Media­kirjasto

Jeesus, parantajamme

26.8.2012 ⟩ Karkku ⟩ Timo Nisula

 JEESUS, PARANTAJAMME

Joh. 9: 1-7, 39-41

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: »Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?» Jeesus vastasi: »Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.» Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: »Mene Siloan altaalle ja peseydy.» - Altaan nimi merkitsee: lähetetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

    Jeesus sanoi: »Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.» Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: »Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?» Jeesus vastasi: »Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.»

KUKA ON TEHNYT SYNNIN?

Rakkaat kristityt,

Kuka on tehnyt synnin?

Kuka teki väärin?

Kenen vika?

Miten siitä rankaistaan?

Entä kenen tai keiden kuuluu kärsiä?

Osaisiko joku täällä nyt vastata näihin kysymyksiin? Ne eivät ole teoreettisia ja kiintoisia älyllisiä ongelmia. Ne ovat sellaisen ihmisen ongelmia, jota syyllisyys tai kärsimys ovat iskeneet. Ne ovat opetuslasten kysymyksiä, kun he näkevät ihmisen, samanlaisen kuin he, riutuvan Jeesuksen edessä, tien sivussa.

Herramme ja Mestarimme: Kuka teki väärin? Kenen vika tämä on? Kuka on tehnyt synnin?

Jos sinä, rakas kristitty, olet joskus tehnyt väärin eli rikkonut Jumalan hyvää ja ihanaa elämään vievää tahtoa -- tai jos sinulle, rakas kristitty, on joskus tehty väärin, saatat olla ehkä samaa mieltä siitä, että vain tosi harvoin paha ja kärsimys saavat sellaisen paatumuksen tai kovuuden kasvoja kuin meille on nyt Norjasta lähetetty.

Paljon tavallisempi on itkevän lapsen kokemus: vaikka Isä oli kieltänyt, minä pikkuisen salaa ja ikään kuin ajautuen menin ja tein, ja sitten tämä meni rikki. Ikään kuin huolimattomasti, ikään kuin huomaamatta: rikki. Lokki-niminen yhtye sen sanoi joskus teini-ikäisenä minulle niin, että muistan sen vieläkin, 38-vuotiaana miehenä: ”me ihmiset ollaan hauraita, vähän niin kuin taidelasia”. Kauniiksi rakkaan Jumalan kädessä puhallettu ja hellin käsin luotu helähtää hajalle, äkisti.

Kenen vika?

Mikä olisi rangaistus?

Kenen kuuluu kärsiä?

Meidän ihmisten vastaukset ovat kahdenlaisia ja yhtä sietämättömiä molemmat. Ensimmäinen vastaus: sovitaan, että mitään ei tapahtunutkaan. Ei se haittaa, että tein väärin. Annetaan asian olla. Jatketaan eteenpäin ja hymyillään kun tavataan. Muistan miten sietämätöntä ja kauheaa oli lukea Michael Burleigh’n kirja Kolmannen valtakunnan 30-luvulla ja 40-luvulla harjoittamasta eutanasiaohjelmasta. Asialla olivat siis lääkärit, sairaanhoitajat, kutsumusammatissa olevat, koulutetut ihmiset. Surmattiin pieniä ja vanhoja, kaikenlaisia sairaita ja ”elämälle arvottomia ihmisiä”. Mutta tämä ei ollut pahinta. Sodan jälkeen järjestettiin ns. lääkärioikeudenkäynnit ja Burleigh kertoo, miten yksi toisensa jälkeen pahaa tehneet ihmiset päästettiin menemään ilman rangaistusta. Elossa olevat uhrit itkivät ääneen näissä oikeudenkäynneissä. Sietämätöntä on, että oikeus ei toteudu.

Toinen ihmisten vastaus: pahantekijälle pitää kostaa. Hänelle pitää maksaa niin, että tuntuu. Hänet pitää saada kärsimään. Tämän vastauksen löydät aina lehdistä ja internetin areenalta, kun ihmiset rikkovat toisiaan. 11-vuotias tyttö kuoli, kun mies ajoi humalassa hänen ylitseen. On selvää, että miestä täytyy rankaista. Mutta tämän vastauksen ongelma ja riittämättömyys on siinä, että se ei auta pahan yli. Lasta ei saa takaisin. Kosto ei pyyhi kyyneleitä. Paha ja kärsimys eivät mene minnekään. Muutkin, viattomat ihmiset, saavat rangaistuksesta osansa, kun "se sika" pannaan telkien taa.

Huonoja vastauksia siis molemmat. Tuntuu kuin vääryydellä ja pahalla olisi jokin ratkaisematon mahti ja ote meidän elämäämme. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää, siinä se on minun edessäni, syntymästäni saakka olen syntiä tehnyt ja minun syntini on aina minun edessäni.

Tähän umpikujaan kävelee taas tänään tuo rakas Herra Jeesus. Hän vastaa oudosti ja erikoisella tavalla! Haluan tulla siihen kohta, en aivan vielä.

Katsotaan ensin tuota sokeaa miestä ja sitä, mitä rakas Jeesus hänelle tekee.

Tuo mies on pimeässä. Hän on sairastanut kauan, koko ikänsä. Ajattele mikä taakka ja kipu. Ihmiset kävelevät hänen ohitseen ja saattavat ajatella: hmm, siitä sai, joku on tehnyt syntiä, ja näin siitä maksetaan, kärsiköön siinä. Pyhä Johannes vie meidät tuohon tilanteeseen, ja kaikki käy niin äkkiä, niin pian, niin yksinkertaisesti, kuin valonleimahdus pimeässä yössä. Siihen Kristus pysähtyy, kumartuu, koskettaa tuota ihmistä, hänen silmiään, hänen sydäntään ja antaa hänelle hiljaisen ja lapsellisen yksinkertaisen lääkkeen: mene lähteelle ja käy pesulla.

Johannes kertoo: ”mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä". Yksi, kaksi, kolme. Noinko vain? Niinkö se käy?

JEESUS, PARANTAJA

Katsotaanpa vielä tuota Jeesusta. Tällä messulla on tosi hieno nimi. Se oli se ”Jeesus, parantajamme”. Jeesus on meidän kaikkien parantajamme: hän on minun lääkärini ja hän on sinun lääkärisi, aivan kaikkien.

Rakas kristitty, haluan kertoa sinulle kolme asiaa siitä, millainen tuo hienoin lääkäri on, millainen parantaja on tuo Jeesus.

Ensin. Hän ei laita sinun päällesi taakkaa. Hän ei paina sinua enää lisää maahan. Hän ei ole syyttäjä eikä tuomari. Jos olet joskus laulanut Siikkarista iloisen laulun paimenesta, siinä kerrotaan jotain tavattoman upeaa ja todellista Kristuksesta: ”Iloiten nosti hän olallensa, ei kysellyt / vaan kantoi kotiinsa helmassansa, ei syytellyt.” (SK 199).

Jeesus ei kuormita sinua eikä tahdo panna sinua kärsimään vähän vielä, varmuuden vuoksi, vaan hän tahtoo ottaa sinulta pois syyllisyyden, synnin ja kaiken pahan, jopa surunkin, aikanaan. Jos täällä on joku, edes yksikin, jota painaa oman virheen tai erehdyksen tai synnin taakka, niin kuuntele nyt tosi tarkkaan: se kuorma on jo Kristuksen päällä! Älä sinä, tyhmä, yritä sitä enää itse kantaa!

Toiseksi. Jeesus, sinun lääkärisi, ei kyllästy sinuun ikinä, ei koskaan. Vaikka et oppisi etkä osaisi kerrasta sitä läksyä, että sinä sait jo anteeksi, niin Jeesus aina yhtä iloisesti ja uudelleen ottaa sinut vastaan, syleilee ja sulkee syliinsä. Aina vain, kyllästymättä. Jos täällä on joku, edes yksikin, joka pelkää, että ei riitä enää, latauskerrat on jo käytetty, se Jeesus ajaa minut kuitenkin pois, kun näkee että minä taas tämän saman häpeän kanssa tulen, niin kuuntele tarkkaan: Kristus armahtaa, hän on Panteleimon, Kaikkiarmahtava, Aina-armahtava. Sellainen Vapahtaja sinulla on! Sellainen Kristus!

Kolmanneksi. Jeesus on lääkäri ja parantaja, joka näkee tien sivuun, tien syrjään. Jos olet ihan pihalla, Kristus näkee ja rakastaa sinua. Jos olet pimeässä, Kristus on siinä vierelläsi. Jos olet mennyt piiloon, puhumattomaksi, kätköön kaikilta muilta, Jeesus on kuitenkin kanssasi, salassa ja kaikessa ahdistavassa yksinäisyydessäkin hän vain tahtoo ottaa pois syntisi, parantaa sinut. Jos täällä on joku, edes yksikin, joka häpeää ja kantaa niin huonoa omatuntoa, ettei pysty kertomaan siitä koskaan kenellekään, niin kuuntele nyt tosi tarkasti: sinä saat anteeksi, Herran Jeesuksen nimessä ja pyhässä veressä, sinut on armahdettu.

Perkele ja kaikki hänen enkelinsä yrittävät sanoa sinulle, että kaikki Jumalan valo ja anteeksianto ja ihanat lupaukset ovat olemassa, mutta että ne eivät koske enää sinua eivätkä kuulu sinulle. Perkele valehtelee. Ne kuuluvat. Pyhä evankeliumi ei valehtele eikä Jumala valehtele kun hän sanoo sanassaan, että hänen Poikansa ei ole tullut terveitä parantamaan, vaan sairaita, niitä, jotka tarvitsevat kipeästi Jeesusta ja vain Jeesusta.

JEESUS ON SE VALO, KAIKESSA YÖSSÄ

Palataanpa nyt siihen pahan ongelmaan. Siihen, miten Jumala vastaa siihen kaikkeen väärään ja rikkinäiseen ja rikkomiseen, mitä me ihmisparat ja lapselliset reppanat saamme aikaan. Jumala tekee näin.

Hän rankaisee pahaa, hän tuomitsee ja julkisesti nostaa esiin tämän pyhän ja kaikkea vääryyttä vihaavan tuomionsa. Näin hän tekee, koska hän on hyvä ja oikea ja valoa, eikä hänessä ole mitään väärää eikä petollista eikä valhetta. Mutta Isä Jumala ei rakkaudessaan halua kostaa eikä maksaa sinulle eikä minulle.

Hän säästää. Hän armahtaa.

Hän panee kaiken velan, kaiken rikkimenneen, kaiken virheen, kaiken kärsimyksen ja tuomion oman ainokaisen Poikansa päälle.

Rakas kristittyni, sinun tulee opetella kaikessa hädässä ja kuolemassa näkemään Jeesuksessa kaikki sinun syntisi maksetuiksi. Siellä ne ovat, jokainen. Rumat ja isot, ja pienet ja tavalliset. Hän on sovittanut ne ristinpuussa kaikki. Jumala ei katso pahaa läpi sormien, mutta hän ei pysty murskaamaan sinua oikeudellaan. Siksi hän tekee niin kuin tekee: nousee Kuninkaana ristin puuhun, sinun puolestasi, sinun tähtesi.

Evankeliumitekstissä Jeesus nimittää itseään valoksi ja päiväksi. Siinä on tämän saarnani maali, päätepiste. Jeesuksen anteeksiantamus ja evankeliumi ei vie sinua löysään ja sävyttömän murheelliseen puolivarjoon, epämääräisen surumieliseen elämään, jossa sinun kuuluu kuitenkin aina jotenkin pelätä, varoa, potea, arkailla, olla vereslihalla. Sellainen ei käy.

Jumalan lapsi, Jumalan matkamies ei jää hämärään (P. Ruuska), vaan hänet viedään aamuun valkeaan (Holmen&Miettinen). Tahdon nyt pyytää tänne lavalle viereeni raskaan sarjan saksalaisen sielunhoitajan, joka tiesi kyllä, mihin synti ja Perkele ja kuolema pystyvät, mutta vielä enemmän hän kokemuksesta tiesi, mihin pystyy Jeesus, Vapahtaja. Tuo saksalainen verraton ja ihana läskimaha opettaa meitä näin:

Perkele on epäuskon ja synkkyyden ja murheen henki, eikä se voi viipyä siellä, missä sydän on iloinen Jumalassa ja hänen sanassaan.

Sinun on totisesti opittava vastustamaan perkelettä eikä annettava hänen tyrkyttää sinuun surullisia ajatuksia. Vanha sananlasku sanoo: alakuloinen sydän on herkkupala paholaiselle.

Sinun on opittava huutamaan Jumalan puoleen eikä istuttava itseksesi pää riipuksissa, etkä saa antaa ajatustesi ja huoliesi sinua kalvaa ja kaiverrella, niin ettet näe mitään muuta kuin miten huonosti sinulle käy, kuinka vaikeata sinulla on ja kuinka kurja ihminen olet, vaan ylös nyt siitä, senkin laiska tonttu!

Sano tähän tapaan: "Kas niin, Perkele, jätä minut rauhaan! Minä en ehdi nyt kiinnittää huomiotani sinun ideoihisi, minun täytyy nyt ratsastaa, ajella, syödä, juoda, tehdä sitä tai sitä, ja minun täytyy nyt olla iloinen, tule huomenna uudelleen!" Voit keksiä mitä suinkin voit, voit pelata tai tehdä mitä tahansa, kunhan se vain sinua auttaa oikein perusteellisesti halveksimaan sellaisia ajatuksia. Jos muu ei tepsi, saat karkein, sopimattomin sanoin lähettää ne luotasi.

Ja kuuntele nyt oikein tosi tarkkaan tämä tärkeä Martti Lutherin sielunhoito, etenkin sinä, joka olet kamppaillut oman syntisi ja kiusaajan valheitten kanssa:

SIllä kristitty omistaa Jumalassa levollisen, iloisen sydämen ja mielen, vieläpä monien ulkonaisten ja sisäisten kärsimysten ja ahdistusten alla ja odottaa häneltä vain kaikkein parasta.

Herra Jeesus on siis sinun valosi, sinun aamusi ja päiväsi. Yön ja kiusausten ja surun pimeinä hetkinä hapuile katseesi kiinni Kristuksen ääneen, hänen sanaansa, jonka tulee sinua lohduttaa. Silloin näet aamutähden, sen valon, joka hymyillen ja varmasti kertoo, että suuri sarastus, loppumaton lepo ja iankaikkinen ilo on sinun kasvojasi valaiseva jo nyt, ja kerran kaikessa mahdissaan.

Illalla voi itku olla tässä elämässä vieraana, sanoo Psalmi, mutta jatkaa sitten: aamulla jää ilo asumaan sinun huoneeseesi.

Jumala loi maailmaan valkeuden ja suuret valot kertomaan tosi Vanhurskauden Auringosta, jonka kirkkaudessa kaikki meidän pimeytemme ja surumme käpertyvät kasaan eikä niitä enää ole. Joka päivä, kun aamu koittaa ja tämä meidän maailmamme kääntyy akselit jymisten kohti Aurinkoa, sen tulee muistuttaa sinua ilon ja armon Jumalasta, meidän Vapahtajastamme.

Hän ei tänäänkään, juuri nyt, tässä hetkessä, katso sinua kulmat kurtussa, ei huolestuneena, ei kyllästyneenä, ei välinpitämättömänä, vaan Isän sydän iloa täynnä.

Rakas kristitty! Kuule Jumalan sana:

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa.

Sinä olet hänen ilonsa,

rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,

hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.

CREDO