Media­kirjasto

Jes 29:17–19
Vain lyhyt aika enää,
ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi,
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat,
sokeat pääsevät synkästä pimeydestä
ja heidän silmänsä näkevät.
Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta
ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä.

Vanhan testamentin teksti puhuu pelastuksen aikakaudesta, jolloin ”kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä”. Ensi vaikutelma on, että tekstissä viitataan ihmeiden aikaan, jolloin kuulovammaiset ja syntymästä asti saakka sokeat parannetaan. Tästähän meille kerrotaan Uudessa testamentissa, kun Jeesus paransi sairaita, kuuroja ja sokeita. Jesajan kirjan tekstiyhteydessä puhutaan kuitenkin toisenlaisesta kuuroudesta ja sokeudesta. Se liittyy kyvyttömyyteen lukea Jumalan sanaa tai ymmärtää sitä. Jumalan sanan teksti asetetaan lukijan eteen, mutta hän ei osaa lukea sitä, eikä sanan kuulija kykene vastaanottamaan sanomaa. Mistä siis on oikein kysymys? Luetaanpa pieni pätkä tekstiä saarnatekstimme edeltä:

Jes 29:9-16
Ihmetelkää ja typertykää,
sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne!
Juopukaa – muusta kuin viinistä,
hoippukaa – muusta kuin väkevistä juomista!
Sillä Herra on vaivuttanut teidät
raskaaseen horrokseen
ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne,
ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.
Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: »Lue tämä», hän vastaa: »En voi, kun se on suljettu ja sinetöity.» Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: »Lue tämä», hän vastaa: »Enhän minä osaa lukea.»
Herra sanoi:
– Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan
ja kunnioittaa minua vain huulillaan,
koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas
ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan
on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista,
niin minä teen uudelleen tälle kansalle
ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja,
ja sen viisaiden viisaus häviää
ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.
Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta
salatakseen suunnitelmansa,
niitä, joiden teot piilevät pimeydessä
ja jotka sanovat:
»Kukapa meidät näkisi,
kukapa meidät tuntisi!»
Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne!
Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi?
Sanooko teos tekijästään: »Ei hän ole minua tehnyt»?
Sanooko luomus luojastaan: »Ei hän mitään ymmärrä»?

Luetussa Jesajan kirjan kohdassa tehdään selkoa siitä, millä tavalla ihminen sokeutuu ja kuuroutuu Jumalan sanan edessä. Onkin siis syytä miettiä ensiksi näitä syitä ja vasta sitten porautua päivän Vanhan testamentin tekstiin miettimään, mistä siinä on kysymys.

1 Paaduttaminen

Tekstissä puhutaan siitä, kuinka ”Herra on vaivuttanut teidät raskaaseen horrokseen” ja edelleen ”sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne”. Tämä pelottava horrostila johtuu siitä, että Jumala on ”sokaissut teidän silmänne, profeettanne, ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.” Onko siis Jumala itse vastuussa siitä, että ihmiset ovat epäuskossa, tekevät syntiä ja elävät jumalattomasti? Teksti tuo esille pelottavia näkökulmia. Jos Jumala voi toimia noin, niin kuinka minun sitten käy? Voinko minäkin olla Jumalan paaduttavan toiminnan kohteena?
Jumalan paadutussuunnitelma tulee esille jo Jesajan temppelinäyssä, jossa Jumala lähettää profeetan julistamaan sanaa seuraavilla saatesanoilla (Jes 6:9-10): 

Mene ja sano tälle kansalle:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.
Paaduta tämän kansan sydän,
sulje sen korvat,
sokaise sen silmät,
ettei se silmillään näkisi,
ei korvillaan kuulisi
eikä sydämellään ymmärtäisi –
ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.

Eipä tällainen julistustehtävä ollut kovinkaan mieltä innostava. Jumala antaa profeetan tehtäväksi sokaista silmät, sulkea korvat, niin ettei kukaan voisi ymmärtää, kääntyä ja tulla terveeksi. Tällainen sanoma tuntuu kovin vieraalta Raamatun monien tekstien joukossa, joissa ihmisiä kehotetaan vastaanottamaan Jumalan sana, kääntymään pois pahuudestaan Jumalan puoleen, ja anomaan häneltä armoa ja anteeksiantamusta.
Vanhassa testamentissa puhutaan melko paljon paaduttamisesta ja Jeesuskin viittaa siihen toisella tavalla, kun hän puhuu synnistä Pyhää Henkeä vastaan. Paavali käsittelee Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 tätä samaa teemaa. Tunnetusti asia oli tärkeä Lutherille, kun hän kirjoitti kirjan Sidottu ratkaisuvalta. On syytä hieman avata tätä vaikeaa teemaa, joka Lutherin mukaan liittyy Jumalan salattuun tahtoon, kun taas Jumalan ilmoitetun tahdon mukaan jokaista ihmistä kehotetaan parannukseen ja jokaiselle ihmiselle tulee julistaa evankeliumi.
Mooseksen kirjoissa kerrotaan siitä, kuinka Jumala paaduttaa faraon sydämen niin, ettei tämä päästä israelilaisia orjia vapauteen. Tilanne kärjistyy lopulta siihen, että Jumala surmaa Egyptin maan esikoiset ja hukuttaa raivoa täynnä olevan faraon armeijansa kanssa Kaislameren aaltoihin. Tapahtumat eivät suinkaan lähde liikkeelle tyhjältä pöydältä. Jumala ei äkkiseltään saa mieleensä paaduttaa faraon sydäntä, vaan taustalla on monta egyptiläisten tekemää julmaa tekoa. Israelilaisia lapsia surmattiin heittämällä heitä Niilin virtaan. Jotkut hukkuivat, toiset joutuivat ehkä krokotiilien ruuaksi. Israelilaisten orjien tilanne paheni vuosi vuodelta. Heiltä vaadittiin yhä enemmän ja he joutuivat niska limassa tekemään raskasta työtä. Sitten tapahtuu jotain yllättävää! Israelilainen alkaa huokaista Jumalan puoleen, toinenkin israelilainen huokaa, kolmas aloittaa rukouksen, ja vähitellen israelilaisten keskuudessa on yhä enemmän niitä, jotka rukoilevat Jumalalta apua. 2 Moos 2:23-24 ilmaisee asian näin: ”Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo.” Tilanne kärjistyy lopulta siihen, että Egyptin maassa on liian monta rukoilijaa, liian paljon huokauksia Jumalan puoleen. Jumala kuulee, ja Jumala alkaa toimia.
Kun Jumala alkaa puuttua tapahtumien kulkuun sen vuoksi, että farao virkamiestensä kanssa tekevät pahaa ja sortavat israelilaisia, hän pakottaa faraon valitsemaan puolensa. Jumala puhuttelee faraota ja faraon on tehtävä valinta: joko totella Jumalaa tai kääntyä avoimesti häntä vastaan.
Toisen Mooseksen kirjan alkuluvuissa Jumala pakottaa faraon päästämään israelilaiset orjat vapauteen. Jumala tulee lähelle ja faraon on pakko valita, tahtoipa hän tai ei. On joko toteltava Jumalaa tai jatkettava uppiniskaisesti omassa pahuudessaan ja sortaa israelilaisia. 2 Moos 6:1 ilmaisee tämän näin: ”Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle: vahva käteni pakottaa hänet päästämään israelilaiset. Hän suorastaan ajaa heidät pois maastaan.”
Kun seurataan, mitä faraolle tapahtuu Toisen Mooseksen kirjan selonteossa, niin siinä kiinnittyy huomio kahteen erilaiseen ilmaisuun. Toisaalta Jumala paaduttaa faraon sydämen, toisaalta taas farao itse paaduttaa oman sydämensä:

”Farao pysyi kuitenkin kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin.”
”Herra sanoi Moosekselle: Faraon sydän on paatunut. Hän ei suostu päästämään kansaa.”
”Mutta kun farao näki, että vitsaus oli ohi, hän paadutti sydämensä eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin.”
”Mutta farao pysyi kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin.”
”Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa lähtemään.”
”Mutta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa.”
”Mutta Herra kovetti faraon sydämen, niin ettei hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia. Niinhän Herra oli sanonutkin Moosekselle.”
”Mutta kun farao näki, että raesade ja ukkonen olivat lakanneet, hän palasi taas väärälle tielleen, ja hän ja hänen hoviväkensä paaduttivat sydämensä. Näin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen suulla sanonutkin.”
”Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.”
”Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao suostunut päästämään israelilaisia.”

Kun siis faraon paatuminen kuvataan Toisessa Mooseksen kirjassa, niin hänelle annetaan mahdollisuus kääntyä. Farao paaduttaa oman sydämensä eikä tottele. Toisaalta taas Herra paaduttaa faraon sydämen, eikä hän voi kääntyä. Kuinka nämä kaksi ilmaisutapaa soveltuvat yhteen: Farao paaduttaa oman sydämensä ja Jumala paaduttaa faraon sydämen. Farao on tehnyt pahaa ja israelilaisten huudot Jumalan puoleen ovat herättäneet Jumalan toimimaan. Jumala pakottaa faraon tekemään Urho Muroman vaatiman ratkaisun. On valittava joko totteleminen tai niskurointi. Pakottamalla faraon valitsemaan niskuroiva hallitsija paaduttaa sydämensä. Toisaalta taas Jumala paaduttaa faraon pakottamalla hänet valitsemaan. Jumala ajaa niskuroivan hallitsijan siihen tilanteeseen, että hän paatuu.
Jesajan kirjassa on vastaava tilanne. Jesajaa ei kutsuta julistamaan Jumalan sanaa ja paaduttamaan hurskaasti elänyt kansa. Päinvastoin profeetta kutustaan tilanteessa, jossa kansa on luopunut kuuntelemasta Jumalan sanaa. Jesajan kirja alkaa sanoilla (Jes 1:2-4): ”Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua. Voi syntistä kansaa, raskaasti rikkonutta sukua, pahantekijöiden perhettä, rikoksiin eksyneitä lapsia! He ovat luopuneet Herrasta, he ovat halveksineet Israelin Pyhää ja kääntäneet hänelle selkänsä.”
Kansa on hankkinut itselleen mielensä mukaisia opettajia. Jesajan aikalainen Miika julistaa (Miika 2:11): ”Jos joku syöttäisi teille tuulta ja tyhjää ja sanoisi: ’Saatte nähdä, tulee aika, jolloin teillä on virtanaan viiniä ja olutta’, niin te ihastelisitte: ’Tässäpä on oikea profeetta!’”
Kysymys ei ole siis ainoastaan siitä, että Jumala vaivuttaa kansan syvään pelottavaan kuoleman uneen, josta on vaikea herätä. Kansa on itse opetellut puhumaan pappiensa ja profeettojensa johdolla Jumalasta väärin. He ovat luoneet itsellensä uuden kuvan Jumalasta, joka ei vastaa kirjoituksissa itsensä ilmoittavan Jumalan tahtoa. Näin kansa menettää elävän Jumalan sanan. Toinen Jesajan aikana elänyt profeetta Aamos ennustaa (Aam 8:11-12): ”Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.”
Jesajan tehtävänä on siis pakottaa ihmiset tekemään valinta, sillä Jumalan tuomiopäivä lähestyy. Hän ilmoittaa kansalle, että se on syvässä horroksessa kykenemätön kuuntelemaan ja vastaanottamaan Jumalan puhetta. Tarkoituksena ei ole sanoa, että kukaan ei voi enää kääntyä. Tarkoituksena on, että edes joku ihminen kysyisi: kuinka voin pelastua tästä kansani kammottavasta kuoleman horroksesta!
Kristityt ovat peloissaan kyselleet: olenko mahdollisesti tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan niin, etten enää voi saada anteeksi? Silloin heille kuuluu vastata: juuri tämä pelko, että olenko tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan osoittaa, ettei olla langettu siihen. Jeesushan puhui tästä synnistä siinä tilanteessa, kun hän oli ajanut ulos riivaajia, ja häntä syytettiin toimimisesta Beelsebulin, riivaajien päämiehen, nimissä. Jeesusta pilkkaavat ihmiset eivät pelänneet, he osasivat vain herjata häntä, joka rakasti ja auttoi.

2 Voisiko meidän ajassamme tapahtua jotakin vastaavaa paatumista? 

Kysymykseen minun on vaikea vastata suoraan. Tarvitaan jumalallinen ilmoitus, profeetallinen sana. Ja silloinkin täytyy muistaa, että Jumalalla on aina viimeinen sana sanottavana. Yksin hän on Tuomari, ja hän ei ikinä erehdy tuomioissaan. Me ihmiset erehdymme. Silti voimme pohtia tätä asiaa siitä näkökulmasta, jonka Toinen Mooseksen kirja meille antoi: Entäpä jos Jumala kuulee tänä päivänä kristittyjen huokaukset? Ja kun Jumala kuulee, hän alkaa toimia. Ja Jumalan toiminta voi joskus olla käsittämätöntä ja vaikeasti ymmärrettävää, mutta sen taakse voi silti kätkeytyä rakastavan Isän sydämellinen tahto.
Pitäisikö siis meidän kristittyjen miettiä sitä, millä tavalla Jumala tänä päivänä kuulee omiensa huokaukset, ja millä tavalla hän vastaa rukouksiin, jotka ahdistuneet kristityt kohdistavat hänelle. Musti ja hyvä vainu laulaa äidistä, joka rukoilee, ja laulussa sanotaan, että ”se tietää aina hyvää!” On lukematon määrä isoäitejä ja jokunen isoisäkin, jotka rukoilevat lastensa ja lastenlastensa puolesta. On vaikea listata kaikkia mahdollisia rukouksen aiheita. Tavallinen rukouksen aihe on varmaan kuitenkin se, että lapsi tai lapsenlapsi saisi kasvaa kristittynä ja löytää Jumalan tarkoittaman paikan elämässä, työpaikalla, kristittynä puolisona, sitten isänä ja äitinä jne. Mutta vaaroja on tiellä, ja Jumala näkee vaarat ja kuulee rukoukset. 
Mitä kaikkea voi siis tapahtua, jos Jumala kuulee rukoukset? Jumala ei ole silloin hiljaa vaan hän alkaa toimia. Jesajan tekstissä puhuttiin alkoholin väärinkäytöstä. Voisiko siis Jumala nähdä asiat esimerkiksi niin, että yökerhot ja ravintolat voivat koitua monille rukouksen kohteena oleville lankeemukseksi. Sosiaalinen paine kun voi ajaa ihmiset ajattelemaan, että on fiksua istuskella iltaa kavereiden kanssa oluttuoppi kourassa. Opetellaan käyttämään alkoholia mukamas kohtuullisesti ja todellisuudessa etsitään kevytmielistä seuraa ja vaivutaan hiljalleen suomalaisen alkoholikulttuurin moniin vääristymiin? Voisiko siis Jumala toimia radikaalisti ja sulkea yökerhot ja anniskeluravintolat? Jos hän näin tekisi, niin eikö tarkoitus olisi silloin puhutella ihmisiä: Missä olet Aadam? Missä olet Eeva? Minne olet menossa? Sinut on luotu Jumalan kuvaksi ja sinulle on uskottu ihan toisenlaiset tehtävät, kuin istuskella juomalasin ääressä hyräilemässä Tapio Rautavaaraa: ”Itse tuoppini jäljet mä tunnen”?
Toinen Jesajan tekstissä oleva teema on Jumalan kaunis luonto. Entä luonnon saastuminen nykyaikana? Kuinka Jumala katkaisee taloudessa vaikuttavan ahneuden? Voisiko Jumala pakottaa ihmiset miettimään, että on muitakin tärkeitä asioita maailmassa, kuin oman voiton pyyntö? Egyptissä erilaiset luonnon katastrofit ja kulkutaudit pakottivat faraon ja hänen hoviväkensä miettimään sitä, mitä israelilaisille oli tehty ja tehdään. Kun yhtäkkiä piti huolehtia monista muista asioista, niin elämästä oli mahdollisuus saada rikkaampi ja monipuolisempi kuva. Mutta entäpä nykyaikana? Osaammeko vastata? Tiedämme, että jos Jumala on olemassa, niin kyllä hän kuulee rukoukset. Voimmeko siis huomata, että maailmassamme tapahtuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, joka iskee maailmantalouteen, jossa pätee ahneuden periaatteet ja luonnon tuhoaminen? Pitäisikö silloin miettiä, voisiko kaikki johtua siitä, että monien kristittyjen huokaukset ja rukoukset on kuultu, ja Jumala on alkanut toimia? Jumala haluaa katkaista pahuuden kiertokulun monen ihmisen elämässä. Hän haluaa puhutella koko ihmiskuntaa, joka ei ole ottanut vakavasti luomisessa annettua tehtävää ”viljellä ja varjella” Jumalan kaunista luomakuntaa.
Kun Jumala alkaa toimia, niin silloin jokaisella on mahdollisuus kääntyä ja tehdä parannus. Toisaalta silloin tulee ilmi myös pahuuden tummat syöverit ja paatumuksen musta aukko, johon uppoaa ilman mitään vastakaikua kaikki Jumalan hyvät kehotukset kääntyä. Paatunut ihminen kovettaa edelleen sydämensä ja paatuu omaan tuomioonsa. Mutta monilla muilla on mahdollisuus herätä pahuuden unesta ja kääntyä Jumalan puoleen. Kaikille kun Jumala antaa mahdollisuuden kääntyä. Kaikkia Jumala kutsuu parannukseen ja uskoon.
Luther toistaa usein Sidotussa ratkaisuvallassaan Paavalin kirjeen kohtaa Timoteus-kirjeessä, jossa meitä kristittyjä kehotetaan (1 Tim 2:1-4): ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”

3 Jesaja paljastaa paadutussuunnitelman

Vanhan testamentin Jesajan tekstissä, jonka teille luin, profeetta paljastaa Jumalan hirveän paadutussuunnitelman. Kansa on opetellut kuuntelemaan pappiensa ja profeettojensa turhaa lässytystä, ja on vaarassa nukahtaa lopulliseen kuolon uneen, jonka vallitessa ei enää ole mahdollisuutta saavuttaa pelastusta. Tuomalla julki tämän vaaran, kansalle annetaan kuitenkin mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen. Juuri tähän kääntymyksen tilanteeseen liittyy tämän päivän Vanhan testamentin tekstimme:

Vain lyhyt aika enää,
ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi,
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat,
sokeat pääsevät synkästä pimeydestä
ja heidän silmänsä näkevät.
Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta
ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä.

Kuurot kuulevat taas, mitä Jumala puhuu. Sokeat pääsevät pimeydestään ja näkevät, missä on synnin ja kuoleman lavea tie, missä kapea portti, jonka läpi kulkemalla löytää ”uuden tien ja uuden maan”, kuten Gospel-laulussa sanotaan. Ja ”uusi tie” voi tarkoittaa tuossa laulussa myös sitä, että Sanansaattajan lisäksi aletaan lukea kristillistä ”Uusi tie” lehteä, jotta saadaan oikea opetus Jumalan evankeliumista ja tahdosta.
Vanhan testamentin saarnatekstissämme puhutaan siis herätyksestä ja herätyksen tuomasta siunauksesta. Sitä verrataan siihen, kuinka luomakunta puhkeaa kukkaan. Tänä päivänä tuo voidaan varsin hyvin tulkita tarkoittavaksi myös sitä, että kristityt ja ihmiskunta laajemminkin heräävät ekologiseen vastuuseen, pitämään Jumalan kauniista luomakunnasta hyvää huolta. Jos teitä kiinnostaa pohtia tarkemmin kristityn ekologista vastuuta, olen Luther-kirkon youtube-kanavalle tehnyt yhden opetuksen tästä. Kuunnelkaa se.
Toinen merkittävä ilmiö herätyksen aikana on kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Kun Jumalan sana ja evankeliumin salaisuus tulevat omalle kohdalle aarteeksi, seurauksena on kiitos ja ylistys: ”Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä.”