Media­kirjasto

Kadotuksen ihminen 2:1-12

Kirjoittaja ryhtyy nyt puhumaan tarkemmin siitä päivästä, jolloin Jeesuksen omat kokoontuvat Jeesuksen luo ja jolloin alkaa loppumaton ilo.

Viimeiset tapahtumat ovat aina olleet kristittyjen kiinnostuksen kohteena. Kysymyksiin, milloin Jeesus tulee ja mitä tapahtuu Jeesuksen tulemuksen edellä, on aina etsitty ja esitetty vastauksia. Näin tapahtui myös ensimmäisten kristittyjen keskuudessa. Nuorissa seurakunnissa esiintyi mitä erilaisimpia käsityksiä lopunajasta. Joku sanoi saaneensa profetian, joka paljastaa Jeesuksen paluun ajankohdan. Joku väitti löytäneensä apostolin kirjoittaman kirjeen, jossa kerrotaan viimeisistä tapahtumista. Emme tiedä, oliko Toisen tessalonikalaiskirjeen vastaanottajien keskuudessa tapahtunut tällaista. Kirjeen kirjoittajakaan tuskin sitä tiesi. Hän kuitenkin näkee hyväksi varoittaa vastaanottajia vääristä profetioista ja perättömistä kirjeistä. Hän on varma siitä, että ainakin vastaisuudessa seurakunta kohtaa väärää opetusta Jeesuksen paluusta. Varoitus on selvä. Kristittyjen ei pidä hätkähtää perättömistä puheista, vaan ne on syytä jättää omaan arvoonsa. Kirjoittaja tahtoo rauhoittaa seurakuntaa: pelonsekaiseen hämminkiin sen ei pidä joutua.

Jakeen 2 äärellä joku saattaa kysyä, miten jae voidaan ymmärtää, jos kirje ei ole Paavalin kirjoittama. Jae varoittaa kirjeistä, jotka vääristelevät sitä, mitä apostoli on opettanut. Jos joku julistaa Paavalin nimissä jotain aivan uutta, apostolille vierasta oppia, opetukseen tulee suhtautua juuri niin kuin jae neuvoo. Periaatteelliseksi kannanotoksi toisen nimissä kirjoittamiseen jaetta ei pidä ymmärtää. Kirjoittaja kehottaa lukijoitaan pysymään lujasti sillä perustalla, joka rakentuu apostolien opetuksen varaan. Moni tahtoo johdatella heidät siitä opetuksesta pois, mutta näitä viettelijöitä seurakunta ei saa kuunnella.

Jakeessa 3 sanotaan: "Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan." Jakeen opetus on äärimmäisen vakava. Moni julistaja pitäytyy suurelta osin siihen, mitä apostolit opettavat. Tietyssä kysymyksessä hän kuitenkin opettaa eri tavalla ja yrittää saada kuulijansa yhtymään omaan opetukseensa. Näin tapahtuu hyvin usein juuri niiden julistajien kohdalla, joiden opetus keskittyy viimeisiin tapahtumiin. Tällaisista opettajista kirje tahtoo varoittaa. Emme saa poiketa yhdessäkään kysymyksessä apostolien opetuksesta, emmekä saa antaa vietellä itseämme millään tavalla.

Toinen tessalonikalaiskirje piirtää lukijoidensa eteen tapahtumaketjun, jonka päässä on Jeesuksen paluu. Ennen Jeesuksen tuloa tapahtuu suuri luopumus ja laittomuuden ihminen (-92 käännös: laittomuus ihmishahmossa) ilmestyy. Ennen kuin Herramme palaa, moni luopuu uskosta. Kadotuksen ihminen on Jeesuksen vastustaja, joka saapuu maan päälle ennen Jeesusta. Johanneksen kirjeissä hänestä käytetään nimeä Antikristus (ks. esim. 1 Joh 2). Kadotuksen ihminen esiintyy maan päällä mahtavana hallitsijana, joka sanoo olevansa kaikkea ylempi. Viimein hän ilmoittaa olevansa Jumala.

Jae 5 korostaa kirjeen opetuksen merkitystä. Sanat, jotka nyt sanotaan, täytyy jokaisen ottaa vakavasti. Niitä ei saa sivuuttaa olankohautuksella. Kadotuksen ihminen ei ole tullut vielä. Joku estää hänen saapumisensa. Sitä, mikä este on, ei meille kerrota.

Vaikka Antikristus ei vielä ole saapunut, hän vaikuttaa jo nyt maailmassa. Tämän me näemme monin tavoin. Maailmassa on paljon pahuutta, vääryyttä, syntiä. Se on täynnä Jumalan tahdon vastaista elämää. Kun este kerran poistuu, Saatana ilmestyy ihmishahmossa maan päälle. Hän tekee monia ihmeitä, ehkä hyviäkin tekoja. Kaikki tähtää kuitenkin yhteen päämäärään. Hän tahtoo eksyttää mahdollisimman monet. Hän haluaa johdattaa Jumalan lapset pois Herransa luota.

Jakeessa 11 sanotaan, että Jumala lähettää eksytyksen. Miksi Jumala sallii ihmisten eksyä? Meidän on mahdotonta ymmärtää monia Jumalan tekoja, koska hän on meitä paljon viisaampi. Siksi meidän on parasta jättää moni kysymys avoimeksi ja luottaa siihen, että Jumala toimii hyvin ja oikein tuntuipa meistä miltä tahansa.

Yksi ajatus on kuitenkin hyvä ottaa jakeen 11 äärellä esille. Jumala koettelee omiaan. Hän tahtoo paljastaa, millaisia me olemme. Vakavinta koettelu on silloin, kun eksytys korjaa satoa ympärillämme ja monet luopuvat uskosta. Silloin paljastuu, onko uskomme vain yritys pettää ihmisiä ja Jumalaa vai onko se todellista. Tämän Jumala selvittää eksytyksen avulla.

Jeesuksen palatessa Antikristukselle käy heikosti. Viimeisenä päivänä jokainen näkee, kumpi on vahvempi, Jumala vai Perkele. Jakeessa 8 sanotaan yksinkertaisesti, että Jeesus surmaa suunsa henkäyksellä vääryyden ihmisen. Jeesus on Perkelettä niin paljon vahvempi, että pelkkä hänen puhalluksensa riittää kaatamaan ihmisenä esiintyvän Perkeleen. Niiden osa, jotka ovat langenneet viettelysten keskellä, on hirvittävä. He eivät ole rakastaneet totuutta. Totuus tässä tapauksessa tarkoittanee Kristusta. He ovat olleet Saatanan puolella Kristusta vastaan. Siksi heidän osansa on ankara tuomio korkeimman Tuomarin, Kristuksen, edessä: ikuinen kadotus, ikuinen ero Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan.

Kohti taivaan kirkkautta 2:13-14

Edellä on puhuttu siitä, mitä tapahtuu uskosta osattomille sinä päivänä, jolloin Jeesus palaa takaisin. Jakeet 13-14 kertovat, mikä on Jeesukseen uskovien osa viimeisenä päivänä. Kirjeen vastaanottajille on julistettu evankeliumia, Pyhä Henki on synnyttänyt uskon Jeesukseen ja heistä on tullut Jumalan lapsia. Nyt he ovat Jeesuksen pyhyyden perusteella pyhiä ja kelpaavat siksi Jumalalle. Kun seurakunta pysyy siinä, mitä se on saanut, se kulkee kohti taivasta. "Kirkkaus" tässä jakeessa tarkoittaa juuri taivaan kirkkautta. Vaikka seurakuntaa uhkaavat monet vaarat, kirjeen kirjoittaja ei näe tilannetta toivottomaksi, vaan luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolta. Kun Jumala on seurakunnan omakseen ottanut, hän ei sitä hylkää. Vaikka me olemme uskottomia, Jumala on uskollinen ja johtaa seurakuntansa perille taivaan kotiin.

Pysykää lujina 2:15-17

Toisen luvun loppu sisältää vakavan kehotuksen. Vaikka saamme luottaa Jumalan uskollisuuteen ja huolenpitoon, emme saa ajautua väärään varmuuteen. Kristitty voi myös luopua uskosta, eikä pääsy taivaaseen ole itsestäänselvyys. Juuri tästähän on edellä puhuttu. Kirjeen vastaanottajia kehotetaan pitämään tiukasti kiinni siitä, mitä heille on opetettu. Heitä muistutetaan apostolisesta uskosta, joka heille on julistettu ja johon he ovat tunnustautuneet.

Jakeet 16-17 kertovat Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Jumala on antanut meille ikuisen lohdutuksen - ei meidän ansioidemme vaan oman armonsa perusteella. Me saamme omistaa syntien anteeksiantamuksen eikä meitä tuomita. Siinä on evankeliumin ydin, joka lohduttaa meitä nyt ja aina. Jumala on antanut meille hyvän toivon. Saamme elää siinä toivossa, että pääsemme perille taivaaseen. Koska toivo perustuu Jumalaan, se ei ole katteeton, vaan lepää Jeesuksen ylösnousemuksen varassa. Jumala ei petä seurakuntaansa. Siksi seurakunta saa olla varma siitä, että se, mitä nyt toivotaan, toteutuu kerran. Luku päättyy toivotukseen, joka on samalla vakuutus. Jumala lohduttaa omiaan murheidenkin keskellä ja antaa voimaa toteuttaa sitä, mitä hän tahtoo.