Media­kirjasto

Tuon teille terveisiä toisaalta läheltä, toisaalta kaukaa. Kaksi viikkoa sitten en ollut sunnuntaina täällä Pyhän Sydämen kappelissa, vaan olin tapaamassa työn merkeissä lähetystyöntekijä-pastori Pasi Palmua, joka on meidän Pyhän Sydämen kappelin nimikkolähettimme.

 

Pasi Palmu työskentelee toisaalta hyvin lähellä, toisaalta hyvin kaukana. Kovin monelle lähetyskentälle ei pääse vajaan kahden tunnin lennolla, mutta Pasin luo pääsee. Hän työskentelee Hampurissa Saksan itsenäisen evankelis-luterilaisen kirkon työyhteydessä.

 

Voit hyvinkin kysyä, miksi suomalainen lähetystyöntekijä on lähetetty työhön Euroopan sydämeen Saksaan? Eikö olisi jotakin tähdellisempääkin lähetyskenttää?

 

Kymmenen vuotta sitten alkanut turvapaikanhakijoiden aalto Eurooppaan on tuonut tähän päivään mennessä Hampurin kaupunkiin noin 32 000 persialaistaustaista ihmistä, käytännössä he ovat tulleet Iranista.

 

Väkimäärä on aika tarkalleen sama kuin se, joka asuu täällä Helsingissä Etu-Töölön ja Taka-Töölön kaupunginosissa yhteensä.

 

Vaikka Pasi Palmu on opiskellut puhumaan sujuvaa farsin kieltä, ei hänellä olisi mahdollisuutta tehdä kristillistä lähetystyötä Iranissa, siitä seuraisi parhaimmillaankin vankilaa ja pahimmillaan jotain ihan muuta.

 

Hampurissa hän kuitenkin saa järjestää farsinkielisiä jumalanpalveluksia, raamattutunteja, auttaa ihmisiä heidän arkisissa askareissaan ja näin kertoa Kristuksesta ihmisille, joiden kotimaa on lähetystyötlä täysin suljettu. Jumala on toiminut ihmeellisellä tavalla.

 

Istuin mukana raamattutunnilla, jossa nämä ystävät keskustelivat Jumalan kymmenestä käskystä ja niiden merkityksestä nyt, kun he olivat kristityiksi tultuaan saaneet tutustua rakastavaan Jumalaan. Nämä veljet ja sisaret olivat löytäneet armon evankeliumin: Jumala antaa anteeksi. Sellaista Jumalaa he eivät muslimeina olleet tunteneet lainkaan. Nyt heidän mielensä täytti ahdistuksen sijaan ilo, ja alistumisen sijaan vilpitön ja lapsenmielinen into kysellä ja oppia lisää Jumalasta, jota he saivat kutsua isäksi!

 

Tuo vapaus kysellä, keskustella ja kokoontua raamattutunnille ei ollut heille kuitenkaan itsestäänselvää. Osaisinpa itse olla tästä meidänkin osaksemme annetusta vapaudesta yhtä iloinen kuin he.

 

 

Ihmisten valta ulottuu kuolemaan asti

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle.

 

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus puhuu ihmisille, joille hänen ystävikseen tunnustautuminen voi maksaa hengen. Se, että Jeesuksen seuraaminen voi viedä vankilaan tai teloitettavaksi ei siis ole uusi asia. Se, että juuri meidän tänään täällä ei tarvitse sitä pelätä tänään, on suuri lahja.

 

Jeesuksen puhuessa paikalla on paljon väkeä, mutta juuri nämä sanat Jeesus kohdistaa opetuslapsilleen, joita hän sanoo ystävikseen. Juuri näille opetuslapsille voi tulla eteen hetki, jolloin heidän on tunnustauduttava Jeesuksen opetuslapsiksi ja mahdollisesti maksettava siitä äärimmäistä hintaa.

 

Muutamaa jaetta myöhemmin Jeesus puhuu siitä, kuinka opetuslapsia viedään synagogiin ja viranomaisten eteen vastaamaan uskostaan.

 

Sellaisessa tilanteessa vaikeneminen voi tuntua turvallisimmalta tieltä.

 

Apostolien tekojen kirjasta tunnemme esimerkkinä Stefanoksen, joka raahattiin kaupungin ulkopuolelle ja kivitettiin. Kun kivet lensivät, hän pyysi ylösnoussutta Kristusta ottamaan vastaan hänen henkensä.

 

Kivittäjien valta päättyi siihen, kun kivet osuivat. Sen jälkeen heillä ei ollut enää mitään pahaa Stefanokselle tehtävissä.

 

Inhimillisesti katsottuna äärimmäisellä pohjalla, kivityskuopan syvyydessä kivien osuessa pahuuden valta päättyi ja Jumalan valta alkoi. Jeesus otti ystävänsä vastaan.

 

Tätä Jeesus epäilemättä tarkoitti, kun hän aiemmin jo ennen Stefanosta sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta joiden valta ei ulotu sen pidemmälle”.

Vaikka sinua ja minua ei kivitettäisi sen vuoksi, että uskomme, kuten Jeesus ja apostolit uskoivat, älä ryhdy pelkäämään ketään, jonka valta ulottuu vain tämän elämän asioihin. Mitä kukaan voi sinulle, jos elämän ja kuoleman Herra kutsuu sinua lapsekseen.

 

Jumalan tuomio ulottuu kuoleman tuolle puolen

Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä.

 

Eräs muusikko kertoi tulleensa uskoon, siis osalliseksi iankaikkisesta pelastuksesta ja Jumalan päättymättömästä rakkaudesta sen jälkeen, kun hänen ystävänsä oli käynyt Kansanlähetyksellä ja ymmärtänyt, että ilman Jeesusta he molemmat joutuisivat helvettiin. Helvetti ei pelastanut näitä ystävyksiä iankaikkiseen elämään, mutta se ajoi heidät Kristuksen syliin.

 

Näin Jeesuskin puhuu nyt helvetistä ystävilleen.

 

Jos se, mitä aiemmin sanoin Kristityn vapaudesta kaikesta ja kaikkialla vapautti meidät väärästä nöyristelystä ajallisia valtoja ja voimia kohtaan, on nyt lain sanan palautettava meidät kuitenkin kiinni todellisuuteen.

 

Kristitty on vapaa kaikesta, mutta ei Jumalan yläpuolella. Me saatamme elämässämme käyttää paljonkin aikaa ja energiaa sen miettimiseen ja murehtimiseen, mitä muut ihmiset meistä ajattelevat ja silti täysin sivuuttaa kysymyksen siitä, mitä Jumala ajattelee meistä, miten kestämme hänen edessään.

 

Joskus puhutaan siitä, että jumalanpelko on terminä täysin moderniin uskoon sopimaton, ahdasmielinen ja ahdistava. Tuolla kappelin keittiökäytävässä, suurten ovien takana on tämän kappelin sähkötaulu, sellainen aika vanha ja jylhä.

 

Suostuisitko siihen, että sinulta sidottaisiin silmät, taulusta irrotettaisiin muutamia sulakkeita sieltä täältä ja sitten pyydettäisiin sinua tökkimään sormeasi sinne tänne. Ehkä et suostuisi siihen, ehkä sinua pelottaisi ja aivan syystäkin: kunnioitat sitä, joka voi viedä sinulta hengen siten, ettet leiki sellaisten asioiden kanssa.

 

Ehkäpä hyvä määritelmä terveelle ja oikealle jumalanpelolle onkin se, että tunnustamme ja tunnistamme sen, että Jumala on sellainen, joka voi viedä minulta hengen iankaikkisesti, enkä leiki hänen kanssaan.

 

Ketään ihmistä meidän ei pidä pelätä siten, että luopuisimme Kristuksesta ja apostoleista hänen tai heidän vuokseen. Se rohkeus ja vapaus meillä on siksi, että tiedämme, että vaikka veis he henkemme, osamme onnemme, niin rajan takana odottaa rakastava Jumala.

 

Ja yhä luonnollisesti meidän on syytä olla tietoisia siitä, että ajan rajan tuollapuolen meitä ei odota rakastava Jumala siksi, millaisia me olemme: miten onnistuneesti olemme elämämme asiat hoitaneet ja täällä rakkautta jakanaeet. Ei, niiden ansioiden ja puutteittemme perusteella meitä odottaisi iankaikkinen helvetti. Sitä pitää pelätä.

 

Jumala tuntee sinut kuolemankin läpi

Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”

 

Hei puhuttuaan Jumalan tuomiosta, Jeesus vie kuulijansa mielenmaiseman torikaupoille. Kahdella kolikolla saa viisi varpusta. Ostajalle ne ovat viisi pientä lintua samassa häkissä tai korissa, mutta Jumala muistaa jokaisen niistä erikseen.

 

Ja jos yksikin varpunen pysyy Jumalan mielessä, kuinka tarkoin hän tuntee juuri sinut? ”Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu”.

 

Pysähdytään hetkeksi siihen, mitä varpusille tapahtuu. Jumala tuntee ne. Ja niitä pyydystetään, myydään ja syödään. Hiuksiakin putoaa, vaikka ne on laskettu ja Jumalan tiedossa.

 

Jeesuksen ystäviä vangitaan ja surmataan, vaikka Jumala muistaa heidät, tuntee heidät ja pitää heistä huolta.

 

Kun Jeesus saarnatekstin ensimmäisessä lauseessa sanoo ”älkää pelätkö”, hän ei sano sitä vain sille, jolla ei ole mitään pelättävää, vaan hän sanoo sen nimenomaan sinullekin, jolla on edessä jotakin todella pelottavaa.

 

Silloin, kun ihmiset hylkäävät tai lääkärin mahdollisuudet loppuvat, sinä olet turvallisesti Jumalan mielessä ja sydämellä. Hänellä on sinulle tulevaisuus kuolemankin tuolla puolen.

 

Ristillä Jeesuksen kanssa kuoleva mies pyytää Jeesusta muistamaan häntä, kun Jeesus saapuu valtakuntaansa. Jeesuksen vastaus on suurempi kuin miehen pyyntö: jo tänään tuo ristin ryöväri saa olla Jeesuksen kanssa paratiisissa. Kuoleva pyytää tulla muistetuksi, mutta hälle luvataankin ikuinen elämä, vielä tänään, aivan pian.

 

Ja tämän lupauksen Jeesus antaa ristiltä. Kuolevat voivat sanoa mitä vain, eiväthän he enää joudu vastaamaan sanoistaan. Mutta Jeesus on toisenlainen. Kolmantena aamuna hän nousi kuolleista. Ja sadat ihmsiset tapasivat hänet. Kristillinen kirkko on olemassa tänään täällä siksi, että Jeesus nousi kuolleista.

 

Kristinusko ei ole filosofia tai kokemus, vaan ylösnousseen todistajien ketju.

 

Hauta oli todellakin tyhjä.

 

Ihmiset eivät herää henkiin roomalaisen huippuunsa viritetyn teloituskoneiston jäljiltä ja vielä sen jälkeen oltuaan kolmatta päivää haudassa. Se on mahdotonta.

 

Jos joku sellaisen tempun tekee, hän ei ole ihminen, vaan Jumala.

 

Ja jos Jeesus on Jumala, tarkoittaa se sitä, että kaikki mitä hän sanoi ja opetti, oli totta.

 

Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset