Media­kirjasto

Laulujen laulu eli Korkea Veisu

Kuka on ylkä?

Laulujen Laulu (= LL) on Salomon nimellä talletettu (1:1) rakkausrunokokoelma, jossa ylistetään miehen ja naisen välistä rakkautta sellaisena kuin Jumala sen luomisessa tarkoitti. Usein luullaan, että LL on Salomon kirjoittama. Ensimmäisen jakeen voi kuitenkin kääntää toisinkin: ”Laulujen laulu, joka on omistettu Salomolle”. Siinä tapauksessa Salomo ei ole kirjoittanut LL:a, mikä onkin todennäköistä, sillä LL:ssa ihannoidaan yhden miehen ja yhden naisen välistä rakkautta. Salomollahan oli yli 700 puolisoa ja 300 sivuvaimoa (1. Kun. 11:3). LL 6:8-9 (vrt. 8:11-12) viittaa selvästi siihen, ettei Salomo ole ylkä. Siinä ylkä päinvastoin vertaa omaa ja Salomon rakkautta – ylkä rakastaa vain yhtä naista, Salomolla on kokonainen haaremi! Näin ymmärrettynä LL:n pääjuoni on se, kuinka morsian vastoin muita Jerusalemin tyttäriä ymmärtää rakkauden oikealla tavalla eikä anna Salomon rikkauden ja maineen hurmata itseään (vrt. 2:7, 3:5, 8:4). Hän pysyy uskollisena omalle valitulleen.

Miksi siis tällainen kirja olisi omistettu Salomolle, kuninkaalle, joka ei ollut uskollinen yhdelle naiselle vaan joka haali satoja vaimoja. Kuninkaiden kirjoissa kerrotaan, että Salomon monet puolisot saivat lopulta kuninkaan vieteltyä epäjumalien palvelemiseen. LL voidaan nähdä täten tietynlaisena opetuskirjoituksena Salomolle. Hänelle halutaan kertoa, miksi hän luopui Jumalasta. Hän haali itsellensä vaimoja ylen määrin ja tuli lopulta riippuvaiseksi näistä niin paljon, että sortui epäjumalien palvelemiseen. Todellinen rakkaus rajoittuu vain yhden miehen ja yhden naisen välille. LL on kirjoitettu "Salomon kuoleman jälkeen" (tarkkaa ajoitusta ei voida antaa). Sitä voidaan luonnehtia profeetalliseksi opetuskirjoitukseksi, joka avaa todellisen rakkauden olemuksen ja samalla kritisoi Salomon asennetta naisia kohtaan.

Häärunojen kokoelma

LL:a voidaan luonnehtia häärunoksi, jonka jokaisen avioon aikovan olisi syytä huolellisesti lukea. Sen johtavana ideana on uskollisen rakkauden ylistäminen. Morsian opettaa lukijoille, kuinka hänen on helppo valita oman yljän ja Salomon välillä. Vaikka Salomon loistoa ja rikkautta kuvataankin aina välillä, morsian ymmärtää, että Salomon haaremiin joutuessaan hän olisi vain yksi onneton nainen monien joukossa. Morsiamen syvä rakkaus ylkäänsä kohtaan voittaa Salomon tarjoamat taloudelliset edut ja kunnian. Morsiamen kiintymys ylkäänsä kohtaan tulee esille hänen näkemissä yöllisissä unissa (3:1-4, 5:1-7). Hän oli jo löytänyt rakkaansa, mutta herättyään huomannut menettäneensä hänet. Aina välillä LL:ssa lukijoita muistutetaan Salomon loistosta ja maineesta, jotka hurmasivat monet naiset (3:6-11). Morsian ei kuitenkaan ole kiinnostunut Salomosta, vaan varoittaa Jerusalemin naisia, etteivät myisi rakkauttansa halvalla ja liittyisi Salomon onnettomien naisten joukkoon (2:7, 3:5, 8:4). Rakkaus häiriintyy silloin, kun se herää pelkästään toisen kunniasta, maineesta tai rikkaudesta käsin eikä perustu sielun aitoon kiintymykseen. Todellinen rakkaus halveksii rahaa ja mainetta. Se ei katso toisen ihmisen taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan, vaan Herran sytyttämänä liekkinä se palaa kahden sielun välillä (8:6-7).

Morsian ei alennu Salomon haaremin yhdeksi onnettomaksi jäseneksi, vaan asettaa oman rakkautensa ylkäänsä kohtaan etusijalle. Morsiamen kiintymys (5:8-16) tekee yljän onnelliseksi ja ylpeäksi. Hän uskaltaa rohkeasti verrata omaa armastansa Salomon moniin naisiin, vaikka onkin vain paimen ja Salomo suuri kuningas (6:8-9).

Rakkauden kielikuvat

LL:n kielikuvat ovat rikkaita. Morsiamen kauneutta kuvataan avoimesti ja puhtaasti (luku 4), Jumalan luomassa kauneudessa ei ole mitään hävettävää tai pahaa. LL opettaa puhtaan aviorakkauden kauneutta ja ihanuutta. Sielujen välisen syvän kiintymyksen huipentumana on sukupuoliyhteys (7:6-13). Erityisen voimakkaasti LL korostaa neitsyyden ihanuutta. Että mies ja nainen ovat neitseellisessä tilassa ennen avioliittoon menoa, on luonteva seuraus LL:n esittämästä rakkauden kuvasta: Todellinen rakkaus on kahden sielun välinen kiintymys, minkä huipentumana on ruumiillinen läheisyys, sukupuoliyhteys. Se joka pitää halpana neitseellisen tilansa halveksii myös rakkautta, joka vähitellen vääristyy pelkäksi eläimelliseksi himoksi (vrt. 2. Sam. 13:1-17, 1 Tess 4:4-6). LL:n kuvat neitseellisestä tilasta ovat runsaat. Morsianta kuvataan varustetuksi kaupungiksi, joka on sulkenut porttinsa (4:4, 7:4), mutta joka hääyönä antautuu valloittajallensa yljälle (8:10). Toisaalta morsianta kuvataan lukituksi kaivoksi tai lähteeksi sekä suljetuksi yrttitarhaksi (4:12), jonne ylkä pääsee hääyönä vaeltamaan (4:16-5:1). LL:sta voidaan nähdä, kuinka Jumalan luoma luonnollinen sukupuolinen vetovoima toiseen sukupuoleen on omiansa lisäämään ja palvelemaan rakkautta (4:9-11), kun se ei riistäydy käsistä haureuteen (2. Sam. 13:1-17). Näin voidaan ymmärtää myös morsiamen sanat, joiden mukaan hän on rakkaudesta sairas (2:5, 5:8).

Rakkaus ei LL:n mukaan kuitenkaan ole sellainen viinitarha, joka aina automaattisesti olisi kukassa (7:12-13, 8:11-12 jne.). Tätä viinitarhaa turmelevat puolisoiden synnit, jos ne päästetään kulkemaan siellä valtoimenaan. Siksi LL kehottaa rakastavaisia ottamaan kiinni nämä perisynnin ”ketut” (2:15). Rakkautta tulee hoitaa niinkuin viinitarhaa, jotta se kukkisi ja kantaisi hedelmää, ja molemmat puolisot saisivat nauttia sen hedelmistä. Paras hoitomenetelmä ”viinitarhan” hoidossa on Jumalan Sanan lukeminen ja yhteiset rukoushetket.

Antti & Martti Laato