Media­kirjasto

Jeremia

Jeremia toimi profeettana 600-luvun lopulta alkaen aina pakkosiirtolaisuuden aikaan, jolloin monet Vanhan testamentin kirjoista pantiin kokoon. Jeremian kirja on saanut siis syntynsä pääasiassa 500-luvulla eKr. Toisin kuin 700-luvulla toimineen profeetta Jesajan kirja, joka sisältää monta eri historiallista tasoa (Jesaja, Deutero-Jesaja ja Trito-Jesaja), Jeremian kirjasta ei ole löydettävissä vastaavanlaisia kerrostumia.

Kaksi eri versiota

Jeremian kirjan tekstin tallennusprosessi haastaa tulkitsijan pohtimaan, mihin tekstiin hänen tulisi viime kädessä luottaa. MT ja LXX poikkeavat toisistaan huomattavasti. On arvioitu, että noin 2700 heprean sanalle ei ole käännösvastinetta LXX:ssa, kun taas noin 100 kreikan sanalle ei löydy vastinetta MT:stä. Septuagintan versio Jeremian kirjasta on siis n. 1/7 osaa lyhyempi. MT:ssä lukuja on 52, LXX:ssa vain 45. Tekstien eroavaisuudet jakautuvat tasaisesti pitkin kirjaa. Usein kyseessä on vain yksittäisiä sanoja, toisinaan pidempiä jaksoja (esim. Jer. 33:14-16). Septuagintan versio ei kuitenkaan ole vain lyhyempi, vaan siinä on esitetty asioita eri järjestyksessä. Suurin ero on siinä, että kirjan lopussa olevat kansoja vastaan suunnatut profetiat (Jer. 46-51) on LXX:ssa laitettu Jer. 25:13 jälkeen. Kansoja vastaan suunnatut profetiat on esitetty myös eri järjestyksessä kuin Masoreettisessa tekstissä. Seuraava synopsi antaa hyvän kuvan näistä eroista:

 

MT					LXX
1:1-25:13					1:1-25:13
25:14
25:15.38					luku 32
luvut 26-44					33:1-51:30
luku 45					51:31-35
luku 46					luku 26
luku 47					29:1-7
luku 48 49:1-5 49:6 49:7-22 49:23-27 49:28-33 49:34-39 luvut 50-51 luku 52					luku 31 30:1-5   29:8-23 30:12-16 30:6-11 25:14-19 luvut 27-28 luku 52

 

On selvää, ettei heprean ja kreikan tekstin välisiä eroja voida selittää käännösteknillisillä syillä tai mahdollisilla kopiointivirheillä. Ainoa mahdollinen selitys on, että kyseessä on kaksi eri antiikin aikaista versiota Jeremian kirjasta. Toisinaan on kuitenkin ehdotettu, että LXX:n kääntäjät olisivat tietoisesti muuttaneet tekstiä. Qumranin käsikirjoitusten joukosta on kuitenkin löydetty Jeremian kirjasta katkelma (4Q471), jota MT:ssa ei ole. Kun Jeremian kirjan kreikankielinen versio on käännetty takaisin hepreaksi, tämä Qumranin luolista löydetty teksti on vastannut sitä loistavasti. Täten on todennäköistä, että Jeremian kirjasta on muinoin ollut ainakin kaksi hepreankielistä versiota.

Lutherin vakiinnuttaman käsityksen mukaan kirkon ohjeellinen versio Jeremian kirjasta on sen hepreankielinen versio. Historiallisessa Raamatun tulkinnassa on kuitenkin aina muistettava ja pidettävä mielessä tekstin historia. Tutkija joutuu huolellisesti vertaamaan eri versioiden eroja ja kysymään, mitä ne kertovat Jeremian kirjan syntyhistoriasta. Monet poikkeavuudet versioiden välillä selittyvät sillä, että tekstiin on tehty pieniä tyylillisiä tai selventäviä lisäyksiä tai vaihtoehtoisesti poistettu tarpeettomia toistoja. Tällaisia toistoja ovat esimerkiksi kuninkaan nimiin liitetyt selvennykset. Kun puhutaan Nebukadnessarista, hepreankielisessä tekstissä mainitaan, että kyseessä on ”Babylonian kuningas”, kun taas kreikankielisessä ei tällaista mainintaa toisteta. On vaikea arvioida, onko kyseessä lisäys vai poisto vai.

Profeetan toiminta-aika

Ennen kuin käsittelemme tarkemmin Jeremian kirjan sisältöä ja syntyhistoriaa, on syytä luoda lyhyt katsaus profeetan elämänvaiheisiin ja keskeiseen julistukseen. Jeremia kutsuttiin profeetaksi Juudan kuninkaan Josian 13. hallitusvuotena eli vuonna 628/27 eKr. (Jer. 1:2; 25:3) eli todennäköisesti muutama vuosi ennen Josian tekemää reformia. Se ajoitetaan hänen 18. hallitusvuodelleen (2. Kun. 22:3). Jeremia aloitti toimintansa aikana, jolloin Jumalan sanasta oli luovuttu. Kansa ei tahtonut seurata Jumalan tahtoa. Jumala kehotti Jeremiaa puhumaan hänen sanaansa rohkeasti kuninkaalle ja kansan ylimyksille, papeille ja profeetoille. Tällaiseen tehtävään suostuminen ei varmasti ollut miellyttävää ja Jeremiaa pelotti. Jumala rohkaisi ja lohdutti häntä. Vaikka tiedossa olikin vaikeuksia, Jumala olisi hänen kanssaan (Jer. 1:18-19).

Jeremian kirja kuvaa profeetan tehtävän vaikeutta monella eri tavalla. Hänen tuli kritisoida kansan ylimystöä, joka raivostui profeetalle ja alkoi vihata häntä. Konfliktitilanteita ei ole säilynyt Josian ajalta, ja siksi monet tutkijat ajattelevatkin, että Jeremia tuki tavalla tai toisella kuningasta reformissa (2. Kun. 22-23). Josiaa kuvataan Jeremian kirjassa vanhurskaaksi kuninkaaksi, toisin kuin hänen poikaansa Jojakimia (Jer. 22:15-16). Kirjan vakavimmat konfliktitilanteet ajoittuvatkin Josian jälkeiselle ajalle. Kirjan luvut 7 ja 26 kuvaavat tilannetta kohta Josian kuoleman jälkeen. Jeremia on kuoleman vaarassa, kun hän Herran temppelissä julistaa, että pyhäkkö tuhoutuu kansan syntien ja epäjumalanpalveluksen takia. Luvussa 36 hän antaa kuningas Jojakimille luettavaksi kirjakäärön, mutta kuningas polttaa sen. Jeremian henki on jälleen uhattuna. Juudan poliittinen tilanne muuttui ratkaisevasti, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar alisti koko Palestiinan valtansa alle. Hän voitti Egyptin sotajoukot Karkemisissa vuonna 605 eKr. (Jer. 46:2), ja Jeremian ennustama käänne oli toteutunut Lähi-idässä. Juudan ainoana selviytymisstrategiana profeetan mukaan oli alistua Babylonian vallan alle.

Jojakimin kuoltua hänen poikansa Jekonja hallitsi vain kolme kuukautta ennen kuin hänet vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen vuonna 597 eKr. (2. Kun. 24). Babylonian kuningas Nebukadnessar asetti Josian pojan Sidkian kuninkaaksi. Sidkia kysyi Jeremialta apua vaikean sisäpoliittisen kriisin keskellä, toisin kuin Jojakim tai Jekonja. Monet Jerusalemissa ilmeisesti kuitenkin odottivat Jekonjan paluuta ja pitivät häntä Juudan oikeana kruununperillisenä. Sidkia ei koskaan pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa kuninkaansa (Jer. 38:5). Juudan poliittiset vehkeilyt Egyptin kanssa johtivat lopulta kapinaan Babyloniaa vastaan ja Jerusalemin hävitykseen vuonna 586 eKr.

Jeremiasta tuli oman aikansa hengellinen lainsuojaton. Jeremian omat sukulaiset ja hänen kylänsä miehetkin suunnittelivat hänen murhaamistaan (Jer. 11:18-12:6). Tällaisessa tilanteessa Jeremia koki olonsa turvattomaksi ja halusi lopettaa profeettana toimimisen. Jeremian kirjan luvuissa 11-20 onkin säilynyt useita katkelmia, joita tutkijat kutsuvat profeetan ”tunnustuksiksi” (Jer. 11:15-12:6; 14:17-18; 15:15-20; 17:14-18; 18:18-23; 20:1-18). Niissä hän ilmaisee tuskansa, jota hän kokee tehtävästään. Jumala ei kuitenkaan yhdy Jeremian valituksiin. Jeremialle on annettu tehtäväksi viedä eteenpäin Jumalan sanaa eikä hänen sen vuoksi tule voivotella asemaansa. Hänen on julistettava, että Jumalasta luopunut kansa tuhoutuu, kun pohjoisesta purkautuu onnettomuus: Babylonia saa hyökätä jumalattoman kansan kimppuun.

Nuoren Jeremian tehtäväksi tuli siis ennustaa, että kansaa kohtaa suuri onnettomuus, koska se ei elä Jumalan tahdon mukaan. Tämä tuho tuli lopulta, mutta vasta n. 40 vuoden päästä, Jeremian vanhoilla päivillä. Voimme vain kuvitella, miten usein Jeremia sai kuulla pilkkaa siitä, milloin hänen ennustamansa tuho tulisi. Tunnustuksissa (esim. Jer. 17:14-18) Jeremia valittaa, koska kansa pilkkaa häntä hänen julistamaansa sanan tähden. Jumala rohkaisee profeettaa sanomalla, että hänen välittämänsä sana tulee osoittamaan voimansa ja profeetta tulee pelastumaan. Jumalan sanan tähden Jeremia joutuu eristyksiin läheisistä ihmisistä, virkaveljistään, papeista ja profeetoista. Häntä vastaan asettuvat kuninkaat ja kansan ylimykset, ja lopulta suurin osa kansaa. Tässä taistelussa perii lopulta voiton Jumalan lähettämä sana. Jeremian kirjan sisältö voidaan kiteyttää juuri tähän: Jumalan sanan voittokulku, ensiksi tuomion sanana jumalatonta kansaa vastaan, sitten lohdutuksen sanana uuden toivon tuojana.

Jeremia kuului Jerusalemin papistoon ja hänen sukunsa maatila oli Jerusalemin lähistöllä Anatotissa. Anatot oli Aaronin suvulle myönnetty leeviläinen kaupunki (Joos. 21:18). Jumalan kutsu muutti hänen elämänsä. Hän joutui virkaveljiensä vihan kohteeksi, koska hänen tehtäväkseen ei tullut “rauhan toivottaminen” Jerusalemin asukkaille, vaan parannussaarna. Jeremia puhuu usein siitä, miten on väärin toivottaa rauhaa, jos kansa elää Jumalan tahdon vastaisesti.

Jeremian kirjan viimeiset luvut ovat raastavaa luettavaa siitä, miten Juudan kuningaskunta tuhoutuu. Jerusalem monien muiden Juudan kaupunkien kanssa hävitetään maan tasalle vuonna 587 eKr. Kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen, Jeremia tämän mukana.

Jeremian kirja – historiallinen ikkuna Juudan tuhoon

Jerusalemin hävityksestä on säilynyt mielenkiintoisia historiallisia dokumentteja ns. Lakisin kirjeet. Kirjeet ovat ilmeisesti kopioita niistä teksteistä, jotka lähetettiin kaupungista. Niissä kerrotaan tilanteesta, jossa babylonialainen armeija tekee tuhoa Juudan maassa.

Lakis-kirjeessä nr. 3 puhutaan profeetasta ja kirjeessä nr. 6 taas miehestä, joka profetioillaan masentaa Juudan sotilaita. Kuvaus sopii hämmästyttävän hyvin Jeremiaan, joka julisti, että Juudan on antauduttava Babylonian vallan alle. Jos Juuda ei antautuisi, se joutuisi kokemaan täydellisen tuhon. Vaikka Lakis-kirjeet eivät puhuisikaan Jeremiasta, niin kyseessä oli joka tapauksessa joku toinen profeetta, joka julisti Jeremian tavoin. Näin kirje antaa hämmästyttävän tarkan todistuksen siitä saarnatyylistä, jota on Jeremian kirjassa. Jakeen Jer. 38:4 mukaan Juudan ylimykset vaativat Jeremialle kuolemantuomiota. Heidän perustelunsa ovat ymmärrettäviä sotatilanteessa: ”Tämä mies on ansainnut kuoleman! Jos hän jatkaa tuollaisia puheita, hän murtaa niiden sotilaiden rohkeuden, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja muutkin asukkaat menettävät toivonsa. Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa.”

Toinen mielenkiintoinen maininta Lakis-kirjeissä on kaupungin Asekan kohtalo. Kirjeessä nr. 4 lähetetään huolestunut viesti siitä, ettei Asekasta ole enää nähtävissä savumerkkejä: ”emme enää näe Asekaa (signaaleja Asekasta).” Yksityiskohta valottaa hienolla tavalla jakeen Jer. 34:7 sisältöä: ”... Babylonian kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia ja jäljellä olevia Juudan kaupunkeja Lakisia ja Asekaa. Nämä olivat ainoat linnoitetut Juudan kaupungit, jotka vielä eivät olleet kukistuneet.” Lakis ja Aseka olivat siis Jerusalemin ohella viimeisimmät linnoitukset, jotka tekivät vielä vastarintaa babylonialaisille. Ensiksi tuhoutui Lakis – kuten kirjeistä käy ilmi, sitten oli luultavastikin Asekan vuoro ja viimeisimpänä valloitettiin Jerusalem (Jer. 52).

Lakis-kirjeiden ohella arkeologisissa kaivauksissa on löydetty sinetti, jossa lukee ”Baruk, Nerian poika”. Sinetti voidaan ajoittaa Juudan kuningaskunnan tuhoutumisen aikaan. Kyseessä voisi siis hyvinkin olla samanniminen Jeremian läheinen työtoveri ja kirjurin ammatin taitaja (Jer. 36:1; Jer. 45)

Jeremia ja Deuteronomistinen koulukunta

Jeremian kirjalle ovat tyypillisiä monet kielelliset ilmaisut, jotka muistuttavat Viidennen Mooseksen kirjan (Deuteronomiumin) ja sen pohajalle rakentuvan deuteronomistisen historiankirjoituksen (Joos., Tuom., 1.-2. Sam. ja 1.-2. Kun.) sanankäänteitä ja keskeisiä teologisia näkemyksiä. Siksi olennainen kysymys onkin, millä tavalla tämä suhde deuteronomistiseen koulukuntaan tulisi ymmärtää.

Tutkimuksessa Jeremian kirjan materiaali on jaettu kolmeen eri ryhmään: A, B ja C. 1) A-ryhmän teksteihin kuuluvat runolliseen asuun kirjoitetut profetiat, joista monet sijoittuvat lukuihin Jer. 1-25. 2) B-ryhmän teksteihin kuuluvat Jeremian elämänvaiheista kertovat tekstit (lähinnä Jer. 26-29 ja 34-45). 3) C-ryhmän tekstit sisältävät proosalla (erotukseksi siis runoteksteistä ryhmässä A) kirjoitettuja tekstejä, joissa Jeremia julistaa kansalle Herran sanaa (Jer. 7:1-8:3; 11:1-14; 16:1-13; 17:19-27; 18:1-12; 21:1-10; 22:1-5; 25:1-14; 34:8-22). Jeremian kirjan proosatekstit muistuttavat paljon deuteronomistista teologiaa. Monien tutkijoiden mukaan vain A-ryhmän teksteissä on Jeremian omaa julistusta, kun taas B-ja C-ryhmän tekstit ovat profeetan oppilaskunnan toimittamia katsauksia Jeremian elämänvaiheisiin ja keskeiseen julistukseen. Toiset tutkijat ajattelevat, etteivät C-ryhmän tekstit ole kaikilta osin deuteronomistisia. Ne muistuttavat deuteronomistista teologiaa, mikä voidaan selittää myös siten, että profeetta itse kuului Josian deuteronomisen reformin kannattajiin. Näkemys on sopusoinnussa sen kanssa, että profeetta suhtautui Josiaan positiivisesti (ks. Jer. 22:15-16). Vaikuttaa kuitenkin selvältä, että Jeremian kirja on ollut deuteronomistisen koulukunnan mielenkiinnonkohteena (kuten Jesajan kirjakin). Siitä osoituksena on se, että Jer. 52 on sananmuodoltaan lähes identtinen luvun 2. Kun. 25 kanssa (vrt. Jes. 36-39 ja 2. Kun. 18-20).

Jeremian kirjan taustalla oleva profetiakokoelma

Jeremian kirjan erikoisuuksiin kuuluu myös se, että siinä on talletettuna kaksi eri kuvakulmaa yhteen ja samaan historialliseen tilanteeseen. Hyvänä esimerkkinä on Jer. 7 ja 26. Jer. 7 on profeetan proosalla kirjoiettu tuomionjulistus, kun taas Jer. 26 valottaa profeetan elämänvaiheita ja erityisesti sitä tilannetta, jossa profeetta lausui tuomionsanansa (ks. myös Jer. 22:13-19 ja Jer. 36; sekä Jer. 22:24-30 ja 36:30-31). Miksei tekstejä Jer. 7 ja 26 ole esitetty peräkkäin Jeremian kirjassa? Se kertonee siitä, että profeetan julistus ja elämänvaiheet on talletettu eri kokoelmissa, jotka sittemmin on koottu yhteen. Nämä kokoelmat mukailevat pitkälti edellä mainittuja tekstiryhmiä A, B ja C. Lisäksi omana ryhmänä oli profeetan tuomionjulistus vieraita kansoja vastaan.

Jeremian kirjan pelastushistorialliset toivon teemat

Jeremian kirjassa on kolme keskeistä toivon teemaa, jotka profeetta on välittänyt Jerusalemin hävityksen kokeneelle kansalle. Jumala lupaa antaa pakkosiirtolaisuuteen ajetulle kansalle uuden tulevaisuuden Juudan maassa.

(1) Ensimmäinen lupaus liittyy siihen, että pakkosiirtolaisuus kestää vain tietyn ajan. Jeremian mukaan Babylonia saa olla vallassa 70 vuotta, mutta sen jälkeen sen valtakunta murtuu (Jer. 25:11-12; 29:10) ja Jumalan kansa pääsee palamaan takaisin omaan maahansa (Jer. 16:14-15; 23:7-8; 30:10-11). Jakeen 2. Aik. 36:21 mukaan Juudan maan tulee olla 70 vuotta autiona, jotta maa saisi levätä. Kansa ei ollut nimittäin pitänyt sapattivuosia (3. Moos. 25; 5. Moos. 15). Näin päädytään 7 x 70 vuoden pituiseen ajanjaksoon, joka puolestaan on esillä Danielin kirjan vuosiviikkoapokalypsissa (Dan. 9:24-27). Vastaavasti Qumranin Melkisedekfragmentissa (11QMelch) viitataan 10 riemuvuoden jaksoon, joka vastaavasti oli 10 x 49 vuotta eli 490 vuotta eli 70 x 7 eli 70 vuosiviikkoa.

(2) Toinen toivon teema liittyy vanhurskaan kuninkaan ilmestymiseen. Jakeissa Jer. 22:1-23:8 käydään läpi Juudan viimeisiä kuninkaita. Jakeista Jer. 22:15-16 käy ilmi, että Josia on Jeremian silmissä vanhurskas kuningas. Hän vahvisti Mooseksen lain mukaisen liiton Juudassa (2. Kun. 22-23). Jeremian mukaan tuleva vanhurskas kuningas toimii vastaavalla tavalla (Jer. 23:5-6; 30:8-9; ks. myös Jer. 22:1-5). On keskusteltu siitä, viittaavatko jakeet Jer. 23:5-6 Juudan kuninkaaseen Sidkiaan. Näiden jakeiden mukaan uuden kuninkaan nimenä on Jhwh ṣidqênû eli ”Herra meidän vanhurskautemme.” On kuitenkin syytä huomata, että Sidkian oikea nimi oli Mattanja ja hän otti valtaistuimelle noustessaan hallitsijanimekseen Sidkia, ”Herra on minun vanhurskauteni” (2. Kun. 24:17). On mahdollista, että Sidkia halusi ottaa tämän hallitsijanimen ja liittyä Jeremian ennustukseen. Uuden kuninkaan ilmestymisen myötä Juudan kansa pääsee palamaan pakkosiirtolaisuudesta (Jer. 23:5-8; 30:8-11; vrt. Jes. 11).

(3) Kolmas pelastushistoriallinen teema on uusi liitto (Jer. 31:31-34). Teksti on osa profeetan pelastusjulistusta luvuissa 30-31. Ilmeisesti monet näiden lukujen profetioista on suunnattu alkujaan pohjoisen Israelin kuningaskunnan asukkaille. Tämä kuningaskunta tuhoutui vuosina 722-720 eKr. (2. Kun. 17). Kun jatkossa sitten myös Juuda tuhoutui, lukujen tulkintahorisonttia laajennettiin koskemaan molempien kuningaskuntien asukkaita. Uuden liiton teksti on muotoiltu siten, että vanha Siinain liitto ei enää ole merkityksellinen samalla tavalla kuin ennen. Jeremian kirjassa on muitakin vastaavia tekstejä, joissa uusi aikakausi herättää kansassa kiitollisuuden Jumalan armosta ja hyvistä teoista. Jumalan liitonarkkua ei tulevaisuudessa muisteta (Jer 3:15-16). Vanha käsitys siitä, että lapset joutuvat vastaamaan isiensä pahoista teoista (vrt. Valit. 5:7) ei enää nouse mieleen (Jer. 31:29-30; ks. myös Hes. 18), kun Jumala armahtaa kansansa. Egyptistä pako kalpenee uuden Babyloniasta tapahtuvan exoduksen rinnalla (Jer. 16:14-15; 23:7-8).

 

Antti ja Martti Laato