Media­kirjasto

 VIISI RAKKAUTTA

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.»

On olemassa kauniilta kuulostava kristillisväritteinen lause: En päivääkään vaihtaisi pois. Minulla on kuitenkin ainakin yksi päivä, jonka mieluusti vaihtaisin pois. Se on se päivä joskus 80-luvun ja 90-luvun taitteessa, jolloin kuulin Exit-yhtyeen kappaleen Mitä Rakkaus On? Siinä Exitin Matti laulaa uskomattoman kovaa ja äärettömän korkealta tosi pitkän laulun rakkaudesta. Te, jotka jaatte saman kohtalon kuin minä, tiedätte mistä puhun. Te, jotka ette ole kuulleet tuota biisiä, olkaa onnellisia ja kiitollisia elämälle.

Koska on kerran Lähimmäisen sunnuntai, ja kaikki raamatuntekstit kertovat rakkaudesta, minä kuitenkin joudun nyt aivan väkisin saarnaamaan siitä, mitä rakkaus on.

Rakkautta on kaikkiaan neljä seikkaa ja sitten vielä viides. Paljastan ne seikat yksi kerrallaan.

Muistakaa, että tämä saarna on riittävä ja tyhjentävä opetus kristillisestä rakkaudesta. Kun olette tarkkaan kuunnelleet ja oppineet tänään, mitä rakkaus on, teidän ei koskaan enää tarvitse kysyä sitä Exit-yhtyeen Matilta.

RAKKAUS ON RASITTAVAA

Ensiksi. Rakkaus on rasittavaa, aina rasittavaa. Opetan sinulle, että elämäsi aikana sinun lähimmiksi ihmisiksesi annetaan yksinomaan rasittavia, ärsyttäviä ja vaivalloisia ihmisiä. Mitä läheisempi, sitä rasittavampi. Jos sinulla on siskoja tai veljiä, niin lapsuudesta asti se on yhtä tukasta kiskomista, känäämistä ja turpiinvetoa. Ne ovat itsepäisiä, eivät tee niin kuin sinä toivot, eivät tajua mitään ja ovat muutenkin ärsyttäviä.

Jos sinulla on oma mielitietty eli kihlattu tai aviopuoliso, ne vasta rasittavia ovatkin. Niiden kanssa pitää aina neuvotella, kysyä niiden mielipidettä, sopia asioista, ja joka ikisen riidan jälkeen niiden kanssa pitää tehdä sovinto.  Mikä kaikkein rasittavinta, aina pitää jollain tavalla myöntää, että "olihan tässä minunkin vikaa tässä asiassa".

Ja nyt pitää vetää henkeä, kun aletaan puhua lapsista. Jos sinulla on lapsia, ne vasta rasittavia ovat, ehkä kaikkein rasittavimpia lähimmäisiä. Ne vievät sinulta kaiken ajan. Ne herättävät sinut yöllä kysyäkseen, etkö sinäkään saa unta. Ne raivoavat, lyövät ja potkivat. Ne tahtovat koko ajan, ihan koko ajan, aivan kaikkea. Ne höpöttävät - voi hyvänen aika sitä höpötyksen ja kysymisen määrää. Jos olet ollut kaksi viikkoa poissa, ne toivottavat sinut tervetulleeksi kotiin sanomalla: Sinä olet maailman tyhmin isä. Kaiken kaikkiaan rasittavaa.

Joku kerran sanoi, että jos rakastaa läheistä ihmistä, on tajuttava, että se on (käännän tämän englannista): lähes koko ajan pelkkää kipua pepussa.

Vanhan testamentin tekstissä rasittava miniä roikkuu ynseän anopin käsipuolessa ja mankuu ja vonkuu, että pääsisi mukaan. Anoppi Noomi on varmasti ollut juuriltaan eteläpohjalainen, sillä Ruutin kirjaa kuvaa häntä kuin Antti Tuuri: "Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää."

Valtavan koskettava ja hauska kuva rakkaudesta.

RAKKAUS VIE AIKAA

Mitä rakkaus on toiseksi? Toiseksi kerron, että rakkaus vie aikaa. Unohda rakkaus ensisilmäyksellä. Rakkaus on koulu, joka kestää ja kestää ja kestää. Rakkauteen sitoudutaan, ei rakkautta klikata päälle. Ruut-tyttönen tietää sen, kun hän puhuu Noomille kuolemisesta ja hautaamisista. Hänelle on selvää, että tämä on nyt pitkänmatkanjuoksu. Mene vaikka joskus vihkiäisiin kuokkimaan ja kuuntelemaan, mitä siellä esimerkiksi aviopuolisot tahtovat: rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti.

Jumala on antanut sinun elämääsi läheisiä ihmisiä sitä varten, että sinä heiltä ja heidän seurassaan ja heidän kanssaan opit, miten rakkautta käytännössä harjoitellaan. Jos sinä olet kärsimätön ja itsehillinnässä on puutteita, Jumala antaa sinulle vielä sinua kovapäisemmän ja tuittupäisemmän mukulan, jonka kanssa sinun on pakko opetella mitä on temperantia ja patientia, poteva kärsivällisyys ja pakotettu itsehillintä. Jos sinä olet lyhytjänteinen ja vikkelä, Jumala antaa sinulle jonkun hitaan ja velton ystävän, jonka askeleisiin sinun on äristen sovitettava omasi. Jos sinä olet vähäpuheinen ja luet asiat mieluummin kirjoista, viereesi tuppautuu ihminen, joka haluaa puhua ja puhua ja puhua kaiken juurta jaksain. Ja niin edelleen, täydennä itse loput.

Ja kaikki tämä vie aikaa. Sananlaskujen kirjassa se sanotaan kuitenkin nopeasti ja sukkelasti: Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.

Kuvitteletko, että mitään tärkeitä, hienoja taitoja opitaan niin, että ne muka vain ovat sinulla ikäänkuin luonnonlahjoina. Jos kerran jokin niin brutaali ja lapsellinen asia kuin jääkiekon pelaaminen vie luonnonlahjakkuuksiltakin oppia vuosikausia, niin kai nyt läheisten ihmisten rakastaminen, heistä huolehtiminen ja välittäminen on huikean paljon vaikeampaa ja hankalampaa ja vaatii toistoa, harjoittelua, käheää ääntä, harmaita hiuksia ja joskus paljon itkuakin.

RAKKAUS ON ITSELTÄ POIS

Kolmanneksi, ja ehkä alat huomata, että nämä tulevat koko ajan vaikeammiksi: Rakkaus on itseltä pois. Köyhä leski temppelissä taitaa olla koko Uuden testamentin korkeimpia esimerkkejä siitä, että rakkaus on itseltä pois. Jeesus osoittaa häntä meille, ja kyllä on ahdistava opetus: me olemme juuri noita rikkaita, jotka antavat liiastaan. Mutta Jeesus poimii rakkauden opettajaksi naisen, joka antaa vähästään, kaiken mitä hänellä on, koko elämisensä. Me kai olemme oppineet aika tarkkaan varjelemaan omaa omaisuuttamme, omaa aikaamme, omaa hyväämme.

Kun sitten Jumala tuo elämäämme ihmisiä, jotka panevat itsensä syrjään, palvelevat muita, antavat omastaan, tai niin kuin tänään Jumala sanassaan kertoo meille sellaisista ihmisistä, silloin meitä hävettää, ja meitä ihmetyttää ja me mykistymme: miten tuollaiseen kykenee?

Rakkaus ei etsi omaansa. Tim Keller, kuuluisa presbyteeriteologi, opettaa opiskelijoita ja sinkkuja, jotka miettivät, mistä löytäisivät puolisoksi sen oikean ja miten löytäisivät ihmisen, joka sopii juuri heidän toiveisiinsa ja heille. Hän sanoo: You always marry the wrong person. Menet aina naimisiin väärän ihmisen kanssa. Ei se koskaan ole sellainen, kuin sinä halusit tai toivoit tai tarvitsit. Sen sijaan sinun on opeteltava ajan kanssa olemaan sen toisen kanssa, olemaan häntä varten, ja antamaan hänelle itsestäsi. Tämä Kellerin opetus on vapaasti sovellettavissa kaikkiin läheisiin ihmissuhteisiin. Aina siinä toisessa on jotain vikaa. Siksi sinun pitää häntä rakastaa.

RAKKAUS ON MAHDOTONTA

Neljäs ja viimeistä edellinen seikka rakkaudesta on tämä. Rakkaus on mahdotonta. Raamattu kertoo, että jokainen ihmisen lapsi, jokainen Aadamin poika ja Eevan tytär syntyy tähän maailmaan niin, että on oman itsensä vanki, incurvatus in se, jopa kokeneena ja jalonakin kristittynä aina itsensä ympärille kiertynyt. Jokainen meistä on lähimmäinen - eli se kaikkein läheisin - ensimmäisenä itselleen.

Tämä ei ole ollenkaan hauskaa. Toivon, että olet kokenut siitä ihan kipua. Tiedät, että sinun pitäisi asettua toisen asemaan ja olla hänelle hyvä, mutta et osaa tai et jaksa tai et halua.

Tässä vanhassa läntisessä ja luterilaisessa syntiopillisessa tosiasiassa piilee myös jotain lohdullista. Rakas kristitty: Sinä et ole Jumala. Sinä et jaksa kantaa edes kaikkein rakkaimpien ihmisten koko elämää, syntejä etkä taakkoja. Sinun ei tarvitse. Sinä et voi. Etkä sinä pysty. Kukaan meistä (ei edes paavi Benedictus XVI) ei ole Kristuksen sijainen maan päällä. Jos sinä et voi pelastaa edes omaa elämääsi, kuinka voisit tai osaisit rakastaa läheisiäsikään niin kuin Jumala tekee.

Opi siis vielä neljänneksi tämä: vaikka itse apostoli Paavali kertoo, että rakkaus on koko lain täyttymys ja että meidän ei tarvitse muuta kuin rakastaa toisiamme, se yritys päätyy lopulta ahtaaseen ja umpikujaan.

Jumalallinen, kokonaan itsensä uhraava rakkaus on meille mahdotonta. Emme osaa. Emme kykene. Emme jaksa.

RAKKAUS ON SITÄ, ETTÄ SINÄ ISTUT HILJAA

Lupasin neljä seikkaa ja sitten vielä viidennen. Viimeinen ja viides on tämä: Rakkaus on sitä, että sinä istut hiljaa, etkä ole rakkauden subjekti eli se joka rakastaa, vaan rakkauden objekti, se jota suuri Jumala, iankaikkinen ja mahtava Jumala rakastaa, hoitaa, kantaa, armahtaa ja pelastaa.

Evankeliumitekstissä kerrotaan, miten Jeesus istuu temppelissä. Siinä istuessaan, oman talonsa ja huoneensa Herrana ja kuninkaana hän piirtää varjokuvan nimettömän ja varattoman naisen rakkauden kautta. Jeesus, Vapahtaja, luettelee, mihin jumalallinen rakkaus lopulta vie: siihen, että yksi antaa kaiken, mitä hänellä on. Sellaista rakkautta sinä et voi antaa. Sellaisella rakkaudella sinä et voi ketään rakastaa, edes itseäsi et voi niin armahtaa. Siksi sinun täytyy jäädä paikallesi ja kuulla ja olla ihan hiljaa ja tietää: Kristuksessa armollinen Isä rakastaa sinua, repaleista, väsynyttä, rikkonutta, kyllästynyttä, itseesi eksynyttä ihmistä yli kaiken, enemmän kuin mitään muuta.

Paljon ennen Exitiä ja Exitin Mattia 34-vuotias saksalainen populaarimuusikko lauloi rakkaudesta näin, uskomattoman matalalta ja äärimmäisen läheltä:

Se Jumalan rakkaus, joka asuu ihmisessä, rakastaa syntisiä, pahoja ihmisiä, typeryksiä ja heikkoja tehdäkseen heistä vanhurskaita, hyviä, viisaita ja vahvoja. Jumalan rakkaus ei etsi omaa hyväänsä, vaan virtaa ulos ja luo hyvää.

Syntiset ovat kauniita, koska Jumala rakastaa heitä. Heitä ei rakasteta siksi, että he ovat kauniita.

Tästä syystä ihmisten rakkaus välttelee syntisiä ja pahoja ihmisiä. Mutta Kristus sen sijaan sanoo: "Minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Tämä on ristin rakkautta, sellaista rakkautta, joka syntyy ristillä ja suuntautuu sinne, mistä se ei löydä jotain valmiiksi hyvää, josta se voisi sitten nauttia, vaan sinne, missä se voi lahjoittaa kaiken hyvän pahalle ja tarpeessa olevalle ihmiselle.  

(Martti Luther, Heidelbergin disputaatio, teesi 28)

        

Jumalan rakkauden koulussa sinun tulee siis oppia ensimmäiseksi ja viimeiseksi ottamaan vastaan, ottamaan lahjaksi. Olla vain, ja olla pyhän Vapahtajan rakkauden kohteena. Et saa väistää, etkä saa alkaa maksaa takaisin. Et saa miettiä, millä tämän korvaisit, et edes sitä, miten tästä saisi nyt voimia omassa arjessa rakastamiseen.

Sinun tulee suostua olemaan se tyhjä, osaamaton, langennut, voimaton ja kokonaan Jumalan armoa ja rakkautta ansaitsematon ihminen. Juuri sellaista ihmistä, juuri sellaista lasta, rakas Jumala pitää omanaan, täyttää hyvyyksillään, nostaa syliinsä.

Ajattele näin: rakas Vapahtaja ei koskaan rasitu rakastamaan sinua. Vaikka olisit miten ärsyttävä, viileä tai jopa kylmä ja kyllästynyt, tai tyhmyydessäsi vertaamaton, Herra Jeesus vain vahvistaa otettaan sinusta.

Ajattele näin: vaikka sinun rakkautesi jää kesken ja puolitiehen eikä osu eikä ylety sinne, mihin olisit halunnut, Herra Jeesus on uskollinen, sillä itseään kieltää hän ei saata. Hän ei hellitä, hän ei lopeta, hän ei väsy, väsymättä hän varjelee, hän kulkee askelissasi, olit sitten nopea tahi hidas, iloinen tai surullinen, vaitonainen tai sanoja täynnä.

Ajattele näin: ollenkaan välittämättä siitä, millaista on sinun rakkautesi, Herra Jeesus luopui omastaan, otti orjan muodon ja alensi itsensä aina ristinkuolemaan asti, jotta sinulla olisi iankaikkinen elämä, kaikki taivaan tavarat, koko pyhän Jumalan aarrekammio.

Mitä on siis rakkaus? Rakkaus on sitä, että sinä saat olla ja ottaa vastaan, kun Jumala lahjoittaa sinulle kaiken, aivan kaiken.

CREDO