Media­kirjasto

Sefanja

Kirjan johdantojakeen (Sef. 1:1) mukaan profeetta toimi Josian (639-609 eKr.) hallituskaudella. Tämä herättää luonnollisesti kysymyksen, millä tavalla Sefanja suhtautui Josian tekemään reformiin (2. Kun. 22-23). Kirjan alku näyttää vastaavan tähän kysymykseen (Sef. 1:7-2:3). Se sisältää kolme profetiaa. Ensimmäinen Sef. 1:2-6 on tuomionjulistus Juudan ja Jerusalemin epäjumalanpalvelukselle. Se on kohdistettu erityisesti Baalin ja ammonilaisen Milkomin palvelua vastaan. Papit ja profeetat ovat mukana tässä touhussa (Sef. 1:4-5). Toisessa tuomionprofetiassa Sef. 1:7-18 Sefanja ennustaa Herran päivän tulemisen. Kuten Aamoksella myös Sefanjalla tämä päivä on tuomionpäivä, jolloin Jumala rankaisee kansaa sen pahoista teoista. ”Herran päivä” tai pelkästään vain ”päivä” esiintyy tässä tuomion ennustuksessa kaikkiaan 14 kertaa. Se alkaa ennustuksella, jonka mukaan Herralla tulee olemaan uhrijuhlat Jerusalemissa (Sef. 1:7-9). Kansan johtomiehet ja prinssit (kuninkaan pojat) saavat rangaistuksensa kaikista pahoista teoistaan. Kuninkaan pojat viittaavat ilmeisesti Josian poikiin. Erityisesti Jojakim, joka hallitsi Jerusalemissa 11 vuotta saa ankaraa kritiikkiä osakseen Jeremian kirjassa. Hän oli kiinnostunut vain loisteliaasta elämästä eikä välittänyt kansasta lainkaan (Jer. 22:14, 17). Sefanja ennustaa, että Juudaa kohtaa poliittinen katastrofi. Vihollinen saapuu kaupungin porteille ja hävittää sen (Sef. 1:10-11). Poliittinen uhka ei ole kuitenkaan keskipisteessä, vaan kansan suhde Jumalaan. Jumala itse uhkaa tuhota kansansa, jos se ei käänny pahoilta teiltään. Kirjan ensimmäinen osa (Sef. 1:2-2:3) antaa siis vaikutelman, että profeetta suhtautui kriittisesti Juudassa harjoitettuun jumalanpalvelukseen. Josiaa ei kuitenkaan mainita nimeltä eikä hänen tekemäänsä reformia kritisoida. Jakeissa Sef. 1:4-5 tuomitaan epäjumalanpalvelus, ja Josia Kuningasten kirjojen mukaan vastaavalla tavalla suhtautui kielteisesti tällaiseen jumalanpalvelukseen Jerusalemissa (2. Kun. 23:3, 5, 7, 12, 15-16, 20).

Kirjan toisessa osassa (Sef. 2:4-15) ennustetaan tuomiota vieraille kansoille. Keskeinen on tuomion ennustus Assyriaa vastaan (Sef. 2:13-15), sillä Sefanja samoin kuin Nahum ennustaa Niniven tuhoa. Tuomionprofetiat filistealaisia (Sef. 2:4-7) sekä Moabia ja Ammonia (Sef. 2:8-9) vastaan sisältävät myös toivon sanomaa Juudalle. Jäännös pelastuu ja saa asua Luvatussa maassa. Tulevaisuudessa kaikki kansat tulevat palvelemaan (Sef. 2:10-11).

Sef. 3:1-20 on kirjan viimeinen osa. Siinä kuvataan Jerusalemin synti ja tuomio. Jumala oli auttanut kansaansa ja odotti siltä uskollisuutta. Toisin kuitenkin kävi. Siksi kansaa kohtaa rangaistus. Pieni jäännös jää kuitenkin jäljelle ja se kääntyy Jumalan puoleen. Siion pelastetaan (Sef. 3:17).

Antti & Martti Laato