Media­kirjasto

Joel

Joelin kirja alkaa ennustuksella, kuinka heinäsirkat saapuvat valtavina parvina tuhoamaan maan sadon (Joel 1). Tuhon seurauksena maan asukkaita kutsutaan parannukseen. Toisessa osassa (Joel 2) tarkennetaan kansaa kohtaavaa rangaistusta. Jumalan tuomiot käyvät toteen pelottavana ”Herran päivänä”. Silloin monet paikat autioituvat sotien melskeessä. Jakeessa Joel 2:2 sanotaan, että maahan hyökkää suuri ja väkevä kansa – niin kuin aamurusko, joka leviää vuorille. Luvun Joel 1 heinäsirkkavitsaus saa uuden tulkinnan tason: viholliset vyöryvät maahan heinäsirkkojen tavoin. Kansaa kehotetaan palaamaan kokosydämisesti Jumalan puoleen (Joel 2:12-27). Jumala lupaa olla armollinen niille, jotka katuvat pahoja tekojaan. Kolmannessa luvussa (Joel 3) Herran henki vuodatetaan ihmisiin, myös orjiin ja orjattariin, ennen kuin Herran pelottava tuomion päivä saapuu. Tuomio ei kuitenkaan kohtaa kaikkia. Jumala lupaa, että jokainen joka huutaa avuksi Herraa, pelastuu. Kirjan viimeisessä luvussa (4) Juudalle ja Jerusalemille ennustetaan uutta ja kirkasta tulevaisuutta, kun taas niiden vihollisia odottaa tuomio. Herran päivä on siis tuhon ja pimeyden päivä niille, jotka eivät turvaudu Herraan. Jumalan omat saavat nauttia paratiisin kaltaisista olosuhteista niin kuin Aadam ja Eeva kerran Eedenissä.

Joelin kirjassa ei mainita kuninkaita eikä oikeastaan mitään muutakaan tunnettua tapahtumaa, mikä auttaisi sen ajoittamisessa. Tämän takia on vaikeaa sanoa tarkkaan, milloin Joelin kirja on kirjoitettu. Jakeiden Joel 4:1-2 mukaan Juudalle ja Jerusalemille on siis tapahtunut jotain, ja Jumala lupaa muutoksen parempaan päin: ”Katsokaa, mitä tulee tapahtumaan! Tuohon aikaan minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon. Minä kokoan kaikki kansat Josafatinlaaksoon ja käyn sillä oikeutta nitä vastaan oman maani ja kansani Israelin ähden. Ne hajottivat Israelin muiden kansojen sekaan ja jakoivat minun maani.” Lukuisien Vanhan testamentin tekstien perusteella on selvää, että Samarian tuhoutuminen vuosina 722-720 eKr. ja ennen kaikkea Jerusalemin temppelin tuho vuonna 586 eKr. olivat suuria katastrofeja. Jakeissa Joel 1:9, 14, 16; 2:17 puhutaan Herran temppelistä ja sen tuhosta, mikä viittaa ilmeisesti vuoden 586 eKr. katastrofiin. Toisaalta Joel 4:18 ennakoi jo uutta lopunaikaa, jolloin elämän veden virrat virtaavat temppelistä. Se voisi viitata siihen, että uusi temppeli olisi rakennettu – mikä tapahtui vuonna 515 eKr. On ajateltu, että kirja nykyisessä asussaan tulisi ajoittaa pakkosiirtolaisuuden jälkeiselle ajalle, joskus 400-luvulle tai jopa 300-luvulle eKr. Jälkimmäistä ajoitusta voi tukea neljännessä luvussa mainitut Sidon ja Tyros, joiden asema vakiintui keskeisinä kaupunkeina 300-luvulla eKr.

Julistus Herran päivästä Joelin kirjassa tähtää yhteen asiaan: kansan tulee katua. Jos se katuu ja kääntyy sydämessään Jumalan puoleen, se armahdetaan ja sille annetaan siunaus. ”Herran päivä” käsitteenä on keskeinen niin Vanhassa kuin Uuden testamentin kirjoissa. Sen traditiohistoriallista taustaa valotetaan tarkemmin Aamoksen kirjan yhteydessä ja myös Sefanjan kirjan kohdalla siitä puhutaan tarkemmin. Uudessa testamentissa ”Herran päivä” ilmaisee sitä tuomion päivää, jolloin Jeesus saapuu takaisin maailmaan ”tuomitsemaan elävät ja kuolleet”.

Uuden testamentin kannalta Joelin kirjan kolmas luku on tärkeä. Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina, ensin apostoleihin ja sitten myös muihin ihmisiin. Apostolit alkoivat puhua vieraita kieliä, ja useimmat kuulivatkin heidän suustaan omaa äidinkieltään. Kansojen kielten sekoitus (1. Moos. 11:1-9) toteutui nyt käänteisesti. Kun kansat yrittivät aikoinaan ilman Jumalaa luoda yhtenäisen maailman ja epäonnistuivat, nyt kansat löytävät Jeesuksen yhteydessä todellisen yhteyden. Kansat voivat yhdistyä Jumalan ehdoilla.

Antti & Martti Laato