Media­kirjasto

Jobin kirja

Jobin kirjan rakenne

Lähi-idän muotohistoriallisia vastaavuuksia

Muinaisessa Lähi-idässä ajateltiiin, että ihmiselämän tapahtumia ohjattiin jumalten maailmasta käsin. Ihmistä kohdanneet onnettomuudet tai sairaus olivat merkkeinä siitä, että jumalat olivat jonkin rikkomuksen tai muun syyn tähden suuttuneet hänelle. Tällaisessa tilanteessa ihmisellä oli mahdollisuus kääntyä oman henkilökohtaisen suojelujumalansa puoleen ja pyytää häntä auttamaan. Suojelujumala toimi ikään kuin ihmisen asianajajana jumalten kokouksessa.

Yksi parhaimpia esimerkkejä on Ludlul bel nemeqi (”Ylistän viisauden herraa”), joka kertoo vanhurskaan kärsijän koettelemuksista. Babylonian pääjumala Marduk vihastui häneen ja hylkäsi hänet, minkä seurauksena myös kärsijän henkilökohtaiset jumalat hylkäsivät hänet. Marduk karkotti myös enkelin, joka oli kulkenut hurskaan rinnalla ja suojellut häntä (vrt. Job 33:19-24). Runossa tapahtuu käänne, kun kärsijä näkee neljä unta. Niissä hänelle ilmoitetaan, että Marduk tulee armahtamaan hänet.

Toinen Jobin kirjan rakennetta läheisesti muistuttava teksti on ns. Babylonialainen teodikea, jossa kärsivä ihminen puhuu ystävänsä kanssa. Ystävä suhtautuu kumppaniinsa sympaattisesti ja myötäelävästi, kun taas Jobin kirjassa ystävät yrittävät saada Jobin tunnustamaan salaiset rikoksensa.

Kärsimyksen ongelma

Tilanne Jobin kirjassa on toinen kuin muinaisen Lähi-idän vastaavissa kärsimystä kuvaavissa teksteissä, joissa kärsijä saattoi turvautua oman suojelujumalansa apuun. Job uskoo ainoastaan yhteen Jumalaan, jonka tahdon mukaan asiat maailmassa menevät. Jos siis Jobin koettelemukset ovat tapahtuneet Jumalan sallimuksesta, kuka voi siis häntä auttaa? Jobin vuoropuhelut ystäviensä kanssa porautuvat tähän vaikeaan ongelmaan.

Job tunnustaa, että on vain yksi Jumala, joka voi auttaa. Yhden ainoan kerran Job käyttää Jumalan nimeä Jahve, ja siinä hän tunnustaa (Job 12:9), että Herra on tehnyt kaiken. Hän on myös Jobin elämän onnettomuuksien takana. Tämä ei johda Jobia hylkäämään Jumalaa, vaan päinvastoin luottamaan häneen entistä lujemmin (Job 9:33; 16:19-20; 19:25-26). Koettelemusten keskellä Job tunnustaa, ettei ole ketään muuta Jumalaa, kuin Jahve yksin, ja Jahvelta tulee sekä hyvä että paha (5. Moos. 6:4; 32:39). Jobin kirja ei kuitenkaan opeta, että Jahve itse tekisi aktiivisesti pahaa, vaan hän sallii pahan toteutua. Pahan tekijänä kirjassa on Saatana.

Jobin kirja on annettu lohdutukseksi sellaisiin tilanteisiin, joissa kärsimys ylittää ihmisen käsityskyvyn. Kärsimys pyyhkii hyökyaaltojen lailla ihmisen ylitse tuhoten paljon ja hukuttaen hänet epätoivoon. Jobin kirjan sanoma on, että kärsimyksen keskellä ihmisellä on oikeus ja Jumalan antama velvollisuus haastaa hänet taisteluun ja vuoropuheluun.

Saadia Gaonin kommentaari

Juutalaisen oppineen Saadia Gaonin (882-942 jKr.) kirjoittama kommentaari Jobin kirjan on varsin valaiseva. Islamilaisessa teologiassa käytiin 800- ja 900-luvuilla ankara teologinen riita ashariittien ja mutasiliittien välillä. Kiista koski sitä, millä tavalla Allahin kaikkivaltius ja maailmassa tapahtuvat onnettomuudet liittyvät toisiinsa. Ashariittien mukaan Allah vaikuttaa kaiken hyvän ja pahan. Pahan tapahtuessa ihminen ei voi tehdä mitään muuta kuin tunnustaa, että tämä oli Allahin oikeudenmukainen tahto. Mutasiliitit taas katsoivat, että Allahin oikeudenmukaisuudella täytyy olla jonkinlainen objektiivinen perusta. Ihmisen on voitava myös sanoa, että tätä Allah ei tahdo maailmassaan eikä hän aktiivisesti vaikuta maailmassa tapahtuvia erilaisia onnettomuuksia. Ashariittien teologia pääsi voitolle: Allah vaikuttaa kaiken maailmassa. Juutalainen filosofi Saadia Gaon eli juuri näinä aikoina, kun mutasiliitit ja ashariitit kiistelivät Allahin kaikkivaltiudesta. Kirjoittaessaan kommentaariaan Jobin kirjaan hän viittaa tähän teologiseen kiistaan. Hän toteaa, että Jobin kirjan perusteella ihminen voi asettaa kyseenalaiseksi sen, onko kaikki maailmassa tapahtunut viime kädessä Jumalan aiheuttamaa. Kristityn on helppo yhtyä Saadian näkemykseen. Jumalalla on kaikki valta maailmassa, ja ilman hänen sallimustaan ei maailmassa tapahdu mitään hyvää eikä pahaa. Silti Jumalan luomassa ja syntiinlangenneessa maailmassa tapahtuu paljon sellaista, mitä Jumala ei itse aktiivisesti toteuta, saati tahdo. Jostakin salaisesta syystä hän kuitenkin sallii pahan tapahtua.

Kärsimyksen syitä ei aina tule etsiä

Jobin kirjan viimeiset luvut 38-41 eivät pyri antamaan mitään järjellistä vastausta kärsimyksen ongelmaan. Ainoa vastaus on se, että Jumala hallitsee tapahtumien kulun silloinkin, kun ihminen ei sitä ymmärrä. Jumala pysäyttää Jobin ajattelemaan luomisessa tapahtunutta kaaosvesien vallan rajoittamista. Valtameren hyökyaallokot saavat lyödä rantaan pitkänkin matkan päähän, mutta lopulta tulee vastaan raja, jonka ylitse ne eivät pääse (Job 38:8-11). Samalla tavalla Jumalakin asettaa pahalle rajan, jota se ei voi ylittää. Saatana saa riistää Jobin omaisuuden, lapset ja käydä käsiksi hänen terveyteensä. Mutta Jobin henkeä ei voida riistää. Jumala hallitsee pahan valtaa eikä päästä sitä yli sallitun rajan. Kärsimyksen keskellä ihminen saa luottaa siihen, että Jumalalla on kaikki valta, vaikka se ei siltä näyttäisikään.

Antti & Martti Laato