Media­kirjasto

Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium)

13.7.2018

Deuteronomium

Deuteronomiumin sisältö

Viides Mooseksen kirja tunnetaan englantilaisessa maailmassa nimellä Deuteronomy. Se tulee latinankielisestä nimestä Deuteronomium, joka puolestaan perustuu kreikan sanoihin deuteros (”toinen”) ja nomos (”laki”). Deuteronomium sijoittuu kerronnallisesti Moabin maahan, jossa Mooses ohjeistaa kansaa ennen kuin se menee ottamaan Kanaaninmaan haltuunsa. Kahdessa puheessaan Mooses käy seikkaperäisesti läpi tärkeimmät tapahtumat, jotka israelilaiset olivat saaneet kokea Egyptistä lähdön jälkeen (5. Moos. 1-4). Sitten hän ilmoittaa kansalle lain merkityksen pitkässä esipuheessa (5. Moos. 5-11) ja sitä seuraa yksityiskohtaisemmin lain sisältö (5. Moos. 12-26). Lopuksi Mooses esittää kiroukset ja siunaukset (5. Moos. 27-29) muinaisen Lähi-idän liittokaavan mukaisesti. Kirja päättyy siihen, kuinka Mooses hyvästelee kansan ja asettaa seuraajakseen Joosuan (5. Moos. 30-34). Deuteronomium on muotoiltu pitkälti muinaisen Lähi-idän vasallisopimusten kirjallisen kaavan mukaan. Jumalan ja Israelin välillä vallitsee liitto. Sen mukaan Israel on Jumalan vasalli, joka sitoutuu elämään Herran säädösten mukaan maassa, jonka se saa hallittavakseen. Näin Deuteronomium toimii johdantona Joosuan kirjalle, jossa kuvataan israelilaisten asettuminen Kanaanin maahan. Deuteronomiumia onkin mahdoton erottaa niin kutsutusta deuteronomisesta historiankirjoituksesta (Joos, Tuom., 1.-2. Sam. ja 1.-2. Kun.). Deuteronomiumin keskeiset teologiset teemat tulevat esille tässä historian kuvauksessa. Israelin ja Juudan kuningaskuntien tuhoutumiset vuosina 722-720 ja 588-586 eKr. nähdään Jumalan antamina rangaistuksina. Kansa ei ollut kuullut Herran sanaa eikä elänyt liiton ohjeiden mukaan. Siksi se sai osakseen Jumalan kirouksen (ks. 5. Moos. 28-29).

Deuteronomium ja Josian reformi

Deuteronomiumin syntyhistoria on liitetty Josian (641/40–610/09 eKr.) reformiin, jonka aikana temppelin korjauksen yhteydessä löytyi Mooseksen nimissä kirjoitettu vanha lakikirja (2. Kun. 22-23). Tämä lakikirja on ollut pohjatekstinä, kun Deuteronomium on kirjoitettu nykyiseen muotoonsa joskus pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana. Josian reformin keskeiset toimenpiteet seuraavat niitä säädöksiä, jotka Deuteronomiumiin on kirjattu:

 

Josia solmii liiton, 2. Kun. 23:2-4; 5. Moos. 5:3; 29:1, 9

Herran säädöksiä seurataan tarkasti, 2. Kun. 23:3; 5. Moos. 6:1, 5

Epäjumalien palvelupaikat lakkautetaan, 2. Kun. 23:4-7; 5. Moos. 13

Taivaan kappaleiden palvonta lakkautetaan, 2. Kun. 23:5, 11-12; 5. Moos. 4:19; 17:3

Kulttiprostituutio lopetetaan, 2. Kun. 23:7; 5. Moos. 23:17-18

Kultti keskitetään yhteen paikkaan, 2. Kun. 23:8-9, 19; 5. Moos. 12

Lapsi-”uhreista” tehdään loppu, 2. Kun. 23:10; 5. Moos. 18:10

Pääsiäisen vietto keskitetään Jerusalemiin, 2. Kun. 23:21-23; 5. Moos. 16:1-8

Noituus poistetaan, 2. Kun. 23:24; 5. Moos. 18:11-14

Deuteronomium ja Liitonkirja

Viidennen Mooseksen kirjan lait seuraavat pitkälti varhaisemman Liitonkirjan (2. Moos. 20-23) lakikokoelmaa. Niiden välillä on lukuisia vastaavuuksia, ja Deuteronomium on selvästi kirjallisesti riippuvainen varhaisemmasta Liitonkirjasta.

 

Liiton kirja

2. Moos.

5. Moos.

Orjat

Murha ja turvapaikka

Vanhempien lyöminen

Kidnappaus

Korvaukset

  väkivaltatapaukissa

Raiskaus

Noituus

Eläimiin sekaantuminen

Epäjumalanpalvelus

Muukalaiset

Lesket ja orvot

Korko

Pantti

Herjaus

Esikoiset

  eläinten

Epäpuhdas ruoka

Väärä todistus

Väärä tuomio

Eksyneet eläimet

Eläinten rääkkäys

Lahjukset

Sapattivuosi

Sapatti

Vieraat jumalat

Pyhiinvaellusjuhlat

Hapan leipä ja uhri

Uhrin veri ja rasva

Esikoisuhrit

Poikasen keittäminen

Lupaukset ja varoitukset

21: 2-11

21:12-14

21: 15, 17

21: 16

21: 18-22:15

21: 23-25

22: 15-16

22:17

22:18

22:19

22:20; 23:9

22:21-23

22:24

22:25-26

22:27

22:28

22:29

22:30

23:1

23:2-3, 6-7

23:4

23:5

23:8

23:10-11

23:12

23:13

23:14-17

23:18

23:18

23:19

23:19

23:20-33

15:12-18

19: 1-13

21: 18-21; 27:16

24:7

 

19:21

22:28-29

18:9-14

27:21

17:2-7

24:17

24:19-22

23:19-20

24:10-13

 

26:1-11

15:19-23; 12:6

14:21

19:16-21

16:18-20

22:1-3

22:4

16:19

16:1-11

 

6:14; 11:16

16:1-17

 

 

26:1-11

14:21

luku 28

 

Listasta käy ilmi, että Viides Mooseksen kirja on ajankohtaistanut monia Liitonkirjan lakeja. Siinä viitataan esimerkiksi kuninkuuteen (5. Moos. 17:14-20), kun Liitonkirja puhuu vain kansan ruhtinaasta (2. Moos. 22:27).

Pohjoisen Israelin kuningaskunnan traditiosta

Deuteronomiumin sisältö paljastaa, että sen taustalla ovat monet pohjoisen kuningaskunnan Israelin alueella talletetut traditiot. Ebalin ja Garisimin vuorten rinteet Sikemin kaupungin vieressä mainitaan keskeisenä pyhänä alueena, jonne israelilaisten tuli pystyttää alttari ja vahvistaa liitto (5. Moos. 11:29-30; 27:1-26; vrt. Joos. 8:30-35; Joos. 23-24). Miksi sitten Jerusalemissa Josian aikana kiinnostuttiin tuhoutuneen pohjoisen kuningaskunnan uskonnollisista traditioista? Syynä oli kaksi keskeistä historiallista tapahtumaa, jotka erityisellä tavalla puhuttelivat Juudan kuningaskunnan poliittista johtoa Jerusalemissa.

Ensinnäkin Israelin kuningaskunta oli saanut vuosina 722-720 eKr. kokea kohtalon, joka oli kohdannut monia muita Lähi-idän kansoja. Pääkaupunki Samaria oli tuhottu ja paljon kansaa viety pakkosiirtolaisuuteen (2. Kun. 17). Sama uhka oli leijunut Juudankin yllä, mistä Sanheribin sotaretki vuonna 701 eKr. (2. Kun. 18-19) oli vielä joidenkin ikääntyneiden ihmisten muistossa. Juuda oli ajautunut Assyrian vasalliksi ja sen oli maksettava Assyrialle joka vuosi suurta veroa. Poliittiset katastrofit pakottivat Juudan kansaa etsimään syitä siihen, miksi Herra oli hylännyt oman kansansa ja jättänyt sen Assyrian vallan alle.

Toisena merkittävänä syynä oli uuden toivon herääminen. Assyrian valta heikkeni 600-luvun eKr. lopulle tultaessa ja Josian hallituskaudella kävi jo ilmeiseksi, että sen valta murenee lopullisesti. Oli koittamassa uusi aikakausi, jolloin Israelin Jumala voisi jälleen katsoa armollisesti kansansa puoleen. Siksi tuli etsiä Herraa ja hänen tahtoaan. Josian poliittisena pyrkimyksenä oli laajentaa valtakuntansa entisen pohjoisen Israelin kuningaskunnan alueille. Mitä Juudan kansa voisi siis oppia historian tapahtumista? Olihan Israelin keskeinen usko siinä, että Jumala näyttää valtansa ja voimansa historian tapahtumissa.

Deuteronomiumin neljä keskeistä teemaa

Deuteronomiumin kuvaama Jumalan ja Israelin välisen liiton keskeinen sisältö voidaan kiteyttää neljään keskeiseen teemaan, joiden alkuperä on tuhoutuneen pohjoisen valtakunnan uskonnollisissa traditioissa. Deuteronomiumissa näitä teemoja käsitellään tiettyjen tyypillisten kielellisten ilmaisujen avulla. Näiden ilmaisujen esimuodot on löydettävissä Samarian hävityksen aikoihin toimineen Hoosean profeetallisessa julistuksessa. Hoosean kirja antaakin hyvän esimerkin siitä jatkumosta, joka vallitsee Deuteronomiumin teologian ja pohjoisen valtakunnan Jahve-uskollisten ryhmien julistuksessa.

Ensimmäinen keskeinen asia Deuteronomiumin sanomassa on vaatimus, jonka mukaan Israelin tulee palvella ainoastaan yhtä Jumalaa, Jahvea (5. Moos. 6:4-6). Teologian juuret ovat syvällä Israelin historiassa. Deuteronomistinen historian kuvaus on kirjoitettu vähemmistön näkökulmasta. Siinä korostuu näkemys, jonka mukaan kansa kuninkaiden johdolla usein luopui Jumalasta, palveli häntä väärällä tavalla tai hyväksyi hänen rinnalleen muita jumalia. Kuningasten kirjoissa keskeisenä Israelin kuningaskunnan luopumuksena oli ns. Jerobeamin synti. Jerobeam halusi yhdistää Herran palvelemisen Syyrian ja Kanaaninmaan alueilla yleisesti käytettyyn uskonnolliseen symboliin sonniin. Siksi hän rakensi kaksi sonnijalustaa Beteliin ja Daniin (1. Kun. 12:28-32; 2. Moos. 32). Herran uskottiin seisovan näkymättömänä kuninkaana kultaisen sonnipatsaan päällä (2. Moos. 32:8; 1. Kun. 12:28). Sonni ei siis ollut varsinaisesti epäjumalankuva, vaan Herran valtaistuimen jalusta. Monien Herralle uskollisten ryhmittymien mukaan uudistus liitti Israelin Jumalan palvelemisen liian lähelle syyrialaisten tai kanaanilaisten tapaa palvella omia jumaliaan, joista Baal oli keskeisessä asemassa. Kuningasten kirjoissa annetaankin runsaasti palstatilaa Ahabin ja Isebelin aikaiselle Baalin palvonnalle (1. Kun. 17 – 2. Kun. 10). Vaikka Jehu hävitti Ahabin ja Isebelin suosiman, lähinnä Samariaan keskittyvän Baalin palvonnan (2. Kun. 10), hänestä mainitaan erikseen, ettei hän kuitenkaan luopunut Jerobeamin synnistä (2. Kun. 10:28-31). Israelissa samoin kuin myös Juudassa palveltiin myös taivaankappaleita (2. Kun. 17:16).

Hoosean kirjassa ja Deuteronomiumissa kritisoidaan vieraiden jumalien palvontaa. Kultainen sonnijalusta tuomitaan niin Hoosean julistuksessa (Hoos. 10:5; 13:2) kuin Deuteronomiumissa (5. Moos. 9:21). Taivaankappaleiden palvonta on luopumusta elävästä Jumalasta (5. Moos. 4:19; 17:3; 29:25). Hoosea kritisoi kansaa siitä, että se tekee itselleen jumalankuvia (Hoos. 13:2; 14:4), ja vastaava kritiikki on esillä myös Deuteronomiumissa (5. Moos. 4:25; 27:15; 28:36, 64; 29:16; 31:29). Hoosean kirjan ja Deuteronomiumin epäjumalanpalveluksen kritiikin samankaltaisuus tulee hyvin esille jakeissa Hoos. 13:6 ja 5. Moos. 8:12-14.

Toinen tärkeä teologinen teema on pakkosiirtolaisuuden uhka ja sieltä pelastuminen. Herra, joka pelasti kansan kerran Egyptin orjuudesta, voi viedä uskottoman kansan takaisin sinne (5. Moos. 28:68). Sama uhkaus pakkosiirtolaisuudesta Egyptiin näkyy Hoosean julistuksessa (Hoos. 8:9-13; 9:3; 11:5). Vaikuttaakin siltä, että alkujaan pakkosiirtolaisuuden uhka koski nimenomaan kansan viemistä takaisin Egyptin orjuuteen. Kun sitten Assyrian ja Babylonian uhka muutti poliittisen tilanteen, ajatus Egyptin pakkosiirtolaisuudesta jäi vähemmälle huomiolle. Keskityttiin puhumaan vain pakkosiirtolaisuudesta, joka Vanhan testamentin historian kuvauksen mukaan toteutui Assyrian (2. Kun. 17) ja Babylonian (2. Kun. 24-25) aikaansaamien hävitysten seurauksina. Pakkosiirtolaisuuteen ajetulla kansalla oli kuitenkin oikeus kääntyä kohti Jumalaansa, joka voi rakkaudessaan armahtaa sitä ja pelastaa sen (5. Moos. 4:29-30; 30:1-10; Hoos. 14:2-10). Herralla on valta johtaa kansansa historiaa, se näkyy niin Hoosean kirjassa kuin Deuteronomiumissakin. Hän voi haavoittaa ja taas parantaa (Hoos 5:15-6:3; 5. Moos. 32:36-39). Jumalan rangaistusten tarkoituksena on saattaa kansa jälleen tuntemaan (heprean verbi jādac) oma Jumalansa (Hoos. 6:3; 5. Moos. 4:35, 39; 7:9; 8:5; 9:3, 6; 11:2). Samalla varoitetaan, ettei kansan tule etsiä apua vierailta jumalilta – ne kun eivät osaa auttaa (5. Moos. 11:28; 13:3, 7, 14; 28:64; 29:25; vrt. Hoos 13:4).

Kolmantena keskeisenä aiheena Deuteronomiumissa on koko Israelia koskeva Jumalan suunnitelma. Deuteronomiumin traditiot ovat peräisin pohjoisesta kuningaskunnasta, mutta kirja itsessään on toimitettu eteläisessä Juudassa. Mooseksen siunaus on yksi varhaisimpia tekstejä (5. Moos. 33). Vaikka siinä on siunattu kaikki Israelin sukukunnat, Juuda mainitaan siinä lähinnä vain ohimennen (5. Moos. 33:7). Sen sijaan Jaakobin siunauksessa (1. Moos. 49) Juudan suvulla on keskeinen asema (1. Moos. 49:8-12). Leevin suvun kohdalla tilanne on taas päinvastoin. Mooseksen siunauksessa Leevi on Joosefin heimon ohella tärkein (5. Moos. 33:8-11), kun taas Jaakobin siunauksessa Leevi niputetaan yhteen Simeonin kanssa ja molemmat esitetään kriittisessä valossa (1. Moos. 49:5-7). 5. Moos. 33 osoittaa hyvin, kuinka Jerusalemissa toimitettu Deuteronomium ei yksipuolisesti pönkitä Juudan suvun asemaa muiden heimojen kustannuksella. Toinen merkittävä teksti, jossa on haluttu ajatella erityisesti muita Israelin heimoja, on kuningaslaki (5. Moos. 17:14-20). Teksti edellyttää, että ainoastaan yksi kuningas hallitsee koko Israelia. Näin ollen se tukee luonnollisesti Daavidin suvun kuninkuutta Israelissa (1. Moos. 49:8-12). Kuningaslaki on monella tapaa suunnattu Salomon kuninkuutta vastaan. Salomo tunnetaan deuteronomistisessa historiankirjoituksessa kuninkaana, joka sai aikaan epäjumalanpalveluksella (1. Kun. 11) ja ankaralla pakkotyöllä (1. Kun. 12:4) lopulta valtakunnan jakautumisen. Deuteronomiumin kuningaslaki asettaa siis kuninkuudelle tarkat raamit. Kuningas ei saa olla despootti, vaan hänen tulee tarkkaan seurata Herran lakia voidakseen hallita Israelissa. Myös Hoosean kirjan mukaan Israelin kansa valitsee kerran yhteisen kuninkaan, joka hallitsee kansaa vanhurskaasti (Hoos. 2;2; 3:4-5).

Neljäntenä erityispiirteenä Deuteronomiumissa on leeviläinen pappeus. Jokaisella Leevin heimoon kuuluvalla oli oikeus toimia pappina (5. Moos. 18:1-8). Deuteronomiumissa ei rajoiteta pappeutta vain tiettyihin leeviläisiin heimoihin, toisin kuin Toisessa, Kolmannessa ja Neljännessä Mooseksen kirjassa. Tämän jännitteen ymmärtämiseksi tulee tarkastella Josian reformia ja sen vakiinnuttamaa käytäntöä (2. Kun. 23:8-9). Kun kaikki uhrikultti keskitettiin Jerusalemiin, papeista tuli ylitarjontaa. Kaikille ei riittänyt papillisia tehtäviä, ja tämä johti lopulta pappien ja leeviläisten erotteluun. Aikaisemmin kaikki leeviläiset olivat pappeja, mutta tästä eteenpäin vain jotkut Leevin suvun papeista saivat hoitaa uhrikulttia, ja tämä tehtävä annettiin Aaronin suvulle. Aaronin suvun jälkeläinen Sadok ja hänen poikansa olivat toimineet pappeina Daavidin ja Salomon aikana, ja heidän sukunsa oli vakiinnuttanut asemansa Jerusalemin temppelissä. Deuteronomiumissa muistutetaan kuitenkin siitä, että merkittävä osa Mooseksen nimissä talletetuista traditioista on nimenomaan pohjoisessa valtakunnassa toimineiden leeviläisten pappien tallettamia. Pohjoisen valtakunnan leeviläiset olivat pitäytyneet Mooseksen nimissä talletettuun lakiin, kun taas Jerusalemin temppelissä oli erityisesti vedottu (Aaronin jälkeläisen) Sadokin suvun pappeuteen. Aaronin suvun pappeuteen vedottiin myös pohjoisen valtakunnan alueella, erityisesti Betelissä, jossa tradition mukaan Aaronin poika Eleasar toimi pappina (Tuom. 20:27-28). Pohjoisen valtakunnan leeviläiset muistivat kuitenkin Aaronin suvun papit luopioina. Luvun 2. Moos. 32 mukaan juuri Aaron teki kultaisen sonnivasikan israelilaisille (vrt. Beteliinkin asetettua sonnijalustaa, 1. Kun. 12:28-32), ja Mooses yhdessä leeviläisten kanssa vastustivat sitä (2. Moos. 32:25-29).

 

Antti & Martti Laato