Media­kirjasto

Jesaja

Kolme tulkinnan tasoa

Jesajan kirjaa on oikeutetusti kutsuttu profeettakirjojen kuninkaaksi. Se on kaikkein merkittävin profeettakirjoista, minkä osoittaa sen pitkä tulkintahistoria niin juutalaisuudessa kuin kristinuskossa. Siihen on kirjattuna Jumalan pelastussuunnitelma, joka tulee kohtaamaan Jerusalemia ja lopulta myös koko maailmaa. Jesajan kirja on vaikuttanut merkittävällä tavalla kristinuskon sanoman muovautumiseen ja sitä on syystä kutsuttu viidenneksi evankeliumiksi. Tämän vuoksi kristity joutuu pohtimaan lukiessaan Jesajan kirjaa, millä tulkinnan tasolla hän liikkuu: 1) Historiallisen, 2) juutalaisen vai 3) kristologisen (tai kristillinen).

Ensimmäinen taso (1) on tekstin historiallinen tai ehkä vielä tarkemmin pelastushistoriallinen ulottuvuus. Jumalan profeetan kautta ilmoittama sana on aina liittynyt kansan sen hetkiseen historialliseen tilanteeseen. Profeetallisessa sanassa epäuskoinen kansa on tuomittu, mutta sitä on myös lohdutettu ahdistuksen keskellä. Sana on ollut aina ajankohtainen silloinkin, kun se on ohjannut uskon silmät katsomaan kauas tulevaisuuteen, jolloin Jumala tekee kansallensa suuria ja ihmeellisiä asioita.

Jesajan kirja on syntynyt kokonaisuudessaan pitkän ajan kuluessa. 700-luvulla eKr. vaikuttanut profeetta ole kirjoittanut sitä kokonaisuudessaan, vaan Jesajan lisäksi hänen koulukuntansa on osallistunut sen kirjoitamiseen. Jesajan kirjan jakaminen profeetan ja hänen myöhempien opetuslastensa nimiin ei ole modernin eksegetiikan keksimä. Tätä näkemystä edusti jo keskiajan juutalainen raamatunselitys. Hyvänä esimerkkinä on vaikutusvaltaisen juutalaisen Abraham ibn Esran Jesajan kirjan kommentaari 1100-luvulta eKr. Kirjaa lukiessamme kohtaamme kolme eri historiallista ajanjaksoa. Ensimmäinen on profeetta Jesajan toiminnan aika 700-luvun eKr. lopulla (n. 740-700). Monet lukujen 1-39 teksteistä ovat tältä ajalta.

Toinen ajanjakso on pakkosiirtolaisuus 500-luvulla eKr., johon viitataan luvun 39 lopussa. Luvut 40-55 (ns. Deutero-Jesaja) edellyttävät, että temppeli on hävitetty ja kansa viety Babylonian pakkosiirtolaisuuteen (Jes. 40:1-2; 42:22). Baabelin virtojen varsilla elävää kansaa lohdutetaan sillä, että Persian kuningas Kyyros tuhoaa Babylonian ja sallii kansan palata takaisin Luvattuun maahan (Jes. 43:14-15; 48:20-21; 52:11-12), ja he saavat rakentaa temppelin (Jes. 44:28; 45:1). Kyyros tuli Persian kuninkaaksi 550 eKr. ja valloitti Babylonin 539 eKr. Hän antoi ediktin, jonka mukaan Juudan kansa sai palata Jerusalemiin (2. Aik. 36:22-23; Esra 1:1-4; 5:13-16). Lukujen 40-55 lohdullisissa profetioissa vakuutetaan, että Jesajan ennustama uusi aikakausi (Jes. 2:1-5) on pian käsillä Siionissa (Jes. 49:14-26; 51:4-8; 52:1-6; 54:1-17).

Kolmas Jesajan kirjan ajanjakso on pakkosiirtolaisuuden jälkeinen aika (Jes. 56-66, ns. Trito-Jesaja). Noissa luvuissa ei kerrota temppelin rakentamisesta, vaan niissä se on jo rakennettu (Jes. 56:4-8; 66:5-6). Jerusalemiin palannut kansa ei kuitenkaan ottanut vaarin Herran sanasta. Se esti syntiä tekemällä Jumalan ihmeellisten tekojen toteutumisen maailmassa (Jes. 59:1-2). Kansaa kehotetaan vaeltamaan Jumalan tahdon mukaan (58:1-7), niin “silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen” (Jes. 58:8).

Toinen taso (2) on juutalainen, profeetallinen, ulottuvuus. Jumalan sana on voimallinen ja elävä. Profeetalliset lupaukset toteutuvat lopulta, vaikka niitä jouduttaisiinkin odottamaan kauan (ks. Hab. 2:1-4). Jesajan kirjan monet Siionia koskevat lupaukset täyttyvät “äkkiarvaamatta, kun hetki on tullut” (Jes. 60:22). Juutalainen tulkintatraditio sisältääkin monia Uuden testamentin kannalta tärkeitä näkökulmia Jesajan kirjan teksteihin. Hyvänä esimerkkinä on Jes 61:1-3, johon viitataan Siirakin kirjan luvussa 48:18-25 ja kahdessa Qumranin tekstissä (11QMelkisedek ja 4 Q521). Juutalainen tulkintahistoria osoittaa, ettei Uuden testamentin tulkinta Jesajan kirjaan ole irrallaan niistä toiveista, joita Jeesuksen ajan juutalaisuudessa vallitsi.

Kolmas (3) tulkinnan taso on kristillinen. Kristillisen kirkon itseymmärrys on aina ollut se, että Vanhan testamentin tekstit avaavat Kristus-salaisuutta oikealla tavalla. Erityisen tärkeitä ovat Jesajan kirjan profetiat. Jeesus antoi tästä esimerkin, kun hän luki Nasaretin synagogassa ääneen Jesajan kirjan katkelman (Jes. 61:1-3) ja sanoi sitten: “Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen” (Lk. 4:21). Uuden testamentin mukaan Jeesuksen opetuksissa ja elämässä nivoutuvat yhteen monet Jesajan kirjan teemat. Jeesus on Immanuel (Jes. 7:14; Mt 1:23); hän on Herran nöyrä Palvelija (Jes. 42:1-4; Mt. 12:18-21), joka on valmis kärsimään ja kuolemaan kansan syntien puolesta (Jes. 53; 1. Piet. 2:18-25).

Jesajan kirjan sisältö

Jesajan kirjan historiallinen taso jakaantuu siis pääasiassa kolmelle eri aikakaudelle. Siksi on tärkeä saada käsitys siitä, (1) mitä profeetta Jesaja ennusti, (2) kuinka hänen sanomansa on talletettu vuosisatojen ajan, ja (3) kuinka hänen sanomansa on luonut uutta toivoa kansan keskuudessa. Hyvänä lähtökohtana on Jeesus Siirakin luonnehdinta Jesajan kirjan sanomasta: Jesaja julisti sanaa Hiskialle, joka oli piiritetyssä Jerusalemissa (Jes. 36-37), ja lohdutti Siionin murheellisia pelastussanomalla (Jes. 61:2-3). Jesajan kirja voidaan jäsentää seuraavalla tavalla:

 

1	Johdanto Jesajan kirjaan: Millä tavalla Jumala uudistaa Jerusalemin?
2:1-4:6	Jesajan näky Jerusalemista (2:2-4) sekä Herran päivä: tuomio ja pelastus
5:1-10:4	Jesajan messiaaninen muistokirjoitus (6:1-9:6) ja sen raamit
10:5-14:27	Assyrian ja Babylonian uhka Jerusalemille ja messiaaninen aikakausi
14:28-23:18	Jumala tuomitsee kaikki kansat
24:1-27:13	Jumala tuomitsee koko maanpiirin ja pelastaa Jerusalemin
28:1-33:24	Assyrian hyökkäys ja Jumalan antama pelastus Jerusalemille
34:1-35:10	Jumala pelastaa kansansa pakkosiirtolaisuudesta
36:1-39:8	Sanheribin hyökkäys ja Jerusalemin pelastus; pakkosiirtolaisuus ennustetaan
40-55	Pakkosiirtolaisuuden aikainen sanoma Jerusalemin pelastuksesta
56-66	Pakkosiirtolaisuuden jälkeinen aika ja kehotus kääntyä Jumalan puoleen

Sanheribin sotaretki ja Jesajan ennustus

Jesajan kirjan huolellinen lukeminen paljastaa, että kirjan nykyasussa Sanheribin epäonnistunut yritys vallata Jerusalemia (Jes. 36-37) näkyy monissa profetioissa (Jes. 38:5-10; 10:5-19; 14:24-27; 17:12-14; 29:1-8; 30:27-33; 31:4-9; 33:1-24). Myös Immanuel-profetian lopulla enteillään Assyrian hyökkäystä (Jes. 7:14-17). Uuden kuninkaan syntymä sidotaan lupaukseen, jonka mukaan orjuuttajan ies kaikkoaa kansan yltä (Jes. 9:1-6). Rabbiinisessa tulkintatraditiossa vakiintui näkemys, jonka mukaan Hiskia olisi ollut Immanuel ja kuningaslapsi (Jes. 9:5-6). Sanheribin armeijan tuhoutuminen hänen aikanaan nähtiinn merkkinä siitä, että Hiskia oli vanhurskas, Jumalan kansalleen lupaama kuningas. Septuagintan lukutavan mukaan kuningas Ahas antaa lapselle nimen Immanuel (Jes. 7:14: kaleseis, ”sinä annat nimen”). Aikakirjan esityksessä Hiskia pitää puheen kansalle ja vakuuttaa, että Assyrian kuningas ei pysty valloittamaan Jerusalemia. 2. Aik. 32:8 ”hänen voimansa on ihmisvoimaa, mutta meidän kanssamme on Herra Jumalamme”. Vaikuttaa ilmeiseltä, että Hiskia vetoaa Immanuel-nimeen: ”Jumala on meidän kanssamme.” Onkin syytä kysyä, mikä on Immanuelin ja Hiskian suhde toisiinsa Jesajan kirjassa.

Jesajan kirjan perusteella voidaan ajatella, että Immanuel olisi Hiskia. Historian lähteet nimittäin osoittavat, että Hiskia oli toisenlainen kuningas kuin isänsä Ahas. Hän uudisti jumalanpalvelusta Herran tahdon mukaan (ks. 2. Kun. 18:3-8) ja pyrki elämään Jumalan mielen mukaan. Tämän takia Hiskiaa on pidetty Ahasin vastakohtana, ja hänen tuntomerkkinsä sopivat tältä osin Immanueliin. Ihmeellisenä pidetään myös Sanheribin epäonnistunutta yritystä valloittaa Jerusalem. Jes. 8:9-10 voidaan nähdä viittaavan juuri tähän. Vaikka Assyria vyöriikin hyökyaallon lailla muiden kansojen ylitse, se joutuu itse kauhun ja sekasorron valtaan.

Jesaja ei saanut koskaan nähdä Immanuelin kaltaista ihannekuningasta. Kukaan ei siis kyennyt täyttämään sitä kuvausta, jonka profeetta ennustuksissaan (erityisesti Jes. 9:1-6) välitti. Siksi Jesajan kuoleman jälkeen hänen oppilaskuntansa piirissä jouduttiinkin kysymään, kuka Immanuel oikein olisi voinut olla. Ennustihan Jesaja hänen syntymänsä tapahtuvaksi jo hänen omana aikanaan (ks. Jes. 7:14-16; 9:5-6). Vastausta etsittäessä ajatukset suuntautuivat Hiskiaan. Assyrian armeijan osittainen tuhoutuminen ja vetäytyminen Jerusalemin luota sekä Hiskian ja Ahasin vastakohtaisuus johtivat vähitellen siihen ajatukseen, että Jesajan Immanuel-profetia ehkä tarkoitti Hiskiaa. Jesajan kirjan luvuissa 36-39 kerrotaan Hiskian elämän vaiheista. Niiden ja Jesajan kuningaslapsen syntymän ennustusten välillä onkin monia yhtäläisyyksiä, joista tärkeimmät ovat seuraavat kolme:

 

1) Sanheribin joukot piirittivät Jerusalemia samalla paikalla, jossa Jesaja lausui Ahasille Immanuel-profetian (Jes. 7:3 ja 36:2). Luvuissa 36-38 Hiskia esitetään Ahasin vastakohtana. Hän turvautuu Jumalan apuun toisin kuin Ahas (ks. Jes 7:9-13). Hiskia ottaa vastaan Jumalalta positiivisen merkin (Jes. 37:30-32), kun Ahasille Immanuel-merkki on tuomion sana (Jes. 7:13, 17).

 

2) Jes. 37:32 sisältää saman ilmaisun kuin jakeen Jes. 9:6 loppu: “Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.” Molemmat tekstit käsittelevät vihollisarmeijan tuhoutumista Jumalan toteuttaman ihmeen seurauksena (9:3-4; 37:33-36).

 

3) Assyrian armeijan tuho (Jes. 36-37) vastaa Jesajan esillä pitämää odotusta, jonka mukaan Jerusalem joutuu vihollisarmeijan ahdistamaksi, mutta pelastuu (Jes. 8:5-10; 10:5-19; 14:24-27; 17:12-14; 29:1-8; 30:27-33; 31:4-9; 33:1-24). Historiallisesti tarkasteltuna Jesajan julistus pohjautui Siion-teologiaan (Psalmit 20, 46, 48 ja 76). Hän odotti ratkaisevaa pelastushistoriallista käännettä, jolloin Immanuel ilmestyy ja Assyrian armeija tuhoutuu. Luvuissa 36-37 Jerusalemin pelastuminen Sanheribin armeijan vallasta kuvataan edellä mainittujen Jesajan profetioiden avulla (ks. selityksiä Jes 36-37).

 

Historiallisesti tarkasteltuna Hiskia ei ollut Jesajan toivoma ihannekuningas. Hiskia turvautui Egyptin apuun ja ryhtyi kapinaan Assyriaa vastaan (ks. Jes. 28:14-22; 30:1-5, 15-17; 31:1-3). Immanuelin samaistaminen oli luultavastikin mahdollista juuri sen vuoksi, että Hiskia tunnusti, ettei hänen ratkaisunsa turvautua Egyptin apuun ollut viisas (ks. Jes. 37:3-4, 16-20; Jer. 26:18-19).

Juutalaisessa tulkintatraditiossa joudutaan sittemmin keskustelemaan siitä, olisiko Hiskia mahdollisesti ollut Messias. Erään harhaoppisen rabbin mukaan Israel ei enää koskaan saa Messiasta itselleen, koska se on saanut nauttia hänestä kuningas Hiskian aikana. Hyväksytyn tulkinnan mukaan Jumala oli päättänyt nimittää Hiskian Messiaaksi, mutta ei tehnytkään sitä. Tätä Jumalan tekemää ratkaisua perustellaan ainoastaan taivaallisen äänen lausumilla sanoilla: “Se on minun salaisuuteni. Se on minun salaisuuteni.” Näin ollen juutalainen tulkintatraditio osoittaa syvällisellä tavalla sen vaikeasti ratkaistavan jännitteen, mikä Immanuelin (= Messiaan) ja Hiskian samaistaminen aiheutti. Jesajan lausumat suuret toiveet ihannekuninkaasta eivät toteutuneet Hiskian aikana. Juutalaisessa selitystraditiossa esiin nousseet ongelmat vahvistavat sitä näkemystä, että Jesajan messiastoiveet kariutuivat. Ne eivät toteutuneet niin kuin profeetta oli niiden uskonut toteutuvan. Jos siis Hiskia oli Immanuel ja luvattu kuningaslapsi (Jes. 9:5-6), rabbiinisessa tulkintatraditiossa Jesaja 11 on johdonmukaisesti tulkittu viittaukseksi Messiaseen. Näkemys saa tukea myös Jesajan kirjan esityksestä, sillä jae Jes. 11:1 edellyttää Daavidin kuningashuoneen sortumista. Tällaista Daavidin huoneen sortumista ei tapahtunut Ahasin eikä Hiskian aikana.

Jesajan julistus siis kariutui osittain hänen aikanaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Jumalan antama ilmoitus olisi hyödytön. Edellä on viitatu Habakukin kirjan ennustukseen, jonka mukaan profetian/näyn toteutuminen voi viipyä. Edellä on myös todettu, että profetioiden tulevaisuusnäkökulman lisäksi niissä on tärkeää nuhtelu/lohdutus ja tuomio/toivo.

Jesajan messiastoiveiden kariutuminen historiallisessa viitekehyksessään johtaa tietysti kysymykseen: Miten ne voivat enää koskaan toteutua? Onhan se historiallinen ajanjakso, joihin ennustukset ovat sidottuja nyt auttamattomasti takanapäin. Toisaalta juuri kariutunut profetia voi uudella tavalla avata uskon silmät näkemään Jumalan pelastussuunnitelman uusia ulottuvuuksia. Se edellyttää kuitenkin nöyrää tunnustusta, että historian Herra hallitsee suvereenisti maailmaa ja päätti lykätä profetian toteutumista. Uusi testamentti paljastaa meille tämän uuden ja yllättävän ulottuvuuden. Jakeen Mt. 1:23 mukaan Immanuel-profetia, ja jakeiden Lk. 1:30-32 mukaan Jes. 9:5-6, ovat toteutuneet Jeesuksen syntymässä. Juutalaisten tavoin kristitytkin voivat pitää Hiskiaa esikuvana Messiaasta. Kristityille profetioiden Jes. 7:14-17; 9:1-6 sananmuodot ovat kuitenkin monikerroksisia. Niiden varsinainen täyttymys tapahtuu Jumalan määräämällä ajalla.

Pakanakansat – Siion – uusi Daavid Jesajan kirjassa

Jesajan kirjan pelastussanomassa yhdistyy siis kolmijakoinen teema: pakanakansat – Siion – Daavidille annettu lupaus (2. Sam. 7). Jesajan oppilaiden keskuudessa tämä kolmijakoinen teema on luonut toivoa vuosisatojen ajan. Jesajan kirjassa voidaan nähdä, kuinka tämä teema on aikojen kuluessa kehittynyt. Siitä voidaan erottaa ainakin viisi eri stratumia eli kerrostumaa.

 

Stratum I: Jesajan tarkoittamassa alkuperäisessä merkityksessä Immanuel oli Jumalan Juudalle antama ihannekuningas, joka alkaa hallita Jerusalemissa ja jonka aikana Assyrian ies murtuu Juudan yltä (Jes. 9:3-4). Assyria lähetetään Jumalan ruoskana rangaistukseksi jumalattomalle kansalle (Jes. 10:5-15), ja rangaistus huipentuu jumalattoman Ahasin kuningashuoneen tuhoon (Jes. 10:28-11:1). Kyseessä on Jumalan puhdistusoperaatio. Uskoton ja portoksi tullut Jerusalem saatetaan ennalleen (Jes. 1:21-27). Jerusalemia ahdistavat monet Assyrian armeijan hyökkäykset, mutta kaupunkia kestää (Jes. 29:1-8; 30:27-33; 31:4-9). Tämän seurauksena jumalattomat joutuvat kauhun valtaan ja pakenevat kaupungista ja sinne jää jäljelle pieni jäännös (Jes. 33:14-16). Jäännöksen (ks. Jes. 7:3) turvapaikkana tulevassa ahdingossa on Siion, ja sen kuningas on Immanuel (Jes. 8:5-10). Tästä jäännöksestä kasvaa uusi kansa, joka pysyy uskollisena Herralle. Se vapautetaan Assyrian vero-orjuuden alta Immanuelin johdolla.

Tämä teema löytyy kolmesta Jesajan kirjan osasta, joiden yleensä katsotaan sisältävän Jesajan omia sanoja: 1) Jesajan itsensä ensimmäisessä persoonassa kirjoitettu muistokirjoitus Jes. 6:1-9:6; 2) Jes. 10:5-11:9; 3) Jes. 28-33, jossa myös puhutaan Jesajan saamasta käskystä kirjoittaa saamansa profetiat muistiin (Jes. 30:8; ks. myös Jes. 8:16-18). Jokaisessa kolmessa tekstikokoelmassa on teema Assyrian hyökkäyksestä Juudaan ja sen voimattomuudesta valloittaa Siionia. Hyökkäystä seuraa rauhan aika, jolloin kansa elää vapaana vanhurskaan kuninkaansa johdolla (Jes. 9:1-6; 11:1-9; 32:1-8). Profeetan tulevaisuudennäyn taustana ovat vanhat Jerusalemin uskonnolliset traditiot: Siionin valinta (Ps. 20, 46, 48 ja 76) ja Daavidin dynastialle lausutut lupaukset (2. Sam. 6-7, Ps. 132).

Profeetan tulevaisuuden toiveet toteutuivat vaillinaisesti. Assyria tosin tuli hävittämään Juudaa vuonna 701 eKr. ja tunkeutui aina Jerusalemin porteille asti onnistumatta sen valloituksessa (Jes. 36-39). Uusi aikakausi jäi kuitenkin tulematta Immanuelista puhumattakaan. Profeetta tulkitsee vuoden 701 eKr. tapahtumat kansan saamaksi ankaraksi rangaistukseksi (Jes. 22:1-14 ja 1:4-9). Hänen toivonsa tulevaisuudesta jäi elämään hänen oppilaidensa keskuuteen.

 

Stratum II: Jerusalemin ”ihmeellinen” pelastuminen vuonna 701 eKr. sekä Hiskian tekemä uudistus johti siihen, että hänestä syntyi positiivinen kuva Jesajan oppilaiden keskuudessa. Vähitellen Jesajan tulevaisuudennäky yhdistettiin Hiskiaan. Immanuel–profetia nähtiin toteutuneeksi hänessä. Luvut 36-38 sisältävät kaksi eri traditiota Assyrian kuninkaan pilkkapuheista ja sen armeijan tuhosta (Jes. 36:1-37:8, 36-38 ja Jes. 37:9-38:22). Nämä traditiot kirjoitettiin muistiin Jesajan profetioiden yhteyteen ja niissä nähtiin monia viittauksia Jesajan profetioiden varhaiseen kokoelmaan. Hiskia–Immanuel tulkinta kehittyi ennen pakkosiirtolaisuutta ja siinä Jerusalemin ja Samarian kohtaloita verrataan toisiinsa: Samaria tuhoutui, mutta Jerusalem säästyi vanhurskaan kuninkaansa vuoksi (ks. Jes. 36:19-20; 37:12-13). Vastaava vertailu Samarian ja Jerusalemin kohtalojen välillä on esitettynä myös Toisessa Kuningasten kirjassa (2. Kun. 17-20).

 

Stratum III: Pakkosiirtolaisuuden aikana nähtiin toteutuneeksi Jesajan tuomionnäky Juudaa vastaan. Jumalaton kuningashuone tuhoutui profeetan ennustuksen mukaisesti (ks. Jes. 10:33-34). Hänen esittämänsä tulevaisuudennäky loi toivoa hävityksen pimeyteen. Assyrian tuhoutuminen Hiskian aikana tulkittiin esikuvaksi Babylonian tulevasta tuhoutumisesta, kun Jumala antaa kansalleen uuden daavidilaisen kuninkaan. Jesajan koulukunnan piirissä syntynyt tulkinta Immanuel = Hiskia, ja siihen kiinteästi sidoksissa ollut Assyrian armeijan tuho Jerusalemin porteilla, vahvistivat sitä uskoa, että Jumala olisi halutessaan voinut pelastaa Jerusalemin hävitykseltä.

Lukujen 36-38 jälkeen tuleva luku 39 esti sen harhatulkinnan, että Hiskia olisi ollut luvattu Messias. Viimeiset jakeet luvussa 39 viittaavat tulevaan katastrofiin: Babylonia tuhoaa Jerusalemin. Jesajan kirjoittama muistokirjoitus Jes. 6:1-9:6 (joka tänä aikana nähtiin viittaavan Hiskian syntymään ja hallituskauteen) saa tuomion sävyttämät raamit (5:1-30 ja 9:7-20). Se vahvisti entisestään sitä, että Hiskian aika oli vain esikuva tulevasta Messiaasta. Jakeet 11:10-12:6 on todennäköisesti liitetty myöhemmin sille paikalle, jossa ne MT:ssä ovat. Profetian Jes. 11:1-9 katsottiin puhuvan tulevasta Messiaasta, joka nousee valtaan tuhoutuneesta kuningashuoneesta. Jakeet Jes. 11:10-12:6 liitettiin siihen. Niiden perään liitettiin Babylonian tuhoa käsittelevä ennustuksen jakso (Jes. 13:1-14:23), joka päättyy Assyrian tuhoon viittaavaan tekstiin (Jes. 14:24-27). Näin Assyriasta ja sen tuhosta Hiskian aikana tuli esikuva Babyloniasta ja sen tulevasta tuhosta. Ilmeisesti Jes 13-14 sisältävät varhaisempaa materiaalia, joka alkujaan viittasi Jesajan ennustukseen Assyrian tuhosta (ks. Jes. 14:4-20). Jes. 10:5-14:27 tähdensi siis, että Babylonia tuhoutuu ja kansa pääsee palaamaan luvattuun maahan Messiaansa johdolla (Jes. 11). Vastaavanlainen toivo esiintyy Jeremian kirjassa (Jer. 23:5-8; 30:8-11).

 

Stratum IV: Historian tilanne muuttui yllättäen, kun kansa sai mahdollisuuden palata Jerusalemiin Kyyroksen ediktin nojalla (2. Aik. 36:22-23; Esra 1:1-4; 5:13-16). Ongelmaksi tuli se, missä on Jumalan lähettämä Messias, jonka johdolla paluu Jerusalemiin toteutuisi? Jesajan oppilaiden keskuudessa ajateltiin, että Jumala antoi tärkeän mahdollisuuden kansalleen. Siksi oli palattava Jerusalemiin. Messiaan tehtävä jaettiin kahteen osaan. Poliittista valtaa käytti Jumalan esiin nostama Kyyros (Jes. 41:1-5, 25-29; 44:24-45:7; 46:10-11; 48:12-16), jota kutsutaan Jumalan voidelluksi eli messiaaksi (Jes. 45:1). Kansan keskuudessa olevia uskollisia kutsutaan puolestaan Herran palvelijaksi (Jes. 42:1-4; 49:1-6; 50:4-9), joka saa omakseen Daavidille annetut lupaukset. Herran palvelija on edellä mainituissa teksteissä kuvattu kuninkaallisin piirtein. Ajatuksena on se, että kansan tulee nyt palata takaisin Jerusalemiin Daavidille annetun lupauksen nojalla (Jes. 55:3-5), vaikka Messiasta ei vielä olekaan ilmaantunut. Paluun jälkeen Jumala pitää sitten huolta siitä, että Messias saapuu aikanaan. Luvuissa 40-55 kehotetaan israelilaisia luottamaan Herraan, joka nyt toimii kansansa hyväksi antamalla Kyyrokselle poliittisen vallan ja kutsumalla kansansa Jerusalemiin rakentamaan temppeliä. Esran kirja antaa ymmärtää, että pieni joukko juudealaisia palasi Sesbassarin johdolla Jerusalemiin (Esra 1:5-11) 530-luvun alussa eKr. Ilmeisesti suurin osa juutalaisista ei halunnut muuttaa Juudan poliittisesti epävarmoihin oloihin. Vasta lähes 20 vuotta myöhemmin vuonna 520 eKr. Daavidin suvun jälkeläisen Serubbabelin onnistui koota suuri joukko paluumuuttajia (Esra 2; Neh. 7). Silloin myös messiaaniset toiveet olivat korkealla (ks. Sak. 1-8 ja Hagg.). Ilmeisesti suurin osa pakkosiirtolaisuuteen ajetusta kansasta ei ollut kovin halukas kuulemaan Jesajan profeettaliikkeen edustajia.

 

Stratum V: Luvuissa 56-66 profeettaliike muotoilee kannanottonsa sille, miksei luvuissa 40-55 luvattu pelastuksen aikakausi Jerusalemille käynyt toteen. Syynä on kansan epäusko ja välinpitämätön suhtautuminen Jumalan sanaan. Kritiikin keskellä toistuu kuitenkin samat tulevaisuuden toivot kuin luvuissa 40-55. Ne näkyvät erityisesti luvuissa 60-62.

Jesajan kirja on siis monikerroksinen ja siitä saa kokonaiskuvan vasta, kun Juudan historiaa on tarkasteltu 300 vuoden ajalta.

 

Antti & Martti Laato