Paavali puhui jo luvun 3 alussa.

6-8: Paavali puhuu oman vaelluksensa lopusta. Hän tietää, että hänen aikansa on pian lopussa, ja ilmeisesti hän odottaa marttyyrikuolemaa ("minut vuodatetaan juomauhrina"). Paavali ymmärtää, että hänelle kuolema merkitsee kilvoituksen voitollista päättämistä, maaliin pääsemistä. Aikaisemmissa kirjeissään (1 Kor 9:24-27 ja Fil 3:12-14; katso myös 2 Tim 2:5) Paavali on verrannut kristillistä elämää yleensä tai omaa elämäänsä kilpajuoksuun, jossa tavoitellaan voittopalkintoa. Nyt kilpailu on Paavalin kohdalla lopussa, hän on jo kalkkiviivoilla, ja hän voi hyvin mielin sanoa kilpailleensa hyvin ja päässeensä maaliin asti. Paavalin esimerkki rohkaisee Timoteusta ja yhtä hyvin myös meitä kilvoittelemaan. Mekin saamme saman voittopalkinnon, jos säilytämme uskon loppuun asti.

Ohjeita ja tiedotuksia 2 Tim 4:9-18

9: 2 Tim 1:4:ssä Paavali kirjoitti haluavansa taas nähdä Timoteuksen, ja niinpä hän kirjeen lopussa toivoo Timoteuksen voivan pian tulla luokseen. Toivomus on näin harras siksikin, että monet muut ovat jättäneet Paavalin; ainoastaan Luukas on jäänyt hänen luokseen.

10-11: Demaksen, joka mainitaan Kol 4:14 ja Filem 24, Paavali sanoo mieltyneen tähän maailmaan ja siksi jättäneen hänet. Tämä saattaa tarkoittaa kokonaan uskosta luopumista tai marttyyrin kohtalon pakenemista. Galatiaan matkustanutta Crescensiä ei muualla Raamatussa mainita. Dalmatiaan lähtenyt Titus oli eräs Paavalin läheisiä työtovereita; hänelle on osoitettu yksi Raamatun kirjeistäkin. Markus (Johannes Markus, Apt 12:12), joka Timoteuksen on määrä ottaa mukaansa Paavalin luo, oli mukana Paavalin ensimmäisen lähetysmatkan alussa (Apt 13:5). Pamfyliassa Markus kuitenkin erosi Paavalista ja Barnabaksesta, eikä Paavali tämän vuoksi enää myöhemmin halunnut ottaa häntä mukaan, vaikka Barnabas sitä ehdottikin. Tästä syystä Paavali ja Barnabas riitaantuivat, ja Markus jatkoi matkaa Barnabaksen kanssa (Apt 15:37-39). Nyt Paavali kuitenkin haluaa taas Markuksen luokseen; vanha riita on unohdettu.

12-13: Tykikos mainitaan Paavalin läheisenä työtoverina Ef 6:21, Kol 4:7 ja Tit 3:12. Ef 6:21-22 Paavali sanoo aikovansa lähettää hänet Efesokseen, ja nyt 2 Tim 4:12 Paavali kertoo toteuttaneensa tämän aikomuksen.

14-15: Eräs Aleksandros, mahdollisesti sama kuin 1 Tim 1:20:ssä mainittu, on tehnyt Paavalille ja hänen julistukselleen paljon pahaa. Paavali tietää, että pahat teot saavat oikeudenmukaisen palkkansa, mutta apostoli itse ei tahdo ryhtyä rankaisemaan tai kostamaan; Herra maksaa Aleksandrokselle (vertaa Room 12:19).

16-18: Se, että muut olivat jättäneet Paavalin yksin, tuntui varmasti ikävimmältä silloin, kun hän joutui oikeudessa puolustamaan itseään. Ystävien poissaolon korvasi kuitenkin Herran läsnäolo ja apu. Paavali "pelastui leijonan kidasta" eli häntä ei vielä ensimmäisen kuulustelun yhteydessä tuomittu kuolemaan. Sen seurauksena Paavali voi viedä työnsä päätökseen ja evankeliumin kaikille kansoille. Tämän voi ymmärtää niin, että Paavali vapautettiin ja hän saattoi jatkaa lähetysmatkojaan, mutta "kaikkien kansojen kuuluville" voi tarkoittaa myös Paavalin työtä Roomassa vankina. Sitä hän saattoi nyt jatkaa, kun kuolemantuomiota ei vielä langetettu. Se, että Herra antoi voimaa työn loppuunsaattamiseen juuri oikeuden istunnossa, saattaa tarkoittaa myös sitä, että Paavali julisti evankeliumia juuri tuossa tilanteessa. Oman kokemuksen kautta Paavali on oppinut luottamaan siihen, että Herra pelastaa pahasta. Pahasta pelastaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Herra pelastaisi Paavalin marttyyrikuolemasta, sillä nimen omaan sitä Paavali osasi odottaa kohdalleen (vertaa jae 6). Mutta juuri sellaisen kuoleman kautta Herra vie Paavalin turvaan taivaalliseen valtakuntaansa. Kristukseen uskovalle kuolemakin on voitto (Fil 1:21).

Lopputervehdykset 2 Tim 4:19-22

19: Lopputervehdyksissä mainitaan vielä joitakin muuallakin mainittuja Paavalin työtovereita. Prisca ja Aquila olivat aviopari, joka oli Roomasta tullut Korinttiin, kun keisari oli käskenyt kaikkien juutalaisten lähteä Roomasta. Korintissa Paavali ensimmäistä kertaa tapasi heidät (Apt 18:2). Sen jälkeen he kulkivat Paavalin seurassa Efesokseen (Apt 18:18-19) ja jäivät sinne. Prisca ja Aquila mainitaan kirjeen vastaanottajien joukossa Room 16:3 (!) ja tervehdyksen lähettäjien joukossa 1 Kor 16:19.

20: Erastos mainitaan Apt 19:22:ssa Timoteuksen ohella Paavalin apulaisena. Trofimos mainitaan Apt 20:4:ssä Paavalin seuralaisten joukossa, johon kuuluivat myös mm. Timoteus ja jakeessa 12 mainittu Tykikos. Trofimos matkusti Paavalin seurassa Jerusalemiin (Apt 21:29).

21-22: Paavali toivoo Timoteuksen voivan tulla luokseen jo ennen talvea, sillä talvella matkustus, erityisesti meritse, oli äärimmäisen vaikeaa.