Media­kirjasto

Pekka Huhtinen tekee Jumalan työtä auringon nousun ja laskun mailla

Toistakymmentä vuotta elämästään Japanissa lähetystyötä tehnyt Pekka Huhtinen on palannut perheineen Suomeen. Hän katselee sekä japanilaista että suomalaista yhteiskuntaa omasta kokemuksestaan käsin. Ehkä kriisin kynnyksellä elävä Japani asettaa lähetystyölle uudet haasteet. Suomessa jatkuvasti voimakkaammin esillä olevat itämaiset vaikutteet vaativat sitä, että idän vyöry kyetään kohtaamaan omilta jalansijoilta.

Japani muuttuu

Pekka on perheineen tehnyt suurimman osan elämäntyöstään Japanissa. Japania pidetään tekniikan ja teollisuuden mallimaana, mutta todellisuudessa yhteiskunta näyttää olevan voimakkaassa käymistilassa.

- Japanilainen yhteiskunta on alkanut yskiä. Maassa tikittää parhaillaan monta aikapommia. Niin kuin Suomessa luultiin meidän olevan jatkuvan kasvun maa, niin luullaan edelleen Japanissa. Kerskakulutus on täydessä vauhdissa. Kuitenkin laman ja korruption merkit ovat jo nähtävissä. Japani on samalla mukana jatkuvasti kovenevassa kilpajuoksussa. Korea ja muut halvan työvoiman maat ovat 10-15 vuotta sitä jäljessä, mutta ajavat eroa kiinni koko ajan.

Samaan aikaan Japanissa on suuria yhteiskunnallisia vaikeuksia. Vanhat perinteet murtuvat eikä uudesta ole tietoa.

- Perinteisesti Japanissa ihminen on ollut yhteiskunnan omaisuutta. Isä tekee työtä firmassa ja on niin vähän kotona, että tutkijat puhuvat isättömästä yhteiskunnasta. Äidit tekevät perheessä pienet ja suuret ratkaisut, myös taloudellisesti aina tontin ostoa myöten.

- Nyt tunnetaan hyvin ilmaisu “uusi sukupolvi“, jota käytetään hyvin kielteisessä merkityksessä. Ennen on pidetty itsestään selvänä, että firman työntekijä siirtyy Tokiosta Osakaan lyhyellä varoitusajalla merkitsipä se perheelle mitä hyvänsä. Nykyisin siirrosta saatetaan kieltäytyä. Urakehitys firmassa päättyy siihen hetkeen, mutta se ei enää suretakaan: Ihmiset valitsevat määrätietoisesti toisen tien. Senhetkinen elintaso ja urakehitys riittää.

Jotkut yhteiskunnan muutokset ovat hälyttäviä.

- Alhainen syntyvyys ja miljoona vuosittaista aborttia on kääntänyt ikäpyramidin nurinpäin. Maa on pian täynnä vanhuksia. Perheet ovat kriisissä. Miehen rooli aviopuolisona ja isänä on hämärtynyt. Avioeroluvut nousevat huikeaa vauhtia. Sinänsä myönteinen asia, naisen sosiaalisen aseman parantuminen on avannut heille mahdollisuuden paitsi jäädä myös lähteä kodista. Tämä tulee vaikuttamaan japanilaiseen yhteiskuntaan hyvin syvästi. Lapset ovat saaneet entistä vähemmän huomiota, ja siksi koulukiusaamista, mutta myös väkivaltaisuutta ja rikollisuutta on esiintynyt paljon aiempaa enemmän.

Eniten huomiota ovat yli Japanin rajojenkin saaneet muutamat uususkonnot, joista Korkeimman totuuden lahko järjesti tuhoisan myrkkykaasuiskun metroasemilla. Pekka näkee lahkojen suosion heijastavan yhteiskunnan kriisiä.

- Firma vie lujaa, ja se vähä aika, mikä jää, käytetään joko nukkumiseen tai riisiviinan juomiseen. Perheet eivät usein enää vastaa ihmisten yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Jos silloin joku vastaa siihen, mikä ihmisestä tuntuu hyvältä, uususkonto saattaa viedä mukanaan. Nuoret ihmiset muuttavat näiden uskontojen asuntoloihin ja sitoutuvat syvästi niiden tavoitteisiin. Nämä ihmiset ovat usein hyvin korkeasti koulutettuja ja lahjakkaita.

Oma osuutensa on sillä, että japanilainen ei saa koulussa uskontokasvatusta. Yhteiskunta ei opeta arvioimaan eri liikkeitä. Kun materialismi ei tyydytä, aivan kummalliset liikkeet saattavat temmata ihmiset mukaansa.

Jyrääkö itä lännen?

Monet länsimaalaiset katsovat huolissaan Aasian miljardien vaikutusvallan kasvua. Jyrääkö itä lännen? Pekka naurahtaa.

- Enää ei ole olemassa villiä, suurta itää, joka sellaisenaan tulisi tänne. Me olemme vieneet sinne lännen ja he ovat sulauttaneet sen siellä omaan perinteeseensä. Mitä me saamme nyt takaisin, on sekoitus itää ja länttä. Näemme tämän selvästi uskontojen alueella. Eivät ne tule tänne puhtaasti itämaisina uskontoina, vaan länsimaistuneina muunnoksina. Niihin on saattanut sekoittua myös kristillisiä aineksia. Ehkä itämaisuus olisikin helppo tunnistaa. Nyt näemme niissä myös paljon omaamme. Ihmiset eivät Suomessa vaihda helposti uskontokuntaa, mutta uskon sisältö on muuttunut selvästi. Tässä idän vyöryllä on selkeä osuutensa.

Varsinaisen ongelman Pekka nimeää suoralta kädeltä.

- Idän vyöryn salaisuus on länsimainen maallistuminen. On kysyttävä, onko meillä omia jalansijoja, joilta käsin me katselemme vieraita uskontoja ja idän vyöryä? Prosenttilukujen perusteella meillä on, koska ihmiset kuuluvat kirkkoon. Käytäntö näyttää toiselta. Niin kauan kuin me tuijotamme vain prosentteihin emmekä sisällöllisiin asioihin, me panemme paperitiikereitä kohtaamaan suuria voimia.

Tarvitaan uusi lähetysstrategia

Pekalla on takanaan toistakymmentä vuotta lähetystyötä Japanissa, niistä osa kentän esimiehenä. Sekä Japanissa että sen jälkeen on ollut aikaa tuumailla työtä ja sen suuntaamista. Näin on hahmottunut selkeä käsitys siitä, että Evankeliumiyhdistyksen olisi Japanin kohdalla harkittava lähetysstrategiansa muuttamista.

- Aluksi Suomesta lähetettiin lähetti, jonka ympärillä pyöri koko toiminta. Sen jälkeen Japanin kirkko itsenäistyi ja lähetti opetteli uuden roolin. Kansainvälisestikin alettiin puhua läsnäolon teologiasta: Lähetti on paikalla, tekee mitä pyydetään eikä sano koskaan ei. Mutta se on kallista läsnäoloa. On etsittävä uusi strategia.

- Japanin luterilainen kirkko käy tällä hetkellä taistelua hengissäpysymisestä. Pappispula on kova ja yksi pastori saattaa hoitaa kahta tai jopa kolmea seurakuntaa. Ei ole mitään mahdollisuutta avata uusia tavoittavia työmuotoja. Evankeliumiyhdistyksen pitäisi lähettää Japaniin ihmisiä, jotka pystyvät avaamaan yhdessä japanilaisten kanssa uuden työmuodon ja sen myötä aivan uusia näkymiä. Japanilaisissa seurakunnissa on voimavaroja, jotka pitäisi saada käyttöön. Esimerkiksi musiikin alalla olisi taitoa, mutta itsekritiikki on suomalaisittainkin käsittämättömän kova. Jos seurakunnan palveleminen nähtäisiin lahjaksi ja iloksi, piilevät kyvyt saataisiin käyttöön.

Hyvä esimerkki uudesta strategiasta on kotitalousopettaja Päivi Rantamäen työpanos. Lähettien vaimot ovat pitäneet ruokapiirejä iät ja ajat olematta mitenkään ammattilaisia, mutta työ tavoitti ihmisiä. Nyt Päivi tuli ja keskittyi tähän työhön. . Kirkko tuskin olisi koskaan huomannut pyytää kotitalousopettajaa.

- Japanissa on korkea ruokakulttuuri. Suomalaiset ovat pitäneet jääräpäisesti kiinni siitä, että ruokapiireissä on esillä evankeliumin sana ja että ihmiset tietävät sen tullessaan paikalle. Se on toimiva ja hyvä etsivä työmuoto. Mitä aiemmin tehtiin epävirallisemmin ja melkein yksityisesti, olikin nyt osa seurakunnan suunnitelmallista toimintaa. Jatkokontakteja on syntynyt paljon.

- Ensin lähetti oli aikuinen ja japanilainen lapsi. Sitten kaikki kääntyi ylösalaisin, sano Pekka. Nyt olisi jo aika kahden aikuisen kohdata ja keskustella avoimesti. Lähettien esitykset käsitellään seurakunnan elimissä ja hyväksytään tai hylätään siellä. Mutta läheteillä tulisi kuitenkin olla luovuutta, uuden keksimisen ja yrittämisen halua, joka leviäisi myös paikallisseurakuntiin.

Suomi, Japani, Suomi - ja sitten?

Nyt Pekan edessä on ainakin jonkin aikaa työ Suomessa ja Evankeliumiyhdistyksen palveluksessa, etupäässä pääkaupunkiseudulla. Se on haastava ja hyvä tilanne.

- Uskon ja toivon, että minulla on japaninlähettinä hyötyä kokemuksestani.

Erityisesti Pekkaa ihmetyttää suomalaisten arkuus pitää kiinni omasta uskostaan ja kulttuuristaan.

- Lammasvertauksessa Herra jätti yhdeksänkymmentä yhdeksän korpeen ja lähti etsimään yhtä. Nyt näyttää siltä, että jos laumasta puuttuu yksi, ei kanneta huolta siitä eikä muistakaan. Jos luokassa on yksi muslimi tai Jehovan todistaja, ruokarukouksia ei voida koulussa pitää muillekaan. Toki muiden uskontojen edustajilla on oikeus olla panematta lapsiaan kristilliseen kasvatukseen, mutta miksi enemmistön lasten pitäisi luopua kristillisestä identiteetistä? Me tarvitsemme niitä jalansijoja, joilta voi lähestyä muiden uskontojen edustajia.

- Minun nähdäkseni täällä on hirmuinen hengellinen hätä. Sielunhoitotyötä voisi tehdä vaikka kuinka. On valtava puute niistä, jotka ovat valmiita kulkemaan hetken aikaa toisen rinnalla.

Vanha Japanin-lähetti on heti innostunut työstään.

- Työnäkyä ei tarvitse hakea omaa taloa kauempaa. Naapurimme ovat oikein mukavia ihmisiä, mutta heti on käynyt ilmi, että perhe ei kuulu kirkkoon.

- Pyhän Sydämen kappeli on valtava mahdollisuus ja keidas. On tehtävä työtä sen eteen, että siitä tulisi osa Kallion kaupunginosan hengellistä kuvaa sen lisäksi, että sinne tullaan kauempaa.

Vieläkö joskus palaat Japaniin?

- Toivottavasti. Mahdotonta sanoa koska, mutta toivon, että voisin joskus olla Japanissa lähetystyössä.