Media­kirjasto

Miikan saarna Lahdessa laskiaissunnuntaina
Tekstinä Mark. 10:32–45
Messu videona: https://www.youtube.com/watch?v=b-nYMCxw31A
Saarna tekstinä:

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 10 (32-45)

Tänään on meillä kuitenkin laskiaissunnuntai, nimensä mukaisesti se viittaa laskeutumiseen. Tämä Laskiaisen aika on merkinnyt vanhastaan Kevättalven riehaa lapsille ja lapsenmielisille: on laskettu mäkiä, iloittu lumesta. Iloa on tuonut sekin, että sydäntalven pimeys taittuu ja kevättalven valo lisääntyy. Kevään kirkas aurinko antaa valoa. Samalla me kristittyinä saamme kulkea kohti sitä valoa, joka pääsiäisenä loistaa tyhjältä haudalta. Alkaa paastonaika. Kristittyjen vanhoihin tapoihin on kuulunut laskeutuminen yksinkertaiseen elämäntapaan: on paastottu ylimääräisestä, etsitty kohtuutta ja aikaa rukouksen hiljaisuudelle. Ruuan keventäminen on useimmille terveellistä, kohtuullisuuden tavoittelu lyö kättä ihmiskunnan yhteisille tavoitteille suojella luontoa. 

Kun ärsykkeet lisääntyvät älypuhelinten, tietokoneiden ja tapahtumien tulvassa, rauhaa kaivataan. Kaipaamme sitä, että sydämemme tyhjään levottomuuteen tulisi elämä ja levottomuutta tyynnyttävä Jumalan rauha. Viime vuosien puhe downshiftauksesta on merkinnyt kaipuuta pois kiireestä. Myös seurakunnissamme hiljaisuuden retriitit ainakin täällä Lahdessa ovat tulleet yhä kysytymmiksi. Monien ärsykkeiden keskellä Ihmiset kaipaavat hiljaisuutta ja rauhaa sekä siitä nousevaa voimaa kaiken kiireen ja muutoksen keskellä. 

Aika rukoukselle ja Raamatun luvulle antaa Jumalalle mahdollisuuden keskellä arkea.  JO vanhat kristityt tiesivät, että Jumalan sanan lupausten kanssa seurusteleva saa rauhoittumisen hetken ja siten uskolleen vahvistusta.

Äsken kuulemamme evankeliumi kertoo päämäärätietoisesta Jeesuksesta. Markus kertoo, kuinka Jeesus kulki joukon edellä, kun väkijoukko nousi Jerusalemiin vievää tietä. Tätä päämäärätietoisuutta tarvittiin, sillä häntä seuranneessa joukossa tunnelma oli sekava ja mieliala pelokas. ”Opetuslapset olivat ymmällä ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä.” Jeesuksen seuraajat olivat tuolloin ja ovat olleet sen jälkeen ymmällään ja peloissaan. Tämä on lohdullista. Mestari tiesi, mihin on menossa. Matka vei ylös Jerusalemiin, Noin 1000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevaan pääkaupunkiin.

Ollaan tilanteessa, jossa Jeesus, opetuslapset ja väkijoukko ovat menossa pääkaupunkiin Jerusalemiin ylös juhlille. Ollaan tilanteessa, jossa Jeesuksen maine on lisääntynyt ja ehkä siksikin pääkaupungin lähestyessä odotukset Jeesuksen suuruudesta nousevat. Tänään huipentuvat myös presidentin vaalit täällä Suomessa ja maamme saa uuden päämiehen. Siksi myös meidän odotuksemme tiivistyy, millaisen presidentin saamme. Moni rukoilee vaalin puolesta, niin kuin kuuluukin. Tällaisia maallisen vallan odotuksia kohdistui aikanaan myös Jeesukseen. Evankeliumi kertoo Sebedeuksen pojat kysyvät: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla, toisen vasemmalla puolella.” Vaikuttaa vahvasti siltä, että vallan edut väikkyvät näiden seuraajien mielessä. Voisivatko he olla etuja saamassa, kun Jeesus perustaa valtakuntansa? Jeesuksen vastaus kääntää katseen toisaalle. Jeesus yllättää ja kääntää opetuslasten katseet suuntaan, johon he eivät aiemmin katsoneet.

Hän toteaa, että me menemme nyt kyllä ylös pääkaupunkiin, mutta hän itse joutuu menemään alas. Alhaalla on luvassa tuomio, kärsimys ja kuolema. Lopulta, kaiken tämän kovan ja raskaan jälkeen, kuoleman jälkeen, hän nousee ylös ja voittaa kuoleman. Suurien odotusten keskellä tämän on täytynyt olla typerryttävä uutinen. He eivät käsitä, mihin tie vie. He eivät ymmärrä, mitä tulee tapahtumaan. Osaa heistä pelottaa. Tällainen ymmällään olevien joukko seuraa Jeesusta.

Myös me kirkon työntekijät ja kristityt saatamme olla näinä aikoina usein ymmällämme. Suremme kirkon asioita ja sitä, että ihmiset kääntävät selkänsä Jumalalle. Kysymme mielessämme, Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että Jumala on hyvä? Kysymme, onko työllämme mitään merkitystä. Joskus harhaudumme epäolennaisuuksiin tai etsimään kunniaa toinen toisiltamme. 

Sebedeuksen pojat kärkkyivät kunniaa ja soivat osakseen toisten närkästyksen.  Heidän harhainen toiveensa saada valtaa ja kunniaa, tulee vaihtumaan toisenlaisiin polkuihin. Pian, oman elämänsä lähitulevaisuudessa he tulevat seuraamaan mestariaan myös kärsimykseen, Apostolien teot kertoo, kuinka Herodes sitten myöhemmin surmasi Sebedeuksen pojista Jaakobin.  He seuraavat mestaria, joka todella tulee luopumaan ja kärsimään, mutta nousee lopulta ylös. Jeesuksen seuraamisen tiellä he saavat nähdä, että Jeesus on kulkenut voittajaksi tappion kautta, että hänen ristinsä murhe johti ylösnousemuksen voittoon ja riemuun. 

Hyvät kuulijat, niin kuin muinoin tiellä Jerusalemiin, yhä tänäänkin Kristus kutsuu meitä ristin tielle, seuraamaan itseään.  Saamme kulkea ilon ja odotuksen vallassa kohti pääsiäistä. Pääsiäinen kertoo voitosta, johon meidät on liitetty jo kasteessa. Kuitenkin elämän matkaan kuuluvat myös ajat, jolloin joudumme myös laskeutumaan alas. Joudumme toisinaan menemään myös surun laaksoihin. Tappiot oman elämän polulla tai kristityn elämässä saattavat painaa meitä polvillemme. Ja on niitäkin päiviä, jolloin voima nousta ylös on vähissä.

Älkäämme unohtako, että Herra Jeesus on kulkenut tien edellämme ylösnousemuksen aamuun asti. Älkäämme unohtako, että elämän hiljaisuudessa hän kutsuu meitä seuraansa, saamaan voimaa Hänen läsnäolostaan ja elämää antavasta rakkaudestaan. Hän vuodattanut verensä tähtemme, että me saisimme elää armahdettuina ja rakastettuina. Hän kutsuu meitä yhteen jakamaan keskenään niitä lahjoja, joita häneltä saamme.

Hän antaa lääkkeen omilleen. Se lääke tuo mielekkyyden ja todellisen suuruuden. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Näillä sanoilla Herra kääntää katseemme itsestämme lähimmäiseen. Hän ei anna

lupauksia suuresta tulevaisuudesta, loistosta eikä hekumasta. Silti Jeesus antoi ja antaa seuraajilleen sen, mitä me todella tarvitsemme, rakkautta ja iloa, totuudellisuutta ja yhteisvastuuta. Hän antoi ja antaa yhä elämän. 

Jos Jeesus saa antaa elämää, tänäkin päivänä naapuri voi auttaa naapuriaan. Jos Jeesus saa antaa elämän, yhä Heikkoa vanhusta ja yksin olevaa lasta autetaan. Jos Jeesusta yhä kuunnellaan, Ihmiset suhtautuvat toisiinsa ihmisinä, eivät toisen rahoja kadehtien tai toisen köyhyyttä halveksien. Jos Jeesusta yhä kuunnellaan, etsitään ensin totuutta ja oikeutta ja vasta sitten menestystä.

Jos Jeesusta yhä kuullaan, kyynisyys ja toivottomuus menettää otteensa. Miksi? Siksi, että hän avaisi elämän iäisyysulottuvuuden. Hän opettaisi meille, että elämä ei ole vain sitä ainetta, joka näkyy silmään ja tuntuu sormiin ja jonka voi ostaa rahalla.  Kun saamme olla Jeesusta lähellä, saamme voiman kääntää katsemme omasta elämästämme kohti toista ihmistä. Mitä voimme siinä lähellä olevalle sanoa tai tehdä? Kuinka voimme häntä tulevina päivinä ottaa huomioon? Tähän huomioimiseen Jeesus antakoon meille voiman.

Nousemme tunnustamaan yhteisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan: