Media­kirjasto

Roomalaiskirjeen muotoutumiseen on varsin paljon vaikuttanut se, että Paavali ei ollut koskaan käynyt Roomassa. On ajateltu, että Paavali on kirjoittanut kirjeensä tutustuttaakseen roomalaiset kristity hänen tapaansa opettaa. Tämä varmasti pitää paikkansa. Toisaalta kirje ei ole tarkoitettu vain neutraaliksi teologian esitykseksi. Siinä on nähtävissä tavoite, jossa seurakunnassa olevia jännitteitä yritetään ratkoa. Emme tiedä tiesikö Paavali jotain seurakunnan sisäisistä ongelmista vai perustuuko tekstissä tavattavat kehoitukset yleisiin ongelmiin, joihin Paavali on törmännyt apostolina. Voimme kuitenkin ajatella, että Paavali saarnassaan esittelee sitä mitä annettavaa hänellä on teologina, julistajana, ongelmien ratkaisijana sekä lohduttajana. Tässä tekstissä annetaan virikkeitä Roomalaiskirjeen pohjalta pohdintaan siitä mitä me voisimme yksilöinä ja osana yhteisöä miettiä, jotta yhteisömme olisivat tasapainoisempia.

 

Tutkittavat Raamatunkohdat:

 

1) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla (Room 3:9)

 

Yleisin ongelma minkä Paavali sai kohdata oli jännitteet juutalaisten ja muiden kristittyjen välillä. Tekstistä välittyy se ajatus, että usein juutalaiset pitivät itseään parempina, koska heille oli annettu Jumalan laki (Room 2:17–21). Yksi Roomalaiskirjeen alun tavoitteista onkin karsia juutalaisilta ylpeyden aiheita ja osoittaa, että kaikki ovat synnin alla. Jumalan laki kaikessa mitassaan käytettynä tekee meistä kaikista syntisiä. Samalla se tekee meistä tasa-arvoisia.

 

Miksi minä pidän itseäni toisia parempana?

Osoitanko käytökselläni paremmuutta?

 

2) Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. (Room 3:21-26)

 

Paavali on ristikeskeinen julistaja. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä hän sanoi keskittyneensä ristiinnaulittuun Kristukseen ollessaan heidän luonaan (1 Kor 2:2). Galatiassa hän sanoi kuvanneensa Kristuksen ristiinnaulittuna (Gal 3:1). Toisaalta hän antoi omasta uskonelämästään todistuksen siitä kuinka hän jatkuvasti omistaa ristiinnaulitun Kristuksen ja kuinka Kristus elää hänen sydämessään (Gal 2:19–20). Roomalaiskirjeen kokonaisuuteen kuuluu laki ja evankeliumi. Laista Paavali saarnasi alkuluvuissa hyvin vahvasti osoittaen kaikkien olevan syntisiä (Room 1:18 – 3:20). Kyseisistä jakeista alkaa uusi jakso, jonka aikana ei puhuta uudistumisesta, vaan keskitytään vanhurskauttamiseen eli siihen kuinka Jumala hyväksyy meidät (Room 3:21–5:21). Me saamme kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen teon takia ristillä. Jumala hyväksyy meidät eli vanhurskauttaa, koska me uskomme Jeesukseen, joka on kuollut sinun ja minun syntieni tähden.

 

Paavali käyttää kahden luvun verran tekstiä selittääkseen kristityille anteeksiantamusta. Näkyykö anteeksiantamus yhteisössämme sanoina ja tekoina?

Paavali keskittyi ristiinnaulittuun Kristukseen ensimmäisissä kohtaamisissaan ihmisten kanssa. Uskallammeko me julistaa samoin?

 

3) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. (Room 5:8-9)

 

Paavali kirjoittaa Jumalan rakkaudesta sillä, että antoi Poikansa kuolemaan. Tässä yhteydessä puhutaan enemmänkin siitä mitä Kristus on tehnyt ristillä (Room 5:5–11). Tämä rakkaus meitä kohtaan tulee jopa sydämeemme asti Pyhän Hengen kautta (Room 5:5). Samanlainen Jumalan rakkauden osoitus ristin kautta tulee esiin kahdeksannessa luvussa (Room 8:31–39). Tämä ristinmuotoinen rakkaus ympäröi kaikkea sitä mitä puhutaan luvuissa 6–8. Niissä puhutaan uudistumisesta, uudesta kuuliaisuudesta ja myös niistä ongelmista, joita meillä on vanhan syntisen olemuksemme kanssa. Tällä tavalla ristillä osoitettu rakkaus ulottuu kaikkeen elämäämme. Filippiläiskirjeessä, jonka päätähtäin on lisätä rakkautta, Paavali halusi nostaa uudelleen ristinnaulitun Kristuksen esiin (Fil 1:8–11; 2:5–8; 3:10–11). Tällä tavalla rakkauden lisääntymiseenkin liittyy ristiinnaulittu Kristus ja hänen tekonsa ristillä.

 

Uskallanko minä luottaa Kristukseen myös kääntymyksen jälkeen?

Tarvitsenko anteeksiantamusta vieläkin?

Sallinko anteeksiantamuksen muille?

Onko seurakunnassa anteeksiantamuksen ja rakkauden ilmapiiri?

 

4) Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. (Room 6:3–4)

 

Seurakunta on kutsu uudistukseen. Kääntymys Jumalan puoleen merkitsee myös synnin karttamista. Kristuksen risti antaa meille anteeksiantamuksen. Kristuksen ylösnousemus antaa meille uuden kyvyn elää. Paavali kehottaa meitä käyttämään tätä kasteessa saatua lahjaa. Me saamme kasvaa ja vahvistua Kristuksen kanssa ja Kristuksen työn takia.

 

Puristanko itse uutta elämää itsestäni?

Vaaditaanko ihmiseltä omaa suoritusta yhteisössäsi?

Mietimmekö me miten me voisimme kasvaa yksilöinä ja yhteisönä?

 

5) Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. (Room 8:17)

 

Paavali kehotti hyvin voimakkaasti suostumaan Jumalan tahtoon ja elämään Jumalan tahdon mukaisesti (Room 6:12, 16 jne). Tämä kuuluu kristilliseen elämään. Luvussa 7 palataan kuitenkin syntisen ihmisen ongelmaan, joka on totta myös kristityn elämässä. Luvussa 8 puolestaan puhutaan siitä kuinka tämä ongelma tulee antaa Pyhälle Hengelle käsiteltäväksi. Sitten puhutaan tästä kärsimisestä Kristuksen kanssa, joten se liittyy tähän syntisyyden ongelmaan. Myöhemmin listataan suuri määrä erilaisia ongelmia, jotka eivät voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room 8:35–39).

 

Mitä tarkoittaa, että Kristus kärsii meidän kanssamme?

Osaammeko lohduttaa sellaista, joka kärsii?

Syrjimmekö sitä, joka on taistelussa oman syntisyytensä kanssa?

Annammeko tukemme ihmisille kasvukipujen aikana?

 

6) Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? (Room 8:22-24)

 

Missä on minun turvani ahdistuksen aikana?

Miten voisin ymmärtää lähimmäistäni, joka on ahdistuksessa?