Media­kirjasto

2. Tim. 02 - Elämä Jumalan omana

18.5.2010 ⟩ Ville Auvinen

Uhrautuva palvelus 2 Tim 2:1-13

1-2: Apostolin tärkeä tehtävä oli pitää huolta siitä, että hänen perustamansa seurakunnat voisivat hyvin vielä senkin jälkeen, kun hän joutui jatkamaan matkaansa muualle. Sen tähden hän asetti seurakuntiin tehtävään sopivat johtajat. Efesokseen hän oli "monien todistajien läsnä ollessa" asettanut johtajaksi nuoren Timoteuksen (1 Tim 4:14; 2 Tim 1:6), ja nyt Paavali tahtoo pitää huolta siitä, että Timoteus puolestaan huolehtii oikean opetuksen jatkumisesta itsensä jälkeen uskomalla seurakunnan johtajan tehtävän luotettaville miehille. Tämä ns. apostolinen suksessio oli eräs tae opin säilymisestä puhtaana.

3-7: Paavali käyttää kolmea eri vertauskuvaa puhuessaan siitä vaivannäöstä, joka kuuluu seurakunnan viran hoitamiseen. Ensinnäkin Timoteusta verrataan sotilaaseen. Sotilaan työ oli kokopäivätoimista päällikön palvelemista, ja siitä sai palkan. Samoin tulee seurakunnan viranhaltijan palvella ja nähdä vaivaa kokopäivätoimisesti kantamatta huolta jokapäiväisistä elämän toimista. Muuallakin kirjeissään Paavali vertaa omaa virkaansa (1 Kor 9:7; 2 Kor 6:7 ja 10:3-5) tai yleensä kristittynä elämistä (Ef 6:11-17) sotilaan työhön. Toiseksi Paavali käyttää vertauskuvana kilpaurheilijaa, jonka täytyy kilpailla sääntöjen mukaan. Myös 1 Kor 9:24-27 ja Fil 3:14 Paavali käyttää urheilijoiden vaivannäköä vertauskuvana, näissä kohdissa tosin yleensä kristilliseen elämään liittyen. Kolmanneksi seurakunnan viranhaltijaa verrataan maamieheen, joka saa ensin itse nauttia oman vaivannäkönsä hedelmistä. Vastaava opetus on myös 1 Kor 9:7-14 ja 1 Tim 5:18.

8-13: Kristittynä eläminen yleensäkin, mutta erityisesti viran hoitaminen merkitsee osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin. Tämän Paavali oli saanut monta kertaa karvaasti kokea, ja nytkin hän oli vankina. Kärsimykset eivät kuitenkaan lannistaneet Paavalia, päinvastoin. Apostoli ymmärsi, että osallisuus Kristuksen kärsimyksiin vakuutti tulevasta osallisuudesta tämän elämään ja ylösnousemukseen sekä myös tulevaan hallitusvaltaan. Sitä paitsi Paavalin kahlehtiminen ei kuitenkaan voinut estää hänen työnsä menestymistä, sillä Jumalan sanaa ei voi kahlehtia. Olihan Paavali esimerkiksi Filippin vankilassa saanut julistaa evankeliumin vanginvartijalle, joka perheineen kääntyi kristityksi (Apt 16:27-34), ja Roomassa vankina ollessaan hän julisti kenenkään estämättä Jumalan valtakuntaa (Apt 28:30-31). Paavalin oma kärsimys ja sen taustalla tietysti Kristuksen kärsimys asetetaan nyt Timoteukselle esikuviksi oikeasta vaivannäöstä.

Toisinajattelevien kohtelu 2 Tim 2:14-26

14-19: Selvää on, että seurakunnan sisälläkin on niitä, jotka ovat oppiin liittyvistä asioista eri mieltä. Oppikiistat eivät saa kuitenkaan johtaa riitelyyn, sillä se ei hyödytä mitään. Parempi on itse opettaa totuuden sanaa oikein, ja antaa sanan tehdä tehtävänsä. Keskusteluja harhaoppisten kanssa on vältettävä (Tit 3:10). Hymenaios ja Filetos, jotka Paavali mainitsee, edustivat gnostilaispohjaista harhaoppia, jonka mukaan ei enää ollut odotettavissa ruumiin ylösnousemusta, vaan ylösnousemus oli jo lopullisesti tapahtunut hengellisellä tasolla. Tämän opin taustalla saattoi olla myös väärin ymmärretty Paavalin kasteopetus, jonka mukaan me olemme Kristuksen kanssa kuolleet ja ylösnousseet kasteessa (Room 6:3-4; Kol 2:12). Myös Korintissa oli ihmisiä, jotka edustivat samanlaista harhakäsitystä (1 Kor 15:12). Eksyttävistä harhaopeista huolimatta Jumalan laskema perustus, jolle koko seurakunta rakentuu, kuitenkin pysyy vahvana.

20-21: Ei voi odottaa, että seurakunnassa, Jumalan "suuressa taloudessa" kaikki olisivat yhtä hyvin perillä oikeasta opista tai elämältään yhtä nuhteettomia. Astioita on sekä arkista että arvokasta käyttöä varten. Kristityissä on monenlaista puutteellisuutta, mutta se ei tietenkään ole tavoiteltavaa. Tarkoitus olisi puhdistautua kaikesta väärästä ja niin tulla Jumalalle hyödyllisemmäksi.

22-23: Vielä Paavali antaa Timoteukselle ohjeita oikeasta suhtautumisesta toisinajatteleviin. Nuoruuden intoon liittyy ehkä vääräkin kiihko, joka johtaa turhaan kiistelyyn. Paavali kehottaa rauhaan ja vastustajien lempeään ojentamiseen. Sen kautta Jumala itse ehkä vaikuttaa mielenmuutoksen harhaan joutuneitten sydämissä ja vapauttaa heidät Paholaisen kahleesta, jollainen harhaoppi on.