Media­kirjasto

Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa… yhteiseksi parhaaksi. (1. Kor. 14:26)

 

Seurakunta on olemassa kristittyjä varten. Kristus on yhdistänyt omassa kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan kaikki häneen uskovat yhdeksi Kirkoksi ja seurakunnaksi (Ef. 2:11–22). Seurakunta on muutakin kuin uskonnollinen harrastekerho tai klubi. Sen tarkoituksena on toimia perheen tavoin, mutta ydinperhettä laajempana yhteisönä. Tällaisessa seurakuntayhteisössä jokaista tarvitaan ja jokaiselle tulisi olla oma paikkansa ja tilaa käyttää omia lahjojaan.

Millaisia lahjoja sinulla on? Miten voisit tuoda ne luontevaksi osaksi seurakunnassa olemistasi ja sen palvelemista? Kuinka lahjasi voivat palvella lähetyskäskyä?

Meillä kaikilla on monia erilaisia lahjoja, tunnistimmepa ne tai emme. Ne voivat olla synnynnäisiä lahjoja, jotka liittyvät omiin kykyihin tai persoonaan ja luonteeseen. Saatamme kehua toisen luonteenpiirteitä: ”Onpa hän huomaavainen!”Tai sitten joku on heti alkaessaan hyvä eri urheilulajeissa ja toinen on luonnostaan musikaalinen.

Olipa meillä mitä tahansa lahjoja, ne on kaikki Jumalalta saatuja. Samalla näitä lahjoja kannattaa harjoittaa ja kehittää, jotta ne pääsevät loistoonsa. Huomaatko nauttivasi jostakin harrastuksesta, työstä tai ajanvietteestä? Oletko huomannut, jos tähän nautittavaan asiaan liittyy jokin lahja, jota käytät? Usein on niin, että nautimme omien lahjojemme käytöstä. Kun harjoitamme ja kehitämme niitä, niistä tulee enemmän iloa sekä itsellemme että muille.

Kuinka näillä lahjoilla sitten palvellaan seurakuntaa ja lähetyskäskyä? Ennen kuin menemme tähän kysymykseen, haluan nostaa esiin vielä Raamatun opetuksen Pyhän Hengen lahjoista tai armolahjoista.

 

Erilaiset Pyhän Hengen lahjat seurakunnan rakentamiseksi

Kun Paavali opettaa Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvuissa 12–14 Pyhän Hengen lahjoista, hän sanoo niiden olevan nimenomaan seurakunnan yhteiseksi hyödyksi. Pyhän Hengen antamat lahjat ovat siis välineitä, joiden avulla omaa paikkaa seurakunnassa toteutetaan ja joilla palvellaan muita.

Erilaisista lahjoista ylpeileminen tai lahjojen mukaan kristittyjen arvottaminen on Raamatulle täysin vieras ja vastenmielinen ajatus, vaikka sitä aikanamme toisinaan esiintyy. Kaikista Jumalan antamista armolahjoista suurin on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 6:23). Kristuksen perusteella jokainen kristitty on Jumalan edessä yhtä rakas ja arvokas, ja jokainen on saanut tämän kaikista suurimman armolahjan. Tästä näkökulmasta käsin kaikki muut lahjat ovat toissijaisia, vaikkakin tärkeitä seurakunnan rakentumiseksi.

Kun Paavali opettaa korinttilaisille näistä henkilahjoista, hän haluaa heidän olevan selvillä, mitä ne ylipäänsä ovat ja miten arvioida niitä (1. Kor. 12:1–4). Ilmeisesti he olivat kiinnostuneet tällaisista lahjoista ja tavoittelivat niitä (1. Kor. 14:12). Tästä käy ilmi, että mystiset henkilahjat eivät ole kristityn tunnusmerkki, vaan Pyhä Henki, joka saa ihmisen tunnustamaan Jeesuksen Herraksi (1. Kor. 12:3). Toisaalta Paavali myös todella kehottaa saamaan näitä henkilahjoja runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi. Niinpä henkilahjojen lakaiseminen maton alle tai ylikorostunut ihannointi ovat molemmat yhtä vääriä tulkintoja niihin suhtautumisesta. Ne ovat luonnollinen osa kristittyjen elämää, muttei koskaan lähelläkään samaa painoarvoa kuin pelastus synneistä. Tähänkin sopii erään viisaan kristityn sanat: Emme halua tietää mistään muusta Jumalan armosta enempää kuin Kristuksen rististä ja hänen sovitustyöstään.

Toinen harhaanjohtava käsitys Pyhän Hengen lahjoista on se, että ”luonnolliset” ja ”yliluonnolliset” lahjat olisivat jotenkin erilaisia ja eriarvoisia. Molemmat ovat Jumalan antamia ihmeellisiä lahjoja, ymmärsimmepä niiden alkuperän tai emme. Synnynnäisissä lahjoissa on paljon piirteitä, joita emme pysty esimerkiksi tieteen perusteella selittämään. Myös myöhemmin löydetyissä tai saaduissa lahjoissa on piirteitä, joita emme pysty ymmärtämään järjen mukaan. Niinpä vierastan kovasti ajatusta erilaisten lahjojen lokeroimista sen perusteella, ovatko ne ”luonnollisia” tai ”yliluonnollisia”. Usein tämä jako johtaa jompaankumpaan vinoutuneeseen suhtautumiseen henkilahjoista.

 

Mitä lahjoja ja mitä varten?

Nyt pääsemme siis varsinaiseen pihviin. Kuinka käytän saamaani lahjaa niin kuin sitä on tarkoitettu käytettäväksi? Kuinka se tuottaa suurimman ilon sekä itselleni että ympäröiville ihmisille?

Ensinnäkin, Jumala tahtoo meidän toimivan toistemme parhaaksi ja käyttävän siinä juuri niitä lahjoja, jotka olemme saaneet. Mikä tahansa lahja on käyttämättömänä hyödytön, mutta Jumalan tahdon mukaan käytettynä arvokas ja hyödyllinen. Joku saattaa huikaisevasta lahjastaan saada paljon suosiota, mutta jos sitä ei käytetä seurakunnan hyväksi, niin kenen hyväksi ihminen sitä silloin käyttää?

Toiseksi, jokainen tarvitsee harjoitusta lahjojensa käytössä, jotta niitä oppii käyttämään seurakunnan rakentamiseksi. Olkoot kyseessä opittava kyky, luonteenpiirre, mystinen henkilahja tai seurakuntavirka. Jokaisella on Pyhän Hengen antamia lahjoja, synnynnäisiä tai muulla tavoin saatuja, joita kannattaa ilman muuta kehittää. Niitä ovat mm. musikaalisuus, anteliaisuus, profetoiminen, johtaminen, visuaalisuus, palvelualttius, taito opettaa ja henkien erottaminen. Paavali opettaa, että joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi (Room. 12:8). Timoteusta hän taas kehottaa puhaltamaan täyteen liekkiin armolahjansa, joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa seurakunnan paimeneksi tai johtajaksi valitsemista kätten päälle panemisen kautta (2. Tim. 1:6; kts. 1. Tim. 4:13–16). Niinpä jokaista lahjaa, oli se millainen hyvänsä, tulee kehittää ja aktiivisesti harjoittaa seurakunnan rakentamiseksi.

 

Lahjojen käyttö tavoittavassa työssä ja lähetystyössä

Kun edellä viittasin Pyhän Hengen lahjojen käyttöön seurakunnan rakentamiseksi, se ei tarkoita pelkästään niiden palvelemista, jotka ovat jo seurakunnan jäseniä. Jumalan lahjat rakentavat seurakuntaa sekä laadullisesti että määrällisesti. Lahjoilla pystymme siis vahvistamaan muita kristittyjä ja tavoittamaan myös uusia ihmisiä. Niinpä niillä on tärkeä tehtävä myös kaikessa tavoittavassa työssä ja lähetystyössä.

Mitä Raamattu puhuu erilaisista lahjoista, joita voisi hyödyntää seurakunnan ulkopuolisten tavoittamisessa? Pyhän Hengen lahjojen ja seurakunnan varustamisen listauksissa esiintyy ainakin:

• Apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef. 4:11)
• Parantamisen lahja (Mark. 16:17–18; 1. Kor. 12:9)
• Kyky tehdä ihmeitä (1. Kor. 12:10)
• Kielillä puhuminen ja sen tulkinta (Ap.t. 2:4–8; 1. Kor. 14:22)
• Rohkaiseminen, omastaan antaminen ja köyhien auttaminen (Room. 12:8)

Näistä eri lahjoista voidaan tehdä karkea jako kolmenlaisiin lahjoihin, joita voi tavalla tai toisella käyttää tavoittavassa työssä. Ensimmäinen on yksinkertaisesti evankeliumin julistaminen. Jollakin voi olla erityinen evankelistan lahja tai kutsumus, jonka vuoksi hänelle evankeliointi ystävä- tai perhepiirissä, sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa kadulla on luontaista. Evankeliumia voi julistaa suoraan Raamatun lauseiden kautta, todistamalla omasta uskosta tai keskustelemalla toisen ihmisen kanssa siitä, kuinka usko Jeesukseen voi auttaa häntä jossakin elämän kipeässä asiassa. Joku voi olla kiinnostunut uskon ja tieteen välisestä suhteesta ja pyrkii osoittamaan toiselle, kuinka uskomme on lopulta hyvin järjellistä, vaikka uskommekin Jumalaan ja hänen tekemiin ihmeisiin. Näistä evankelioimisen tavoista löydät lisää osiossa ”9) Erilaisia tapoja ilmaista evankeliumia”.

Toinen lahjojen käytön näkökulma on siinä, että hyviä tekoja voi käyttää kaikkien lähimmäisten, myös ei-kristittyjen, hyväksi. Näihin lukeutuvat esimerkiksi omastaan antaminen, rohkaiseminen, köyhien auttaminen, palvelualttius ja heikomman puolustaminen. Kristityn elämäntapa Kristuksen opetusten mukaisesti voi herättää jossakussa kiinnostuksen siitä, mikä motivoi hänet toimimaan tällä tavalla. Hyvät teot voivat olla jollekin suora todistus henkilön uskosta, mutta niiden lisäksi on myös hyvä tilaisuuden tullen keskustella siitä, miten usko Jeesukseen motivoi tällaiseen toimintaan. Usein hyvä moraalinen toiminta on helppo tulokulma ei-kristitylle tutustuakseen kristinuskoon, mutta haasteena on se, että hän näkisi Kristuksen ainutlaatuisuuden. Havainto, että uskonnolliset ihmiset ylipäänsä harrastavat hyvää moraalia, johtaa helposti siihen päätelmään, että mikä tahansa uskonto on käypä tapa ”elää hyvin” ja kokea uskonnollisia kokemuksia. Emme kuitenkaan yritä johdattaa ketään hyvien tekojen uskonnollisuuteen, vaan löytämään Kristuksen syntien sovituksen, jota emme voi ansaita millään määrällä hyviä tekoja.

Kolmas lahjojen käyttö liittyy järjellä selittämättömiin henkilahjoihin. Erityisesti jälkikristillisessä länsimaisessa maailmassa kaikkea tällaista pidetään usein varottavana ja hyväuskoisten taikatemppuina. Enemmän yliluonnolliselle avoimissa kulttuureissa näiden lahjojen käyttö on sen sijaan arkisempaa, sillä ne otetaan herkemmin todesta ja nämä lahjat todistavat silloin Kristuksen todellisen jumaluuden puolesta. Länsimainen ihminen helposti kiistää ihmeet tai ajattelee omien havaintokykyjensä pettävän, jos ei keksi muuta tapaa selittää tapahtunutta. Kuitenkin hengellisille etsijöille yliluonnolliselta näyttävät henkilahjat voivat olla vakuuttava askel kohti Kristukseen uskomista. Myös hädässä, äkillisessä kriisissä tai kaikkensa menettäneenä, kristinusko voi näyttäytyä mahdollisena vastauksena ja ihminen voi olla avoimempi uskomaan yliluonnolliseen todellisuuteen. Näitäkään lahjoja ei voi käyttää erillään yksinkertaisesta evankeliumista, sillä muuten ajaudutaan ihmeiden ja merkkien seuraajiksi. Raamatun mukaan pahatkin henkiolennot tekevät ihmeitä ja johdattavat ihmisiä harhaan (Mark. 13:22). Ihmeiden tarkoituksena on auttaa akuutissa tarpeessa ja todistaa Jeesuksen olevan Jumala (Matt. 9:1–8, 20–22; Matt. 12:22–32). Usko syntyy Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja moni Jeesuksenkin ihmeitä nähnyt paatui, eikä uskonut.

Näiden edellä esiteltyjen lahjojen lisäksi meillä on lukemattomia erilaisia kykyjä ja taitoja, joita voimme hyödyntää evankeliumin levittämisessä. Voimme levittää evankeliumia vaikkapa tee- ja kahvipöytäevankelioinnilla kadun kulmassa, gospelmusiikin live-esityksillä, julistavien tekstien tai hengellisten tilaisuuksien mainoksia jakamalla sosiaalisessa mediassa. Ehkä voimme järjestää tai osallistua keskustelutilaisuuksiin, joissa keskustelunaihe jollakin tavalla koskettaa sekä ei-kristittyä että kristittyä. Näissä eri mahdollisuuksissa vain taivas on rajana!

Katsopa alta virikkeitä tai pohdi itseksesi tai ystäviesi kanssa, kuinka voisitte tuoda lahjanne seurakunnan ja evankeliumin työn käyttöön. Jos lahjoillenne ei näytä olevan paikkaa, puhukaa rohkeasti seurakuntanne/messuyhteisönne työntekijän kanssa, jotta pääsette mukaan ja saatte tukea omien lahjojenne käyttöön.

 

Kysymyksiä keskustelua tai itsenäistä pohdiskelua varten:

• Millaisia lahjoja minulla on ja millaisia lahjoja haluaisin?
• Miten suhtaudun Pyhän Hengen lahjoihin (ns. luonnollisiin ja yliluonnollisiin)?
• Miten voisin kehittää lahjojani tai saada sellaisia, joita toivon saavani?
• Miten voisin käyttää lahjojani seurakunnan rakentamiseen ja tavoittavaan työhön?
• Millaiset asiat estävät minua käyttämästä lahjojani ja kuinka voisin vaikuttaa niihin (itsestäni tai muista johtuvia)?
• Millaisessa uudessa toimintamuodossa voisin palvella omilla lahjoillani?

Tehtävä yksin tai ryhmässä:

• Kerää ideoita, miten tavoittavaa työtä voisi tehdä (brainstorm). Älä ole liian kriittinen, vaan listaa mieluiten kaikki mieleen tulevat ideat.
• Pohdi ja valitse ne ideat, jotka sinua kiinnostavat tai joihin sinulla olisi lahjoja.
• Valitse niistä jokin ja tee suunnitelma, jonka perusteella lähdet toteuttamaan sitä. Jos toteutus vaatii tai voisit saada enemmän henkilöitä mukaan, niin etsi heidät ympärillesi. Kysy omalta työntekijältäsi, kuinka hän voisi tukea ja auttaa suunnitelman toteuttamisessa

Tavoittava työ voi olla projektiluontoinen tempaus tai kokeilu, mutta yhtä hyvin se voi olla säännöllistä ja järjestäytyvää toimintaa. Usein säännöllisyys palvelee tavoitetta parhaiten, jos päämääränä ei ole pelkästään tiettyyn tapahtumaan tai tilaisuuteen kutsumista.

Kertaluontoinen projekti voi olla mittakaavassaan suurempi ja tuntua jännittävältä, mutta siinäkin tilanteessa kannattaa suunnitella mahdollista tulevaisuutta toiminnalle. Silloin säännölliseen toimintaan ei tarvitse etukäteen sitoutua, mutta kynnys sellaisen jatkamiseen on heti matalampi, kun sen on tehnyt yhden kerran. Pidempikestoisessa toiminnassa on myös tärkeää pohtia työn jatkumista, jotta sen aloittaneiden jäädessä pois koko toiminta ei lakkaa.

 

Yksilöhaaste:

• Miten voisin tehdä tavoittavaa työtä omassa arkielämässäni?
• Kuka/ketkä ystäväni ovat sellaisia, joiden puolesta sitoudun rukoilemaan ja joille haluan kertoa uskosta Jeesukseen?
• Mikä olisi minulle luontainen keino pitää esillä uskoani, jotta muutkin voisivat sen nähdä ja tutustua hyvään sanomaan Jeesuksesta?
  • Voisiko se olla musiikki, tapani keskustella, some-käyttäytymiseni, vaatetukseni, toisten palveleminen vai mikä?

 

Haluan rohkaista jokaista löytämään ja aktiivisesti käyttämään omia lahjojaan seurakunnan ja lähimmäisen hyväksi. Tarkoitus ei ole aiheuttaa ahdistusta ja pakottaa epämiellyttäviin evankelioimistilanteisiin. Kaikki lahjojen käytössä ja evankelioimisessa lähtee siitä, että Jeesus on antanut jokaiselle häneen uskovalle ylivertaisen armolahjan ikuisesta elämästä. Tähän lahjaan vedoten ja turvautuen kukin voi oppia löytämään itselle ja omille lahjoille sopivat tavat rakentaa seurakuntaa sekä sisäisesti että uusia mukaan kutsuen.