Media­kirjasto

Alttarin sakramentti

18.5.2010 ⟩ Karkku ⟩ Erkki Koskenniemi

 Erkki Koskenniemi

Vähän katekismuksen äärellä

Vähän katekismuksen esitys alttarin sakramentista eli Herran ehtoollisesta on hyvin niukka. Se selittää Herran ehtoollisen leipään ja viiniin sisältyväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi, jonka Kristus on itse asettanut. Tämän jälkeen seuraavat ehtoollisen asetussanat, pääosa koko uskonkappaleesta. "Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus: Se käy ilmi sanoista 'teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi'. Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus." Tämän jälkeen Luther selittää, miten syöminen ja juominen voivat saada aikaan näin suurta (sen vaikuttavat sanat 'teidän edestänne annettu ja vuodatettu') ja kysyy, kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti. "Vastaus: Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: 'teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi'. Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana 'teidän edestänne' ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä."

Vähä katekismus on siis vähäpuheinen. Tämä tunnustuskirjamme keskittyy kaikkein tärkeimpään ja tahtoo sanoa sen niin selvästi, että sen kaikki ymmärtävät. Emme saa lukea laajoja selityksiä siitä, miten viini ja leipä ovat Jeesuksen ruumis ja veri emmekä siitä, mitä jumalaton ehtoollisvieras itselleen saa. Luther jättää sikseen kaikki saivartelut ja puhuu yksin ydinasiasta. Se on tämä: Herran ehtoollisella saadaan viinissä ja leivässä Kristuksen ruumis ja veri ja niissä syntien anteeksianto. Kaiken tämän vaikuttaa Jumalan asetus.

Vasta Isossa katekismuksessa Luther ottaa esille yksityiskohtaisempia kysymyksiä ja käsittelee vastaväitteitä. Niitä hän ei tahdo sotkea alkeisiin, vaan puhuu erimielisyyksistä aivan toisaalla. Meidänkin olisi varmasti syytä pysyä kaikkein yksinkertaisimmassa ja tärkeimmässä vailla suuria sanoja ja ongelmia. Jätänkin Vähän katekismuksen sanat kaikkien sydämelle ja kehotan kertaamaan niitä. Nyt tarkastelemme hieman Ison katekismuksen opetusta. Vaikka ehtoollisesta on kirjoitettu paljon, en tiedä selkeämpää ja helppotajuisempaa opasta kuin Iso katekismus.

Miten Kristus voi olla viinissä ja leivässä?

Luther kertaa Isossa katekismuksessakin ehtoollisen asetussanat ja vaatii kaikkia opettelemaan ne. Hän suostui päästämään ehtoolliselle vain ne, jotka osasivat nämä sanat. Syy on yksinkertainen: Kaiken keskuksessa on Jumalan sana ja asetus. Ei yksikään pyhä tai edes yksikään enkeli pysty muuttamaan viiniä ja leipää Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Sen voi tehdä vain Jumala. Yhtä mahdotonta on ihmisen tehdä Kristuksen ruumista ja verta joksikin muuksi. Ne ovat mitä ovat, ihmisestä ja hänen uskostaan huolimatta. Eivät kymmenen käskyä lakkaa olemasta voimassa, vaikka ihminen ei niitä noudata. Eivät Herran ruumis ja verikään muuksi muutu, vaikka ihminen ymmärtäisi ne aivan väärin. Kun vain ehtoollinen toimitetaan oikein, Kristus on itse läsnä. Älä kysy, miten se on mahdollista äläkä millä tavalla. Sitä et saa tietää. Mutta sen saat tietää, että Herra itse on viinissä ja leivässä ja jakaa anteeksiantoaan.

Miksi Herran ehtoollista nautitaan?

Ehtoollisateria on asetettu syntistä ihmistä varten. Kristus on asettanut sen kristityn ihmisen syntiä, kuolemaa ja kaikkea onnettomuutta vastaan. Herran aterialle mennään ottamaan vastaan Jumalan ilmaiseksi antama aarre, syntien anteeksianto.

Tässä ihmisen järkikulta panee vastaan. Ei ikinä usko voi olla näin helppo asia: Mennään ja polvistutaan alttarin äärelle ja siiten mennään pois. Varmasti tarvitaan jotakin muutakin! Mutta mitään muuta ei tarvita. Kristuksen omaksi kastettu tulee etsimään apua syntiä ja helvettiä vastaan ja saa avun: Jumala kattaa hänelle armopöydän. Helppoa? Asian vaikeus on juuri sen helppoudessa! Ihminen tahtoo aina käydä kauppaa Jumalan kanssa. "Sitten kun olen tuntenut syntini, sitten kun olen tehnyt parannuksen, sitten kun olen hyvittänyt kaiken, sitten kun tunnen iloa ja rauhaa ..." Ja kuitenkin Jumala jakaa lahjaansa ilmaiseksi jokaiselle, joka sitä tahtoo. Ei se mahdu ihmisen päähän. Juuri siksi me olemme huonolla omallatunnolla ja mietimme, mikä meissä on vikana. Tässä se vika on: Emme tahdo ottaa Jumalalta mitään vastaan lahjaksi. Kun jo joulukortin saaminen puolitutulta pakottaa meidät lähettämään äkkiä hänelle uudenvuodenkortin, miten me voisimme suostua ottamaan Jumalalta synnit anteeksi lahjana? Ja kuitenkin, kun kaikki muu elämässä pettää, jäljelle jäävät Jumalan teot, pyhä Raamattu ja pyhät sakramentit. Ne eivät vanhene eikä niistä murene osakaan, vaikka taivas ja maa katoavat.

Kuka saa itselleen syntien anteeksiantamuksen?

Ehtoollisella kaikki saavat itselleen Herran ruumiin ja veren, yhtä hyvin epäuskoiset kuin uskovaisetkin. Epäuskoiselle Herran ateria koituu vain tuomioksi, uskovalle siunaukseksi. Näin Jumalan antama anteeksianto otetaan vastaan uskolla. Joka ei sitä tarvitse eikä sitä itselleen tahdo, pysyköön poissa ehtoolliselta.

Juuri tästä alkavat monen vaikeudet. Milloin olen tarpeeksi uskova tulemaan Herran ehtoolliselle? Mistä tiedän, etten kuitenkin saa itselleni tuomiota? Luther on tässä erinomaisen sielunhoidollinen. On turha verrata toisiinsa Jumalaa ja syntistä ihmistä. Silloin verrataan toisiinsa jalokiveä ja lantakokkaretta. Tämä ei kuitenkaan saa olla este Herran pöytään tulemiselle. "Jos todella haluat pitää silmällä omaa hurskauttasi ja puhtauttasi sekä ponnistella tilaan, missä mikään ei sinua enää kiusaa, silloin et voi tulla ehtoolliselle koskaan."

Nimenomaan sellaiselle, joka kipuilee itsensä kanssa, on lohdullinen tieto se, ettei sakramentti ole meidän kelvollisuutemme varassa. On sellaisia, jotka eivät tarvitse armoa eivätkä anteeksiantoa. He pysykööt poissa ehtoolliselta. Toisin on sen asia, joka miettii omaa kelvollisuuttaan. Luther neuvoo häntä sanomaan näin: "Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on." Luther tietää, miten vaikeaa tämä on, sillä ihminen tahtoo aina tarkkailla enemmän itseään kuin niitä sanoja, jotka lähtevät Kristuksen suusta.

Joku joutuu kysymään itseltään näin: "Mikä minulle sitten on avuksi, jos en pysty olemaan tuolla tavoin hädissäni enkä tuntemaan sitä nälkää ja janoa, jota ehtoollisella käyminen vaatii?" Luther neuvoo katsomaan yksinkertaisia Raamatun sanoja: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat" (Matt. 9:12); "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää" (Room. 7:18). Kauhea osoitus sairaudestamme on, että emme edes tunne sitä. Silloin ei ole syytä uskoa omaa sydäntä, vaan selkeää Raamatun sanaa, joka osoittaa sinut syntiseksi. "Mitä heikommin tunnet syntisi ja rikkomuksesi, sitä vahvempi syy sinulla on mennä ehtoolliselle etsimään apua ja lääkitystä."

Miten usein voi mennä ehtoolliselle?

Raamattu ei anna ohjetta, miten usein on tultava Herran ehtoolliselle. Lutherin aikana valtaosa ihmisistä kävi ehtoollisella harvoin, määrättyinä päivinä. Tämän käytännön Luther tahtoi romuttaa. Jumalan sana jättää ehtoollisella käynnin vapaaksi. Oppi-isämme neuvoo kuitenkin tulemaan usein.

Voimme lisätä muutamia näkökohtia omasta ajastamme. Vielä muutama vuosikymmen sitten ehtoollista vietettiin meidän kirkoissamme hyvin harvoin. Kuitenkin jumalanpalvelus ilman ehtoollista on kummajainen: Ei Herran kansa tahdo viettää juhlaa ilman Herraansa. Siksi yhä useampi jumalanpalvelus on ehtoollisjumalanpalvelus. Perinteisesti vain pitkäperjantai on ollut päivä, jolloin ehtoollista ei voi viettää. Sen sijaan suuriin juhliin kuuluu ilman muuta juhlan kohokohta, ehtoollinen.

Kirkossamme kuljetaan tällä hetkellä aivan oikeaan suuntaan. On pelkästään hyvää sanottavana siitä, jos kristitty tulee Herran pöytään joka sunnuntai. Se joka on tottunut käymään harvemmin, saattaa pelätä tunnelatauksen pienenemistä: Entä jos ehtoolliseen tottuu? Olemme juuri puhuneet siitä, miten Herran ehtoollinen ei ole tunnetta, vaan sen ydin on Jumalan sanan asetus. Tarvitsemme usein Herran ateriaa. Toivottavasti tihentyvien ehtoolliskäyntien myötä opimme myös entistä enemmän kunnioittamaan Herran pöytää niin, että tahdomme viettää alttarin sakramenttia arvokkaasti.