Media­kirjasto

Paavali vainosi Jumalan seurakuntaa (Gal 1:13–14, 23; Fil 3:4–6). Näissä yhteyksissä hän sanoo olleensa erityisen edistynyt. Yksi vainon motiiveista oli varmasti se ajatus, että ristiinnaulittu Kristus on juutalaiselle herjausta (1 Kor 1:23). Molemmissa kirjeissä hän tuo esiin uuden lähtökohdan elämälle, jossa ristiinnaulittu ja kärsivä Kristus on olennainen osa vaellusta (Gal 2:19–20; Fil 3:10).

Filippiläiskirjeessä Kristuksen kärsimykset liittyvät toisaalta siihen, että Kristus on kärsinyt meidän syntiemme takia. Toisaalta Kristuksen kärsimyksiin liittyy aina se, että Kristus kärsii meidän kanssamme tehdessämme hengellistä työtä. Tämä on lähtökohta kaikelle hengelliselle työlle: Kristus kantaa meidän syntimme ja toisaalta kärsii niissä tilanteissa, kun meitä tavalla tai toisella vahingoitetaan. Seuraavissa jakeissa käydään läpi miten risti liittyy Paavalin työnäkyyn ja toisaalta niihin voimavaroihin, jotka tulevat ristin kautta.

 

Tutkittavat Raamatunkohdat:

 

1) Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. (1 Kor 9:19–22

 

Paavalilta löytyy muutamia paikkoja, joissa hän kuvaa Kristuksen työtä sanalla heikko: Kristus kuoli heikkojen puolesta (Room 5:6 kts kr -38), hänen ristissään näkyy Jumalan heikkous (1 Kor 1:25) ja hän oli heikko ristillä (2 Kor 13:4). Paavali ollessaan heikoille heikko hän osaltaan ilmentää myös Kristuksen työtä – hänen asenteensa on sama kuin oli Kristuksella. Galatalaiskirjeestä puolestaan välittyy ajatus siitä, että Kristus tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alla elävät (Gal 4:4; 3:13). Voidaan siis sanoa, että Paavalin lähetysperiaatteesta löytyy piirteitä siitä mitä Kristus on tehnyt ihmiskunnan puolesta: hän oli heikko heikoille ja tarvittaessa oli lain alla tavoittaakseen lain alaisia. Filippiläiskirjeessä puhutaan siitä kuinka Kristuksen taivaasta alas tuleminen on osaltaan mallina palveluun (Fil 2:5–8). Galatalaiskirjeessä puhutaan siitä kuinka kantamalla toistemme taakkoja toteutamme Kristuksen lain (Gal 6:2). Kaikessa tästä välittyy ajatus siitä, että Kristuksen työ on esikuva meille miten meidänkin tulisi palvella.

 

Kysymyksiä aiheesta:

 

Miten seurakunta kohtaa ihmiset?

Voisimmeko kohdata ihmiset syvemmällä tasolla?

Ilmentääkö julistuksemme ja palvelumme Paavalin periaatetta?

 

2) Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. (2 Kor 12:9–10)

 

Tätä tekstiä ennen Paavali on kertonut kuinka hänelle on annettu Saatanan enkeli piikiksi. Tämä kaikki on siksi, ettei Paavali ylpistyisi. Siis Paavalillakin oli vanhan ihmisensä puolesta suuri kiusaus ylpistyä. Ulkoisten vaikeuksien tarkoitus on muistuttaa meitäkin siitä mitä me olemme ja mikä on meidän asemamme Jumalan edessä. Heikkous kuvastaa meidän omaa kyvyttömyyttämme. Todellinen voima tulee Kristukselta, joka on osaltaan tullut heikoksi meidän takiamme.

 

Kysymyksiä aiheesta:

 

Missä piilee voimasi?

Uskallanko olla heikko?

Voisiko oman heikkouden osoittaminen olla myös evankeliumia muille?

Miltä tuntuu se ajatus, että Paavali tunnustaa oman heikkoutensa?

Asetanko minä itse piikin lihaani vai asettaako sen Jumala itse?

 

3) Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1 Kor 2:1–5)

 

Tätä jaetta ennenä Paavali on puhunut siitä kuinka ristiinnaulittu Kristus on annettu viisaudeksi ja voimaksi uskossa omistettavaksi (1 Kor 1:23–25, 30). Tässä kohdassa hän kertoo kuinka hän ei halunnut tietää mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta ollessaan korinttilaisten luona. Hän siis halusi keskittyä Kristukseen, joka on annettu meille viisaudeksi ja voimaksi. Samalla tämä viisaus ja voima oli tullut ristillä heikoksi ollakseen meidän rinnallamme. Tässä Kristuksessa me kohtaamme armollisen Jumalan. Ilman tätä Kristusta ei ole myöskään mitään pelastusta. Me helposti pelkäämme julistaa tätä Kristusta.

Paavalin julistus ei perustu Paavalin persoonaan tai Paavalin omaan voimaan ja rohkeuteen. Se ei myöskään perustunut Paavalin siloiteltuun ulkokuoreen. Kaikki tämä voi oikeastaan olla esteenä todellisen evankeliumin välitykselle. Ne voivat viedä huomion pois todellisesta evankeliumista. Todellinen voima piilee ristiinnaulitun julistamisessa – siihen monet loukkaantuvat, mutta monille siitä on todellista apua.

 

Kysymyksiä aiheesta:

 

Pelkäänkö julistaa evankeliumia?

Olenko varma omista voimistani?

Luotanko julistaessani/evankelioidessani siihen, että ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus?