Monipuolinen hengellinen kirjasto ulottuvillasi
Syvenny Raamatun sanomaan ja kristityn elämään Sleyn mediakirjaston kautta. Mediakirjasto sisältää äänitteitä, videoita ja tekstejä. Voit hakea sisältöjä esimerkiksi otsikon, paikan sekä kirjoittajan tai puhujan nimellä.
1. Piet. 01 - Sinut on pelastettu
18.5.2010 ⟩ Lauri Thurén
Sinut on pelastettu
Ensimmäinen Pietarin kirje
Luku 1
Valituille muukalaisille 1Piet 1:1-2:10
Kirjeen ensimmäisessä osassa apostoli kuvaa miten hienoa on olla Kristuksen lunastama, Jumalan oma. Samalla hän muistuttaa että meidän on noudatettava Herramme tahtoa.
Lähettäjä ja vastaanottajat 1Piet 1:1-2
Pietari esittäytyy Jeesuksen apostoliksi eli täysivaltaiseksi lähettilääksi. Lähettilään puhe on yhtä painavaa kuin sen, jonka asialla hän on. Vastaanottajat ovat "valittuja muukalaisia". Tässä on kirjeen keskeinen vastakohtaisuus eli paradoksi: toisaalta vastaanottajat ovat Jumalan valittuja ja siten erikoisasemassa, toisaalta he elävät muukalaisina, syrjittynä vähemmistönä muitten keskellä. Pietari viittaa Israelin kansaan: israelilaisetkin olivat Jumalan valittuja mutta joutuivat harhailemaan muukalaisina erämaassa. Vähässä-Aasiassa oli paljon siirtotyöläisiä joille kuva muukalaisista oli erityisen tuttu. Emme tiedä tunsivatko muut vastaanottajat itseään muukalaisiksi. Ehkä Pietari tahtoo tässä opettaa, että Jumalan valittuna olemiseen kuuluu aina myös muukalaisen osa yhteiskunnassa. Vastaanottajat asuivat hajallaan eli diasporassa, kuten monet juutalaiset tuohon aikaan. Samoin kuin juutalaiset kaipasivat Jerusalemiin, kristityt kaipasivat taivaalliseen Jerusalemiin. Ensimmäisen Pietarin kirjeen vastaanottajat asuivat nykyisen Turkin alueella. Alue, jonne kirje lähetettiin, oli siis laaja. Väkeä tällä seudulla asui noin 8,5 miljoonaa. Maisemat vaihtelivat, oli paljon eri kansoja ja uskontoja. Kaikki kuuluivat kuitenkin Rooman valtakunnan alaisuuteen.
Pietari kuvaa vastaanottajia juhlavasti. 1) Jumala on jo etukäteen päättänyt valita heidät, toisin sanoen Jumala on tiennyt, että heistä tulee kristittyjä. 2) Valinta on tapahtunut Pyhän Hengen pyhittämisen kautta. 3) Heidät on valittu olemaan kuuliaisia Jeesukselle; samoin heidät on valittu Jeesuksen verellä puhdistettaviksi. Jeesuksen tahdon noudattaminen kuuluu kristittynä olemiseen. Verellä vihmominen eli pirskottaminen on kuva Vanhasta testamentista: kun Jumala teki liiton Israelin kanssa, uhrieläinten verta pirskotettiin kansan päälle merkiksi liitosta (ks. 2. Moos 24). Samalla tavoin Jeesuksen veri puhdistaa meidät uuden liiton aikana. Tällä kaikella Pietari liittää lukijansa Israelin kansan vaiheisiin: meidätkin on valittu, meidänkin kanssamme on solmittu liitto, meidänkin tulee totella Jumalan tahtoa ja meilläkin on lupaus tulevasta perinnöstä.
Riemua kiusausten keskellä 1Piet 1:3-12
Apostoli aloittaa kirjeen ylistämällä Jumalaa. Samanlaisia ylistysvirsiä oli juutalaisten tapana veisata pääsiäisen aikaan - jotkut ajattelevatkin että 1. Pietarin kirje on kirjoitettu pääsiäisen aikoihin. Juutalaiset kiittivät Herraa siitä että hän oli vapauttanut heidät Egyptistä ja johdattanut isiltä perittyyn maahan. Kristityillä on uusi aihe pääsiäisen kiitokseen: Jumala on uudestisynnyttänyt meidät Jeesuksen kuolleistanousemisen kautta. Saamme Taivaassa katoamattoman perinnön. Pelastumme Jumalan voimasta, uskon kautta. Jakeissa 3-5 apostoli tiivistää kristinuskon keskeiset perusasiat, ja ne kannattaa siksi lukea tarkkaan. Seuraavaksi apostoli viittaa asioihin, jotka voivat estää tätä riemua: kristityt joutuvat kärsimään monenlaisia murheita ja kiusauksia. Tätä kärsimystä hän vertaa kullan puhdistamiseen tulessa (1:7 ja 4:12). Ainoa toivo tässä tilanteessa on Kristus, mutta häntä emme ole edes nähneet. Ja sittenkin me kristityt riemuitsemme sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä lopulta saavutamme päämäärän, pelastuksen.
Tällainen puhe voi tuntua liiankin juhlavalta, liian hyvältä ollakseen totta. Jos kirjeen vastaanottajat todella olisivat ylistäneet Jumalaa ja riemuinneet pahimmissakin vaikeuksissaan, koko kirjettä tuskin olisi tarvittu. Mutta ehkäpä apostoli juuri näin rohkaisee lukijoitaan. Kirjeen vastaanottajilta saattoi elämän päämäärä olla hämärtynyt. Kristus saattoi tuntua liian kaukaiselta, pelastus epävarmalta. Vastaanottajat miettivät, kannattaako enää uskoa, kun tuloksena on vain hankaluuksia, eikä mitään kouriintuntuvaa hyötyä. Mutta Pietari opettaa meitä näkemään näkymättömiä: ympäristön aiheuttamat harmit ovat itse asiassa koe jossa uskoamme testataan. Ja usko Jeesukseen kannattaa lopulta, vaikka muulta näyttäisi, sillä edessä on iankaikkinen riemu Taivaassa.
Jakeet 10-12 kertovat profeetoista ja enkeleistä: molemmat pystyivät vain aavistamaan sitä aarretta, pelastuksen riemua, joka meillä kristityillä on. Näemme miten Pyhä Henki vaikutti profeettojen "raamattupiirissä" niin että jo he löysivät Kristuksen Vanhasta testamentista. Samalla apostoli viittaa erääseen kirjeen keskeiseen aiheeseen: Vanha testamentti ennustaa että Kristuksen tuli kärsiä, mutta kärsimystä seuraisi kirkkaus. Siksi Jeesuksen seuraajien on luonnollista kulkea samaa tietä.
Pyhyys 1Piet 1:13-25
Juhlavan, riemullisen johdannon jälkeen kirjeen tyyli muuttuu. Seuraavat luvut sisältävät vuorotellen kehotuksia ja niiden perusteluja. Samanlaisia kehotuskokoelmia eli pareneeseja on Paavalin kirjeiden loppupuolella, Jaakobilla ja myös Heprealaiskirjeessä. Aluksi Pietari kehottaa yleisesti meitä olemaan valmiita, pyhiä ja puhtaita. Israelin lähtö Egyptistä eli eksodus on jälleen taustalla: viitanliepeet tulee vyöttää, toisin sanoen ne tulee vyön avulla solmia vyötärölle siten, että ne eivät estä vapaata liikkumista; kaiken pitää olla valmiina matkalle lähtöä varten, mikään ei saa olla esteenä.
Minkä mallin mukaan elämme? Pietari esittää kaksi vaihtoehtoa: ennen kristityksi tuloanne elitte Jumalasta tietämättä, inhimillisten mielihalujen mukaan (1:14). Mutta tämä perinteinen tapa elää oli turhaa ja tyhjää (1:18). Apostoli vertaa sitä Vanhan testamentin sanoin kukkaseen joka lakastuu (24). Vaikka muut elävätkin niin, ja vaikka heidän elämäntyylinsä näyttääkin hienolta, sen lopputulos on ainoastaan kuolema. Mutta teidät on kutsuttu toisenlaiseen elämään, Jumalan tahdon mukaan, hän sanoo. Teidät on lunastettu Kristuksen kalliilla verellä, Herran sanan kautta iankaikkiseen elämään. Älkää siis eläkö toisten ihmisten esimerkkiä seuraten vaan Jumalan tahdon mukaan.
Miksi meidän tulee noudattaa Jumalan tahtoa? Pietari viittaa Herran käskyyn: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." Jakeen 17 voi ymmärtää kahdella tavalla. (1) Jos hän, jonka kanssa olemme niin läheisissä väleissä että kutsumme häntä Isäksi, onkin todellisuudessa ankara, puolueeton tuomari, meidän on syytä pelätä ja totella häntä. (2) Jos ankara tuomari onkin meidän rakas Isämme, joka ei tuomitsekaan meitä, meidän tulee kunnioittaa häntä. Jumalanpelko voi tässä tarkoittaa kahta asiaa. Vanhan testamentin viisauskirjallisuudessa se kuvasi lähinnä Jumalan mielen mukaista elämää; vieläkin puhutaan "jumalaapelkäävistä" ihmisistä. Mutta sille jonka asiat eivät ole kunnossa Jumalan edessä kyse on todellisesta pelosta tuomion edessä. Ehkäpä apostoli on tahallaan jättänyt meille kaksi tapaa nähdä tämä asia: se joka pitää Jumalaa leppoisana taivaan ukkona saa tajuta olevansa tekemisissä ankaran tuomarin kanssa, mutta se joka pelkää Jumalan tuomiota löytääkin rakastavan Isän.
Me elämme muukalaisina tässä maailmassa, sanoo Pietari. Muukalaista ei usein hyväksytä joukkoon, ja se voi tuntua katkeralta. Tekisi mieli mukautua, tulla samanlaiseksi. Silloin on kuitenkin ymmärrettävä, että muukalainen on matkalla kotimaahan, ja jos vieraalla maalla alkaa tuntua liian kotoisalta, ei enää teekään mieli olla matkalla. Pietari käyttää Uudessa testamentissa harvinaista kuvaa: meidät on lunastettu Kristuksen kalliilla verellä (vertaa Tit 2:14; Luuk 24:21). Taustalla on kaksi käytäntöä. Kreikkalainen orja voitiin lunastaa vapaaksi maksamalla tietty summa. Vanhassa testamentissa uhrilampaan, etenkin pääsiäislampaan veri lunasti ihmiset vapaiksi synneistä. Apostoli muistuttaa myös uudestaan siitä, että Jeesuksen, meidän Lunastajamme, kärsimys ja kuolema johtivat hänet sittenkin kirkkauteen (1:21). Samalla tavoin Jumala pitää huolta myös Jeesuksen seuraajista. Tässä jakeessa Pietari myös käyttää alkukristillistä sanontaa "uskon Jumalaan, joka herätti Jeesuksen kuolleista" (vertaa Room 6:4; 1. Kor 6:14).
Ensimmäinen Pietarin kirje
Luku 1
Valituille muukalaisille 1Piet 1:1-2:10
Kirjeen ensimmäisessä osassa apostoli kuvaa miten hienoa on olla Kristuksen lunastama, Jumalan oma. Samalla hän muistuttaa että meidän on noudatettava Herramme tahtoa.
Lähettäjä ja vastaanottajat 1Piet 1:1-2
Pietari esittäytyy Jeesuksen apostoliksi eli täysivaltaiseksi lähettilääksi. Lähettilään puhe on yhtä painavaa kuin sen, jonka asialla hän on. Vastaanottajat ovat "valittuja muukalaisia". Tässä on kirjeen keskeinen vastakohtaisuus eli paradoksi: toisaalta vastaanottajat ovat Jumalan valittuja ja siten erikoisasemassa, toisaalta he elävät muukalaisina, syrjittynä vähemmistönä muitten keskellä. Pietari viittaa Israelin kansaan: israelilaisetkin olivat Jumalan valittuja mutta joutuivat harhailemaan muukalaisina erämaassa. Vähässä-Aasiassa oli paljon siirtotyöläisiä joille kuva muukalaisista oli erityisen tuttu. Emme tiedä tunsivatko muut vastaanottajat itseään muukalaisiksi. Ehkä Pietari tahtoo tässä opettaa, että Jumalan valittuna olemiseen kuuluu aina myös muukalaisen osa yhteiskunnassa. Vastaanottajat asuivat hajallaan eli diasporassa, kuten monet juutalaiset tuohon aikaan. Samoin kuin juutalaiset kaipasivat Jerusalemiin, kristityt kaipasivat taivaalliseen Jerusalemiin. Ensimmäisen Pietarin kirjeen vastaanottajat asuivat nykyisen Turkin alueella. Alue, jonne kirje lähetettiin, oli siis laaja. Väkeä tällä seudulla asui noin 8,5 miljoonaa. Maisemat vaihtelivat, oli paljon eri kansoja ja uskontoja. Kaikki kuuluivat kuitenkin Rooman valtakunnan alaisuuteen.
Pietari kuvaa vastaanottajia juhlavasti. 1) Jumala on jo etukäteen päättänyt valita heidät, toisin sanoen Jumala on tiennyt, että heistä tulee kristittyjä. 2) Valinta on tapahtunut Pyhän Hengen pyhittämisen kautta. 3) Heidät on valittu olemaan kuuliaisia Jeesukselle; samoin heidät on valittu Jeesuksen verellä puhdistettaviksi. Jeesuksen tahdon noudattaminen kuuluu kristittynä olemiseen. Verellä vihmominen eli pirskottaminen on kuva Vanhasta testamentista: kun Jumala teki liiton Israelin kanssa, uhrieläinten verta pirskotettiin kansan päälle merkiksi liitosta (ks. 2. Moos 24). Samalla tavoin Jeesuksen veri puhdistaa meidät uuden liiton aikana. Tällä kaikella Pietari liittää lukijansa Israelin kansan vaiheisiin: meidätkin on valittu, meidänkin kanssamme on solmittu liitto, meidänkin tulee totella Jumalan tahtoa ja meilläkin on lupaus tulevasta perinnöstä.
Riemua kiusausten keskellä 1Piet 1:3-12
Apostoli aloittaa kirjeen ylistämällä Jumalaa. Samanlaisia ylistysvirsiä oli juutalaisten tapana veisata pääsiäisen aikaan - jotkut ajattelevatkin että 1. Pietarin kirje on kirjoitettu pääsiäisen aikoihin. Juutalaiset kiittivät Herraa siitä että hän oli vapauttanut heidät Egyptistä ja johdattanut isiltä perittyyn maahan. Kristityillä on uusi aihe pääsiäisen kiitokseen: Jumala on uudestisynnyttänyt meidät Jeesuksen kuolleistanousemisen kautta. Saamme Taivaassa katoamattoman perinnön. Pelastumme Jumalan voimasta, uskon kautta. Jakeissa 3-5 apostoli tiivistää kristinuskon keskeiset perusasiat, ja ne kannattaa siksi lukea tarkkaan. Seuraavaksi apostoli viittaa asioihin, jotka voivat estää tätä riemua: kristityt joutuvat kärsimään monenlaisia murheita ja kiusauksia. Tätä kärsimystä hän vertaa kullan puhdistamiseen tulessa (1:7 ja 4:12). Ainoa toivo tässä tilanteessa on Kristus, mutta häntä emme ole edes nähneet. Ja sittenkin me kristityt riemuitsemme sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä lopulta saavutamme päämäärän, pelastuksen.
Tällainen puhe voi tuntua liiankin juhlavalta, liian hyvältä ollakseen totta. Jos kirjeen vastaanottajat todella olisivat ylistäneet Jumalaa ja riemuinneet pahimmissakin vaikeuksissaan, koko kirjettä tuskin olisi tarvittu. Mutta ehkäpä apostoli juuri näin rohkaisee lukijoitaan. Kirjeen vastaanottajilta saattoi elämän päämäärä olla hämärtynyt. Kristus saattoi tuntua liian kaukaiselta, pelastus epävarmalta. Vastaanottajat miettivät, kannattaako enää uskoa, kun tuloksena on vain hankaluuksia, eikä mitään kouriintuntuvaa hyötyä. Mutta Pietari opettaa meitä näkemään näkymättömiä: ympäristön aiheuttamat harmit ovat itse asiassa koe jossa uskoamme testataan. Ja usko Jeesukseen kannattaa lopulta, vaikka muulta näyttäisi, sillä edessä on iankaikkinen riemu Taivaassa.
Jakeet 10-12 kertovat profeetoista ja enkeleistä: molemmat pystyivät vain aavistamaan sitä aarretta, pelastuksen riemua, joka meillä kristityillä on. Näemme miten Pyhä Henki vaikutti profeettojen "raamattupiirissä" niin että jo he löysivät Kristuksen Vanhasta testamentista. Samalla apostoli viittaa erääseen kirjeen keskeiseen aiheeseen: Vanha testamentti ennustaa että Kristuksen tuli kärsiä, mutta kärsimystä seuraisi kirkkaus. Siksi Jeesuksen seuraajien on luonnollista kulkea samaa tietä.
Pyhyys 1Piet 1:13-25
Juhlavan, riemullisen johdannon jälkeen kirjeen tyyli muuttuu. Seuraavat luvut sisältävät vuorotellen kehotuksia ja niiden perusteluja. Samanlaisia kehotuskokoelmia eli pareneeseja on Paavalin kirjeiden loppupuolella, Jaakobilla ja myös Heprealaiskirjeessä. Aluksi Pietari kehottaa yleisesti meitä olemaan valmiita, pyhiä ja puhtaita. Israelin lähtö Egyptistä eli eksodus on jälleen taustalla: viitanliepeet tulee vyöttää, toisin sanoen ne tulee vyön avulla solmia vyötärölle siten, että ne eivät estä vapaata liikkumista; kaiken pitää olla valmiina matkalle lähtöä varten, mikään ei saa olla esteenä.
Minkä mallin mukaan elämme? Pietari esittää kaksi vaihtoehtoa: ennen kristityksi tuloanne elitte Jumalasta tietämättä, inhimillisten mielihalujen mukaan (1:14). Mutta tämä perinteinen tapa elää oli turhaa ja tyhjää (1:18). Apostoli vertaa sitä Vanhan testamentin sanoin kukkaseen joka lakastuu (24). Vaikka muut elävätkin niin, ja vaikka heidän elämäntyylinsä näyttääkin hienolta, sen lopputulos on ainoastaan kuolema. Mutta teidät on kutsuttu toisenlaiseen elämään, Jumalan tahdon mukaan, hän sanoo. Teidät on lunastettu Kristuksen kalliilla verellä, Herran sanan kautta iankaikkiseen elämään. Älkää siis eläkö toisten ihmisten esimerkkiä seuraten vaan Jumalan tahdon mukaan.
Miksi meidän tulee noudattaa Jumalan tahtoa? Pietari viittaa Herran käskyyn: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." Jakeen 17 voi ymmärtää kahdella tavalla. (1) Jos hän, jonka kanssa olemme niin läheisissä väleissä että kutsumme häntä Isäksi, onkin todellisuudessa ankara, puolueeton tuomari, meidän on syytä pelätä ja totella häntä. (2) Jos ankara tuomari onkin meidän rakas Isämme, joka ei tuomitsekaan meitä, meidän tulee kunnioittaa häntä. Jumalanpelko voi tässä tarkoittaa kahta asiaa. Vanhan testamentin viisauskirjallisuudessa se kuvasi lähinnä Jumalan mielen mukaista elämää; vieläkin puhutaan "jumalaapelkäävistä" ihmisistä. Mutta sille jonka asiat eivät ole kunnossa Jumalan edessä kyse on todellisesta pelosta tuomion edessä. Ehkäpä apostoli on tahallaan jättänyt meille kaksi tapaa nähdä tämä asia: se joka pitää Jumalaa leppoisana taivaan ukkona saa tajuta olevansa tekemisissä ankaran tuomarin kanssa, mutta se joka pelkää Jumalan tuomiota löytääkin rakastavan Isän.
Me elämme muukalaisina tässä maailmassa, sanoo Pietari. Muukalaista ei usein hyväksytä joukkoon, ja se voi tuntua katkeralta. Tekisi mieli mukautua, tulla samanlaiseksi. Silloin on kuitenkin ymmärrettävä, että muukalainen on matkalla kotimaahan, ja jos vieraalla maalla alkaa tuntua liian kotoisalta, ei enää teekään mieli olla matkalla. Pietari käyttää Uudessa testamentissa harvinaista kuvaa: meidät on lunastettu Kristuksen kalliilla verellä (vertaa Tit 2:14; Luuk 24:21). Taustalla on kaksi käytäntöä. Kreikkalainen orja voitiin lunastaa vapaaksi maksamalla tietty summa. Vanhassa testamentissa uhrilampaan, etenkin pääsiäislampaan veri lunasti ihmiset vapaiksi synneistä. Apostoli muistuttaa myös uudestaan siitä, että Jeesuksen, meidän Lunastajamme, kärsimys ja kuolema johtivat hänet sittenkin kirkkauteen (1:21). Samalla tavoin Jumala pitää huolta myös Jeesuksen seuraajista. Tässä jakeessa Pietari myös käyttää alkukristillistä sanontaa "uskon Jumalaan, joka herätti Jeesuksen kuolleista" (vertaa Room 6:4; 1. Kor 6:14).
Jaa ystävillesi:
