Monipuolinen hengellinen kirjasto ulottuvillasi
Syvenny Raamatun sanomaan ja kristityn elämään Sleyn mediakirjaston kautta. Mediakirjasto sisältää äänitteitä, videoita ja tekstejä. Voit hakea sisältöjä esimerkiksi otsikon, paikan sekä kirjoittajan tai puhujan nimellä.
Esra-Nehemian kirja (Esra)
13.7.2018
Esra-Nehemian kirja
Esra-Nehemian kirjan sisältö
Esran ja Nehemian kirjat on erotettu kahdeksi eri kirjaksi länsimaalaisessa perinteessä. Ne ovat usein sijoitettu heti Aikakirjojen perään. Ne nimittäin jatkavat melko tarkalleen siitä, mihin Aikakirjat päättyvät. Esra ja Nehemia erotetaan omiksi kirjoikseen tiettävästi ensimmäisen kerran Origineen kirjoituksissa. Hän kuitenkin sanoo itse, että heprealaisessa perinteessä Esran ja Nehemian kirjat ovat yksi ja sama. Luvussa 2 on jo todettu, että Josefus on kirjoituksissaan laskenut kaanoniin kuuluvien kirjojen määrän, ja hänen laskelmansa tulevat parhaiten ymmärretyksi, mikäli Esra-Nehemia on yksi teos. Sardeen piispa Meliton on kutsunut Esra-Nehemian kirjaa Esran kirjaksi. Varhaisimpien käsikirjoitusten mukaan teokset kuuluvat yhteen, eivätkä varhaiset kommentaattoritkaan erottaneet niitä toisistaan.
Esra-Nehemian kirja voidaan jakaa neljään osaan:
Esra 1-6 | Jerusalemin temppelin jälleenrakennus |
Esra 7-10 | Esran reformi |
Neh. 1-7 | Jerusalemin muurien jälleenrakennus |
Neh. 8-13 | Nehemian reformi |
1. Esdras
Mielenkiintoisen haasteen Esra-Nehemian kirjan sisältöön antaa ns. Kreikkalainen Esran kirja (eli 1. Esdras), johon on otettu mukaan Aikakirjojen loppuluvut, suurin osa Esran kirjan sisältöä sekä Nehemian kirjan se osa, jossa viitataan Esran toimintaan. On keskusteltu, onko 1. Esdras osoitus siitä, että Esran kirja olisi ollut osa suurempaa kokonaisuutta, kronistista historiankirjoitusta. Tätä ajatusta on tuettu sillä, että Toinen Aikakirja päättyy ikään kuin kesken lauseen. Toisaalta monet tutkijat katsovat tällaisen päätöksen kuuluvan Aikakirjojen esitystapaan: Jumala pitää huolen kansastaan. Näin ollen he katsovat myös 1. Esdrasin olevan myöhempi tekstien kompilaatio. Seuraava lista esittää vastaavuudet 1. Esdrasin sekä Aikakirjojen ja Esra-Nehemian kirjan välillä:
2. Aik. 35 | 1. Esd 1:1-33 |
2. Aik. 36 | 1. Esd 1:34-58 |
Esra 1 | 1. Esd 2:1-14 |
Esra 4:7-14 | 1. Esd 2:15-30a |
— | 1. Esd 2:30b |
— | 1. Esd 3 |
— | 1. Esd 4 |
— | 1. Esd 5:1-6 |
Esra 2 | 1. Esd 5:7-46 |
Esra 3 | 1. Esd 5:47-65 |
Esra 4:1-5 | 1. Esd 5:66-73 |
Esra 5 | 1. Esd 6:1-22 |
Esra 6 | 1. Esd 6:23 – luku 7 |
Esra 7 | 1. Esd 8:1-27 |
Esra 8 | 1. Esd 8:28-67 |
Esra 9 | 1. Esd 8:68-90 |
Esra 10 | 1. Esd 8:91-9:36 |
Neh. 7:73-8:12 | 1. Esd 9:37-55 |
Vastaavuudet osoittavat ensinnäkin sen, että 1. Esdrasin kirjoittaja on jostakin syystä jättänyt Nehemian huomiotta. Hän ei pidä häntä tärkeänä – mikä on outoa siksi, että Nehemia teki myös tärkeitä Jerusalemin temppeliin liittyviä uudistuksia (ks. Neh. 10). Joidenkin tutkijoiden mukaan 1. Esdras olisi tämän vuoksi varhainen teos, jolloin Nehemian rooli ei vielä ollut keskeisesti esillä. Tätä näkemystä on vaikea kuitenkin todistaa oikeaksi.
Temppelin jälleenrakennus
Esra-Nehemia kirjan tapahtumat sijoittuvat Persian vallan aikaan 400-luvulla eKr. Luvuissa Esra 1-6 kerrotaan, että Kyyros antoi pakkosiirtolaisuuteen ajettujen juutalaisten palata kotiinsa ja rakentaa uudelleen Jerusalemin temppeli, joka oli tuhottu 586 eKr. Ensimmmäisten paluumuuttajien joukossa oli Shesbassar, joka suunnitteli rakentaa uudelleen temppelin (Esra 1). Kuitenkin vasta Dareioksen aikana vuonna 520 eKr. tapahtunut paluumuutto Serubbabelin johdolla johti temppelin varsinaiseen rakennusprojektiin, kuten luvuista Esra 2-3 sekä Haggain ja Sakarjan kirjan luvuista 1-6 voidaan lukea. Uusi temppeli vihittiin käyttöön 515 eKr. Serubbabelin mukana palasi suuri joukko pakkosiirtolaisia, ja heidän johtajansa lahjoittivat varojaan temppelin rakentamiseen. Serubbabel on ollut Persian ajalla merkittävä henkilö. Hän toimi käskynhaltijana Juudassa ja hänestä puhutaan ylistävästi monissa teksteissä, mm. luvussa Sak. 4. Serubbabelin ohella pakkosiirtolaisuudesta palasi monia Jerusalemin temppelin palveluväkeen kuuluvien leeviläisten jälkeläisiä: laulajia, pappeja, portinvartijoita ja temppelipalvelijoita. Pakkosiirtolaiset pystyttivät alttarin ja aloittivat uhritoimitukset, kun temppelin perustukset oli laskettu. Se pystytettiin samalle paikalle kuin missä Salomon rakennuttaman temppelin alttari oli sijainnut. Näin uhrikultin katsottiin jatkavan samaa jumalanpalvelusta kuin ennen pakkosiirtolaisuuden aikaa.
Arameankielinen dokumentti jakeissa Esra 4:11-22 muodostaa oman ongelmansa, sillä se on ajoitettu kuningas Kserksesin aikaan (Esra 4:6) eli siis selvästi Serubbabelin ajan jälkeen. Kyseessä on mahdollisesti ollut Esran aikainen dokumentti, siinä kun viitataan Jerusalemin muurien rakentamiseen ja projektin keskeytykseen. Näin Nehemian kirjan alku, jossa viitataan Jerusalemin muurien tuhoutumiseen (Neh. 1:3), liittyisi tähän. Tässä tapauksessa dokumenttia jakeissa Esra 4:11-22 olisi käytetty uudessa asiayhteydessä. Esran lukujen kronologia on hankala tässä suhteessa, mutta oleellinen tieto tulee kuitenkin luvussa Esra 6. Temppeli valmistuu ja ensimmäinen juhla on pääsiäisen viettäminen. Sitä vietettiin ilmeisesti myös sen muistoksi, että Herra oli pelastanut kansansa nyt myös Babylonian orjuudesta (ks. Jer. 16:14-15; 23:7-8).
Esran reformi
Luvuissa Esra 7-11 kerrotaan Esrasta, hänen tulostaan Jerusalemiin ja hänen mukanaan muuttaneista. Esra oli pappi, Aaronin sukua, oppinut ja Mooseksen lain asiantuntija. Hänen tehtävänsä oli yksinkertainen, mutta ei helppo: saattaa voimaan Jumalan ja Persian kuninkaan laki (Esra 7:25-28). Persian kuningas suhtautui yleensä myönteisesti useimpiin uskontoihin. Ne hän näki välineinä hallita, mutta myös pitää rauha maassa. Tunnemme Egyptistä Udjahorresnet nimisen miehen, joka vastaavasti sai Persian viranomaisilta tehtäväksi tehdä ajankohtaiseksi Egyptin uskonnolliset lait. Esran reformi tulee ymmärretyksi tämän vastaavan historiallisen tilanteen valossa. Se ei ollut vain hänen oma henkilökohtainen yrityksensä saattaa Mooseksen laki voimaan Jerusalemissa, vaan taustalla oli myötämielisen Persian valtakunnan halu järjestää jumalanpalvelusmenot vakiintuneiden uskonnollisten tapojen mukaan.
Esran luvuissa 9-10 puhutaan seikkaperäisesti ongelmasta, joka uhkasi Juudan yhteiskunnan olemassaoloa. Monet juudealaisista olivat menneet naimisiin vierasmaalaisten vaimojen kanssa, ja ilmeisesti näiden avioliittojen myötä myös vieraat uskonnolliset vaikutteet tunkeutuivat Juudaan ja Jerusalemiin. Esra toimi määrätietoisesti ja vaati, että kaikki seka-avioliitot oli purettava ja naiset ja lapset lähetettävä pois. Taustalla oli ilmeisesti Mooseksen lain säädös, jonka mukaan israelilaisilla ei ole oikeutta avioitua vierasmaalaisten (toisen uskonnon harjoittajien) kanssa (2. Moos. 34:10-17). Esran ankaran vaatimuksen rinnalla on hyvä muistaa Ruutin kirjan sanoma. Siinä vierasmaalainen moabilainen nainen haluaa palvella Israelin Jumalaa, ja hänen avioliittonsa Boaksen kanssa saa suuren siunauksen. Moabilaisesta naisesta tulee Daavidin ja siten myös Messiaan esiäiti (ks. luku 7.4).
Jerusalemin muurien rakennusprojekti
Nehemian kirjan luvut Neh. 1-7 keskittyvät tärkeään historialliseen tapahtumaan, jonka seurauksena Jerusalemista tuli keskeinen poliittinen ja uskonnollinen keskus Palestiinassa, nimittäin muurien rakentamiseen. Nehemian kirja alkaa ilmeisesti sillä, kuinka Esran aikaisempi yritys rakentaa muurit (ks. Esra 4:11-22) estettiin väkivalloin. Nehemia kuulee kaupungin surkean tilan. Hän rukoilee ja tunnustaa Jumalalle omat sekä kansan synnit. Nehemia käyttää hyväkseen suhteita Persian viranomaisiin ja saa lopulta tehäväkseen rakentaa Jerusalemin muurit. Esra-Nehemian kirjassa tehdään selkoa siitä, että samoin kuin temppelin rakentamista niin myös muurien rakentamista vastustettiin. Vastustus tuli nimeomaan Samarian taholta.
Luvuissa Neh. 1-7 kirjallinen esitys on usein ”minä”-muodossa. On ehdotettu, että Nehemian kirjan nykyinen versio perustuisi Nehemian kirjoittamaan biografiaan, jossa hän puolustautuu erilaisia syytöksiä vastaan. Nehemian määrätietoiset otteet johtivat esimerkiksi siihen syytökseen, että hän yrittäisi ottaa kuninkuuden itselleen Jerusalemissa, vaikka hän ei kuulunut Daavidin sukuun (Neh. 6:1-14). Huhupuheet kiersivät, ja Nehemiaa pidettiin jonkinlaisena pyrkyrinä, joka kuvitteli itsestään liikoja. Nehemia joutui puolustautumaan, ja kirjoitti oman selostuksen tapahtumista minä-muodossa. Tämä selostus olisi näin ollen pohjana sille, mitä saamme lukea Esra-Nehemian kirjasta.
Antti & Martti Laato
Jaa ystävillesi: