Media­kirjasto

Kristus, kaikkeuden Herra

21.11.2021 ⟩ Toholampi ⟩ Erkki Kujala

Lataa äänite

Erkin saarna Toholammin kirkon 160-vuotisjuhlamessussa tuomiosunnuntaina
Tekstinä Matt. 25:31–46
Saarna loppuu kesken.  Loppu on tässä tekstinä, olkaa hyvä:

...niin siinä kohti taitaa omatunto soimata meistä jokaista. Kun seisomme sitten sellaisen ystävän haudalla, jonka luona olisi pitänyt käydä, mutta olevinaan aina oli jotain esteitä ja muka kiirettä, niin kyllä siinä nolottaa.   
Ja sitten, kun mielessä on Raamatun sanat heti tämän päivän evankeliumin jälkeen seuraavassa luvussa: Ja niin he lähtevät toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. Niin polvilleenhan siinä ihminen ainakin henkisesti menee.
Nyt on kyllä saarnaajan palattava nopeasti tuonne tekstin alkuun, ettei kukaan teistä kuulijoista vaivu epätoivoon. Jos panitte merkille tuossa lukemassani evankeliumin kolmannessa jakeessa sanat kuuluvat näin: ”Sitten kuningas sanoo oikealla puolella oleville. Tulkaa tänne te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailma luomisesta asti.”
Siis teoista riippumatta tämä valtakunta on ollut valmistettuna niille, jotka uskovat ja ovat Isän siunaamia. Jeesus itse sanoo Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa, joka on myös yksi tämän päivän vaihtoehtoisia tekstejä, että: ” Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa ei kunnioita myöskään isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti, se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.”   
Tässä Jeesus viittaa omaan sovitustyöhönsä, jota varten Isä oli hänet maailmaan lähettänyt. Joka siihen uskoo ei joudu kadotukseen, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään, Näin ollen jos me itse kukin omassa sydämessämme uskomme, että Jeesus on Golgatan ristillä sovittanut minun kaikki syntini, niin voin pelotta odottaa viimeistä tuomiota ja kutsua ”Tulkaa tänne te Isäni siunatut.”
Kun on saanut piston sydämeen ja ottanut vastaan syntien anteeksiantamuksen, se panee tekemään niitä hyviä tekoja, joista viimeisellä tuomiolla kysytään. Aina tulee kuitenkin muistaa, että hyvilläkään teoilla, ei äidin tai isän uskolla, eikä omavanhurskaudella päästä taivaaseen. Sinne päästään synnit tunnustaen särkyneen sydämen uskolla Jeesuksen veriseen sovitustyöhön.
Monilla ihmisillä on tänä päivänä monenlaisia pelkoja. Pelätään koronaa ja muita sairauksia, ilmastomuutosta, on taloudellisia huolia ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Tähän kaikkeen meidän mieliämme johtaa epäusko. Raamatussa sanotaan kuitenkin lukuisia kertoja itse Jumalan lupauksena ”Älä pelkää minä pidän sinusta huolen.” Tähän lupaukseen meidän pitäisi pystyä rukoillen epäuskon sijaan luottamaan. Uskoa siihen, että meille ei tapahdu mitään Jumalan sallimatta.
 Meitä kutsutaan tuomiopäivän pelon sijasta tänä tuomiosunnuntainakin taivastielle. Sille tielle pääsemisen apuna ja takeena meillä armovälineet. Niitä on kolme: Sana, kaste ja ehtoollinen. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan, että todistajia ovat Henki, vesi ja veri. Henki on Jumalan Sana Raanatussa, jossa luettuna ja puhuttuna Pyhä Henki ilmoittaa meille Jumalan tahdon ja totuuden.  Vesi on Pyhä kaste. Kasteessa meidät on otettu ja otetaan Jumalan lapseksi, kun meidät on siunattu päähän valellulla kastevedellä ja rintaamme ja otsaamme on piirretty ristinmerkki Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Samalla meille on annettu oma nimi. Tämän nimen annon vakuudeksi Jeesus itse on sanonut ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Ja kolmas todistaja on veri. Se on Jeesuksen kylkihaavasta Golgatan mäelle vuotanut uhriveri. Jeesuksen ristiinnaulitsemiskertomuksessa sanotaan, että Jeesuksen kuoltua sotilaat pistivät keihäällä haavan hänen kylkeensä ja heti siitä vuoti verta ja vettä. Tuo veri ja vesi on meidänkin pelastuksemme iankaikkiseen elämään taivaassa. Tuon veren tunnusmerkiksi Jeesus asetti elämänsä viimeisenä iltana Pyhän ehtoollisen, jossa saamme liiton merkkinä leivässä ja viinissä nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi.
Kun me nyt vietämme tämän kirkon 160-vuotisjuhlamessua, niin eikö ole huikea asia, että saamme käydä ehtoolliselle saman alttaritaulun eteen mihin monen, monen sukupolven esivanhemmat ovat polvistuneet 260 vuoden aikana samassa uskossa ja toivossa.
Käydään vielä rukoukseen:
Herramme Jeesus Kristus. Katsomme tänään kohti täyttymyksen päivää,
jolloin olemme kirkkauden valtaistuimen edessä ja näemme sinut kasvoista kasvoihin.
Jo nyt saamme opetella uutta laulua, johon tuona päivänä yhdymme kaikkien pyhien kanssa.
auta meitä luottamaan siihen, että sinun kuolemasi ja ylösnousemisesi
 on tie taivaalliseen valtakuntaasi.
Kuule meitä sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.
Aamen.