Media­kirjasto

Psalmit

Psalmien sisältö

Psalmien kirja on kokoelma Israelin jumalanpalveluselämässä käytettyjä virsiä ja rukouksia. Psalmeja voidaan verrata esim. kristillisten kirkkojen liturgisiin kirjoihin, jotka ovat olleet käytössä vuosisatojen ajan. Niitä on uudistettu ja niihin on myös aina otettu mukaan uusia rukouksia ja lauluja. Vanhan testamentin Psalmit ovat käyneet läpi samanlaiset pitkät ja monimutkaiset kehitysvaiheet. Näitä psalmeja on laulettu Serubbabelin rakentaman temppelin aikana (alettiin rakentaa 520 eKr. ja vihittiin käyttöön 515 eKr.) ja niiden heprean kieli mukailee 500- ja 400-luvun heprean kieltä. Monien psalmien sisältö juontaa juurensa aina Salomon (ensimmäisen) temppelin ajoista asti. Kristillisten kirkkojen liturgisten tekstien kehitystä voidaan seurata vuosisatojen ajalta. Psalmien varhaisempia tekstimuotoja ei kuitenkaan tunneta, vaan ainoastaan kirjan viimeinen asu joskus 500- tai 400-luvulta eKr. Psalmien historiallisia taustoja on tämän vuoksi vaikea analysoida. Salomon temppelin aikana Daavidin suku hallitsi Jerusalemissa ja Jumalan tekemä liitto Daavidin kanssa (2. Sam. 7) heijastui tavalla tai toisella psalmien sisältöön. Serubbabelin temppelin aikana kuninkuutta ei sen sijaan ollut Jerusalemissa, vaan uskonnollista ja myös poliittista valtaa käyttivät ylipappi ja hänen kollegansa. Siksi ei ole aina selvää, millaista historiallista taustaa vasten psalmien sisältö tulisi lukea.

Psalmit on jaettu viiteen eri kirjaan, ilmeisesti mukaillen Viittä Mooseksen kirjaa. Nämä osat ovat 1-41, 42-72, 73-89, 90-106 ja 107-150. Kaikki nämä osat päättyvät Jumalan ylistykseen (Ps. 41:4; 72:19; 89:52; 106:48; 150:6). Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Qumranista löydetyssä Psalmien käärössä Psalmien järjestys on ihan toisenlainen kuin meidän Raamatussa. Kyseessä oli ilmeisesti tietoinen kokoelma Psalmeista eikä se edustanut toisenlaista tekstitraditiota psalmeihin. Onhan vastaavanlaisia kokoelmia tehty myös kristillisiin rukouskirjoihin, hyvänä esimerkkinä Agricolan Rukouskirja (1544).

Monikerroksiset psalmit

Psalmien historiallinen tausta voi olla monikerroksinen. Yksittäinen psalmi on voinut olla alkuperäisessä muodossaan käytössä Salomon temppelin aikana, mutta pakkosiirtolaisuuden jälkeen siihen on tehty joitakin ajankohtaisia teologisia lisäyksiä. Esim. kuninkaalle annettu lupaus Jumalan varjeluksesta on voitu myöhemmin tulkita koko kansaa koskevaksi. Psalmissa 20:10 sanotaan ”Herra, anna kuninkaalle voitto! Vastaa meille, kun huudamme sinulta apua!”. Onko tämän psalmin taustalla vanha kuningaspsalmi, joka on tulkittu niin, että kansa (= ”me”) saa elää Daavidin saamien lupausten varassa ja odottaa Messiaan saapumista? Tällainen tulkinta saa tukea Jes. 55:3:n lupauksesta: ”Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.” Kristillisessä teologiassa tällainen Psalmien kuvakulma avaa tietysti mahtavat näköalat: Daavidin saama lupaus luetaan kansan hyväksi! Tällöin myös Jesaja 53 saa upean ulottuvuuden, joka Uudessa testamentissa muotoillaan näin: meidän puolestamme ristin tiellä kulkee Jeesus Nasaretilainen.

Psalmeja on laulettu paljon ja ne kuvaavat syvällisesti israelilaista jumalanpalvelusta ja hengellistä hurskauselämää. Vanhassa testamentissa on useita erilaisia tilanteita, joissa rukouksella on keskeinen rooli. Yksi tärkeimmistä teksteistä on 1. Kun. 8:22-53, jossa kuvataan erilaisia tilanteita, jolloin tullaan temppeliin tai käännytään sitä päin ja rukoillaan Jumalalta apua: Temppelissä rukoiltiin Daavidin kuningassuvun (24-26) ja ihmisten välisten riita-asioiden (31-32) puolesta, vihollista vastaan kärsityn tappion (33-34) tai katovuosien (35-36) johdosta. Jumalalta pyydettiin apua, kun onnettomuus oli kohdannut yksilöä tai kansaa (37-40). Myös muukalainen saattoi tulla rukoilemaan temppeliin (41-43). Jumalan puoleen käännyttiin, kun valmistauduttiin sotaan (44-45) tai kun kansa oli syntien tähden joutunut pakkosiirtolaisuuteen (46-51). Muualta Vanhasta testamentista voidaan nähdä, että Jumalaa rukoiltin kansallisissa hätätilanteissa (Esra 9; Neh. 9; Dan. 9). Jumalalle tunnustettiin synnit katumusrukouksessa (1. Sam. 12; 2. Sam. 12). Pyhiinvaellus (2. Moos. 23:17; 34:23; 5. Moos. 16:16) ja uhraaminen olivat tilanteita (5. Moos. 26), joihin liittyi rukouksia. Liiton uudistus (Joos. 24), uuden kulttipaikan valinta (2. Sam. 6; Esra 3; Sak. 4:6b-10a) olivat tärkeitä kultillisia tapahtumia, joissa rukoiltiin. Sairauden kohdatessa käännyttiin Jumalan puoleen (Jes. 38). Jeremian ns. tunnustukset muistuttavat myös rukouksia. Ne on lausuttu tilanteissa, joissa Jeremian pappiskollegat ja väärät profeetat olivat ahdistaneet häntä, ja hän pyytää Jumalalta apua. Niihin liittyy usein myös Jumalan vastaus profeetalle (Jer. 12:1-6; 15:10-21; 17:14-18; 20:7-13). Aikakirjoissa on lainattu muutamia psalmeja. Niiden käyttö antaa mahdollisuuden ymmärtää, millaisissa yhteyksissä niitä on käytetty (ks. 1. Aik. 16).

Psalmien muotohistoriaa

Kaikkein paras kuvakulma psalmien sisältöön nousee itse Psalmien kirjasta. Psalmityyppejä voidaan erottaa vähintään kuusi erilaista:

 

1) Hymnit (tehillâ) ovat Jumalalle osoitettuja kiitosrukouksia ja ylistyksiä. Ps. 117 kuvaa hyvin tätä tyylilajia. Siinä kehotetaan ylistämään Herraa (jae 1) ja kehotusta perustellaan, että ”Jumala on hyvä”. Tämän jälkeen kehotetaan uudestaan ylistämään Jumalaa. Hymnejä Psalmien kirjassa ovat ainakin: 8, 19A (A tarkoittaa psalmin alkuosaa), 29, 33, 47, 65, 66A, 68, 93, 96-100, 104-106, 111, 113-114, 117, 134-136, 145-150.

 

2) Rukoukset (tefillâ) sisältävät usein valituksen ja avunhuudon Jumalan puoleen sekä lopussa kiitoksen Jumalalle siitä avusta, jonka hän antaa (tai on antanut). Ehkä juuri näiden psalmien valossa tulee ymmärretyksi Jeesuksen kehotus rukoilla luottavaisesti, että Jumala kyllä vastaa. Hädässä oleva rukoilija saa siis jo ahdistuksen keskellä kiittää Jumalaa siitä, että tulee saamaan avun. Tyypillisiä valituspsalmeja, joissa puhujana on ”minä”, ilmeisesti yksilö, ovat: 3-7; 9-10, 13, 17, 22, 25-28, 31, 35, 38-39, 40:13-17 (= 70), 42-43, 51-52, 54-47, 59, 61, 64, 69-71, 77, 86, 88, 94:16-23, 102, 109, 120, 130, 139-143. Tämän lisäksi on psalmeja, joissa kansa tai ryhmä kääntyy rukouksessa Jumalan puoleen: 12, 44, 58, 60, 74, 79, 80, 83, 85, 90, 94, 123, 126, 129, 137. Ps. 80:5 sisältää heprean ilmaisun tefillat ^cammeka eli ”sinun kansasi rukous”. Kiitospsalmeja ovat 18, 30-32, 40A, 52, 66B, 92, 116, 118, 120.

 

3) Kuningaspsalmit ovat saaneet nimensä Psalmin 45:2: ”minun lauluni kuninkaalle” sanoista. Tähän ryhmään on katsottu kuuluvan psalmit 2, (18), 20-21, 45, 72, 89, 101, 132, 144:1-11. Mutta kuten edellä on todettu, on hyvin mahdollista, että monet psalmeista ovat alkujaan olleet yhteydessä kuninkuuteen.

 

4) Siion-laulut esiintyy terminä Ps. 137:3. Tähän ryhmään lasketaan psalmit 46, 48, 76, 84, 87, 122 ja (132). Psalmeissa ylistetään Jumalan kaupunkia, jota Herra varjelee ja jonka juhlakokouksissa ylistetään Jumalaa.

 

5) Ps. 49:4 sisältää termit ”tiedon sanat” (chokmôt) ja ”viisaudet” (tevunôt). Puhutaan viisauspsalmeista, ja Ps. 78 avaa yhden: ”Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.” Tähän ryhmään lasketaan psalmit 34, 37, 49, 73, 78, 111, 112, 127 ja 128. Myös 139 on laskettu tähän ryhmään. Toora-psalmit eli Laki-psalmit kuuluvat myös tähän ryhmään, sillä Jeesus Siirakin kirjassa, luvussa 24, Jumalan Toora ja Viisaus samaistetaan toistensa kanssa. Toora-psalmeja ovat 1, 19B ja 119.

 

6) Juhlapsalmit ja liturgiset tekstit ovat oleellinen osa psalmeja. Psalmit 50, 81 ja 95 kuvaavat Jerusalemissa vietettävää juhlailoa ja antavat aavistuksen, millaisia juhlakulkueita Jerusalemin temppelin ympärillä liikkui suurten juhlien aikana (vrt. ortodoksisen kirkon juhlakulkueet). Ps. 24 ja 118 antavat kuvan siitä, miten juhlaan osallistujaa koeteltiin Jumalan sanalla, oliko hän arvollinen osallistumaan juhlaan vai ei. Tietysti jokaisen omatunto lopulta ratkaisi asian. Ps. 121 on pyhiinvaelluspsalmi, jossa lähestytään Jerusalemia. Psalmit 67, 107 ja 115 kehottavat kansaa kiittämään Herraa tämän suuresta hyvyydestä.

Jumalan kohtaaminen

Psalmit eivät ole filosofisia pohdintoja Jumalasta, vaan niissä ihminen puhuu Jumalalle, ja Jumala ihmiselle. Jumala tutkii ja näkee ihmisen (Psalmi 139). Ihminen saa huutaa Jumalalle ääneen tuskansa, ja Jumala on luvannut vastata odottavan rukoukseen: ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton” Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani” (Ps. 43:5).

Psalmit sisältävät paljon Jumalan antamia lupauksia, jotka tulevat täyttymään Jumalan pelastussuunnitelman toteutuessa. Juutalaisille Psalmien kirjassa oli monta messiaanista lupausta. Tämä näkyy parhaiten arameankielisissä käännöksissä, joita käytettiin jumalanpalvelusteksteinä Palestiinassa juutalaisten synagogissa. Monet psalmeista tulkittiin messiaanisiksi: Ps. 18, 21, 45, 61, 72, 80, 89, 132. On hyvä huomata, ettei kristillisen uskon kannalta tärkeitä kristologisia psalmeja 2 ja 110 ole tulkittu targumeissa messiaanisesti. Monet psalmit voidaan tulkita kristologisesti.

 

Antti & Martti Laato