Media­kirjasto

Kristityt - kuninkaallinen papisto 1 Piet 2:1-10

Toinen luku alkaa luettelolla synneistä joita pitää "panna pois". Samanlaisia luetteloja on muuallakin Uudessa testamentissa (1 Piet 4:3; Room 13:12-13; Kol 3:8-10; 1 Kor 6:9-10 jne). Apostoli viittaa alkukirkon kastekäytäntöön: kastettava riisuutui vanhoista vaatteistaan ja lupasi samalla panna pois tietyt synnit. Kasteen jälkeen hänet puettiin uusiin vaatteisiin, ja samalla hän lupasi "pukeutua" uusiin tapoihin (näin myös Ef 4:22-24). Apostoli sanoo: niin kuin olette tehneet kasteen yhteydessä, tehkää nytkin. Käskyt "Pankaa pois" (2:1), "Tulkaa" (2:4) ja "Rakentukaa" (2:5) voidaan kääntää myös toisin: "Koska olette panneet", "Kun tulette", "Rakennutte". Tekstin voi lukea myös siten että ensimmäinen sana on perustelu, toinen käsky jne. Muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia. Jälleen Pietari on jättänyt lukijoille eri tapoja ymmärtää teksti.

Maidon juominen jakeessa 2 ei viittaa vain uskon alkeisiin kuten Hepr 5:13:ssa, vaan tarkoittaa yleensä Jumalan sanan oppimista. Vaikka pelastus on jo annettu kasteessa, tarvitsemme tätä "maitoa" päivittäin pysyäksemme uskossa. Taustalla on Psalmi 34, joka on ollut muuallakin kirjoittajan mielessä (esim. 1 Piet 3:10-12). Kolmannessa jakeessa on sanaleikki: kreikan kielessä psalmin 34 sanat khrestos ho kyrios, Herra on hyvä, äännetään samoin kuin khristos ho kyrios, Kristus on Herra! Seuraa paljon kielikuvia Vanhasta testamentista. Meidän tulee rakentua eläväksi temppeliksi ja tulla papeiksi jotka uhraavat Jeesuksen kautta Jumalalle mieluisia uhreja. Tässä apostoli ei tarkoita syntiuhreja, vaan Hepr 13:15 tavoin Herran kiittämistä. Jae 9 kertoo millaista kiitosta Jumala meiltä odottaa: sitä että kerromme hänen pelastustyöstään muillekin ihmisille. Taustalla on Vanhan testamentin kiitosuhri: uhrieläimestä valmistettiin ateria, ja syömään kutsuttiin köyhiä ja nälkäisiä. Kun nämä iloitsivat hyvästä ruoasta, Jumala sai suuremman kiitoksen.

Jakeilla 5 ja 9 Luther perusteli ajatusta kristittyjen yleisestä pappeudesta. Hänen mukaansa kaikki kristityt ovat samanarvoisia Jumalan edessä, kristityn ja Jumalan välisessä suhteessa ei tarvita toisia ihmisiä välikäsinä. Jokaisella on myös velvollisuus julistaa evankeliumia omalla paikallaan. Tässä mielessä kaikki kristityt ovat pappeja. Yleistä pappeutta ei pidä kuitenkaan sekoittaa erityiseen, Kristuksen säätämään paimenen virkaan, jolla on oma suuri vastuunsa ja omat velvollisuutensa (1 Piet 5:1-4; 1 Tim 3:1-7).

Kulmakivi jakeessa 6 tarkoittanee perustuksessa olevaa kiveä jonka varassa talo lepää. Sen voi myös ymmärtää alkeellisen holvin huipussa olevaksi kiveksi joka pitää rakennusta koossa. Jakeet 9-10 ovat yhtä juhlavia ja riemullisia kuin kirjeen alku. Apostoli käyttää kristityistä neljää arvonimeä, jotka Vanhassa testamentissa annetaan Israelin kansalle. Olemme hienossa asemassa, Jumalan valittua kansaa. Tästä meidän tulisi kiittää Jumalaa.

Kristuksen seuraamisesta 1 Piet 2:11-3:12

Kirjeen toisessa osassa apostoli opastaa, miten voimme käytännössä kiittää Jumalaa ja kulkea Jeesuksen jalanjäljissä.

Kun antiikin ajan kirjeissä päästiin todella tärkeisiin käytännön asioihin, käytettiin sanaa "minä pyydän, kehotan". Tällä tavoin alkaa 1. Pietarin kirjeen toinen osa. Jakeissa 11-12 apostoli esittää, miten Jumalaa voi arkipäivän ympäristössä kiittää siitä mitä hän on hyväksemme tehnyt. Suunnitelma on seuraava: Jos elämme vääryydessä niin kuin muutkin, ihmiset nauravat uskollemme. Mutta jos elämme kaikessa Jumalan tahdon mukaan, ihmiset tulevat uteliaiksi. Näin heidät vähitellen ehkä voitetaan Kristukselle, niin että hekin kerran ylistävät Jumalaa. Meidän on siis tärkeää elää Jumalan tahdon mukaan muitten ihmisten tähden; näin viemme evankeliumia eteenpäin. Paras tapa ylistää Herraa omasta pelastuksesta on kertoa ilosanomaa teoin ja sanoin toisillekin. Ajatus on sama kuin Vanhan testamentin kiitosuhrissa! Kristittyinä me olemme ja meidän tulee olla "outoja ja muukalaisia" omassa elinympäristössämme. Erilaisia ihmisiä tarkkaillaan, ja siksi meillä on hyvä tilaisuus "julistaa" omalla käytöksellämme.

Jakeissa 2:13-3:12 annetaan ohjeita eri ryhmille. Luther kutsui tätä luetteloa "huoneentauluksi" (vertaa Kol 3:18-4:1, Ef 5:21-6:9 sekä Vähän Katekismuksen huoneentaulu). Tällaisia huoneentauluja esittivät monet antiikin opettajat. Kun Pietarin tarkoitus on näyttää lukijoilleen miten elää hyvin toisten ihmisten silmissä, hänen on sopivaa aloittaa näiden ulkopuolisten omista opetuksista. Mutta apostoli ei jää tähän: yleiseen kaavaan hän lisää keskeistä kristillistä opetusta. Apostoli kehottaa meitä kunnioittamaan viranomaisia, koska he ovat Jumalan palvelijoita (13-17). Kun juuri viranomaiset usein ahdistivat kristittyjä, tämä käsky tuntuu oudolta. Jatkossa Pietari opettaakin, miksi väärämielisillekin herroille tulee olla alamainen. Ensimmäisenä ryhmänä Pietari mainitsee orjat; yleensä huoneentauluissa puhuteltiin ensiksi vapaita miehiä. Orjista puhutaan pitkään siksi, että heidän asemansa muistuttaa kaikkien kristittyjen asemaa yhteiskunnassa. Jeesuksen seuraajat ovat harvoin vahvojen puolella. Keskeisenä ajatuksena Pietarin huoneentaulussa on: Olkaa alamaiset. Erityisen tärkeää meille kristityille on, että olemme nöyriä ja kunnioitamme toisia ihmisiä. Se on helppoa silloin kun toiset kohtelevat meitä oikein. Mutta silloinkin kun meitä kohdellaan väärin, meidän tulee olla kärsivällisiä. Emme saa vastata vääryyteen vääryydellä. Pietari nostaa jälleen Kristuksen esikuvaksi: hänkään ei herjannut herjaajiaan vaan jätti asiansa Jumalan hoitoon. Juuri tällä tavalla hän pelasti meidät. Jakeissa 20-21 apostoli kertoo, että Jumala on kutsunut meidät olemaan valmiit kärsimään hyvien tekojen tähden. Sillä kun Kristus kärsi meidän puolestamme ja pelasti meidät, hän jätti meille myös esimerkin. Jeesuksen keskeisenä tarkoituksena oli, että me kulkisimme hänen jalanjäljissään, olisimme nöyriä ja valmiita kärsimään niin kuin hänkin. Tässä Pietari ehkä viittaa omaankin kokemukseensa: hän oli juuri se joka Getsemanessa tahtoi vastata väkivaltaan väkivallalla, ja juuri Pietarin "suussa oli petos" hänen kieltäessään Jeesuksen.

Jakeissa 3:1-7 annetaan ohjeita aviovaimoille, mutta niin kuin orjat, niin vaimotkin kuvaavat kaikkia kristittyjä. Jälleen Pietari painottaa käytöksen merkitystä: sanat eivät aina tehoa mutta esimerkin voima on suuri. Jeesuksen mukaan puu tunnetaan hedelmistään (Luuk 6:44), samoin ei-uskovat arvostelevat meitä tekojen, ei sanojen mukaan. Apostoli ei jakeissa 3-4 kiellä naisia olemasta kauniita tai käyttämästä koruja. Mutta hän kehottaa asettamaan etusijalle todellisen, katoamattoman kauneuden. Tällaisesta nöyryydestä hän näyttää sopivasti naisellisen esimerkin: Abrahamin vaimon Saaran. Meidänkin tulee tehdä hyvää. Näin tehdessämme emme saa pelätä seurauksia. Miehiä Pietari kehottaa kunnioittamaan vaimojaan samalla tavoin (3:7). Hän muistuttaa myös siitä, että huono käytös puolisoa kohtaan estää rukouselämää ja vaarantaa näin myös suhteen Jumalaan. Huoneentaulun lopulla, jakeissa 3:8-12, apostoli terottaa kaikille yhteistä periaatetta: älkää kostako pahaa pahalla tai herjausta herjauksella, vaan olkaa helläsydämisiä ja siunatkaa. Tätä käskyä seuraa vakava perustelu: Teidät on kutsuttu siunaamaan niitä jotka herjaavat teitä sen tähden että perisitte siunauksen. Ajatus on sama kuin Isä meidän -rukouksessa. Siinähän me pyydämme Jumalaa antamaan meille anteeksi saman verran kuin me annamme anteeksi toisille ihmisille (Matt 6:12,14-15). Psalmin 34, Jeesuksen ja Pietarin opetus on selkeä: jos kannamme kaunaa jollekin ihmiselle emmekä anna hänelle sydämestämme anteeksi, vedämme itse Taivaan oven edestämme kiinni.