Media­kirjasto

Kanervapekkejä ja fariseuksia

26.9.2021 ⟩ Helsinki ⟩ Martti Pyykönen

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

 

Kuvittelepa, että Jari-pastori olisi kipannut kottikärryllisen multaa tuohon kirkon oven pieleen ja istuttanut siihen sitten pienen kukkapenkin. Hän hoitaisi ja vaalisi sitä kukkapenkkiä ja antaisi meille oheen: älkää menkö tallaamaan kukkapenkkiä; älkää astuko sen päälle, vaan kiertäkään se muuta jalkakäytävää myöten.

 

Me toki pitäisimme Jarin kukkapenkkiä suuressa arvossa ja koska Kallion kadut ovat varsinkin ilta-aikaan arvaamattomat, varmasti joku etevin meistä nikkaroisi siihen pian pienen aidan ympärille, jotta multaläjästä nousevat kukat saisivat siinä hyvin kasvaa ja menestyä.

 

En ole kaupunkisuunnittelun ammattilainen, mutta voin kuvitella, että kovin pitkään ei tuo kukkapenkki siitä pienestä aidasta huolimatta koskemattomana säilyisi. Joku astuisi aidasta huolimattomuuttaan ylitse, tai sitten törmäisi siihen polkupyörällä.

 

Niinpä me ryhtyisimme tuumasta toimeen ja rakentaisimme toisen aidan edellisen ympärille. Hiukan kauemmaksi. Kääntöpuolena olisi se, että koko jalkakäytävä olisi kohdasta perin ahdas, mutta väliäkö tuolla: kunhan Jarin antama tehtävä tulee täytetyksi ja kukkapenkki varjeltuu.

 

Muutaman viikon jälkeen kaikkein vakavimmin kukkien suojelemisen ja Jarin kehotuksen täyttämisen ottavat hakisivat vielä kolmannen kuorman lautatarhasta ja pian kolmas aita ulottuisi jo puoleen väliin ajokaistaa.

 

Lopputuloksena olisi autojen seassa vaarallisesti poukkoilevat jalankulkijat. Kirstinkatua huristelevat autot kolhisivat toisiaan ja joku jalankulkijakin loukkaantuisi siinä rytäkässä, kun Kappelin kukkapenkkiä suojelevat aidat ulottuisivat puoleen väliin Kirstinkatua.

 

Vääntynyttä peltiä, menetettyjä euroja, kipua ja kärsimystä. Mutta tulipahan pidetyksi huolta, ettei kukaan tallaa kukkapenkiä.

 

Juuri tällä tavalla Jeesuksen ajan eräs juutalaisista hengellisistä valtaliikkeistä, Fariseukset, olivat toimineet Jumalan käskyjen kanssa. Käskyn ympärille oli rakennettu ensin yksi aita, sitten toinen, ja kolmas. Aina hiukan kauemmaksi edellisestä, jotta tavallinen kansa ei menisi ja käskyä rikkoisi. Sapatin pyhittäminen oli varmistettu sillä, ettei tultakaan saanut enää tehdä lämmintä ruokaa laittaakseen, ettei vahingossakaan tulisi tehneeksi työtä. Päivän pyhittäminen Jumalalle oli muuttunut sääntöviidakossa seikkailuksi.

 

Ja hiljalleen koko Jumalan käskyn ydin oli unohtunut: tärkeimmäksi oli tullut ihmisten pystyttämien aitojen ja sääntöjen noudattaminen. Aidat olivat kasvaneet niin kauas itse ytimessä olleesta käskystä, ettei kukaan enää muistanut miksi sapattina piti jättää vaikkapa tuli tekemättä tai pitkälle matkalle lähtemättä. Itse asiassa: tulta ja matkustamista välteltiin viimeiseen saakka, mutta Jumalaa ei muistanut kukaan: siis itse asiassa nämä uudet aidat olivat kääntäneet asiat aivan päälaelleen. Perinnäissäännöksiin keskittymällä rikottiin alkuperäistä käskyä.

 

Ja kun Jumalan sana oli unohtunut, alkoi käskyjen niin sanotun noudattamisen ympärillä esiintyä mitä oudoimpia väärinkäytöksiä: tapoja, jotka jo sotivat suoraan Jumalan selvää käskyä vastaan.

 

Jeesus itse nostaa esille neljännen käskyn: Isän ja äidin kunnioittamisen. Mooseksen laki kieltää myöskään rikkomasta Jumalalle annettua lupausta. Tätä lakia Jumalalle annetusta lupauksesta väärinkäyttämällä saattoi ihminen juonia itsensä ulos vastuusta, joka sitoi häntä vanhempiinsa: vanhempien kunnioittaminen tarkoittaa myös heistä huolenpitämistä silloin, kun he ovat vanhoja. Tällainen huolenpito vaati taloudellisten resurssien käyttöä: vanhemmista huolehtiminen ei ole ilmaista.

 

Niinpä oli muodostunut tapa, jonka myötä omaisuutta saatettiin luvata korbaniksi: temppeliin vietäväksi uhrilahjaksi Jumalalle, mutta jo lupauksen antamisen hetkellä saatettiin määritellä lupauksen toteutumisajankohdaksi, vaikka lupaajan oma kuolema. Saatettiin ikään kuin testamentata omaa omaisuuttaan Jerusalemin temppelille.

 

Näin kieroilija saattoi asustella hulppeassa asunnossaan, jota hän ei voinut myydä pitääkseen vanhemmistaan huolta, sillä Jumalalle annettu lupaus sitoi asunnon temppelin omaisuudeksi: Jumalalle näennäisesti annettu lupaus palveli vain lupauksen antajan omaa mukavuudenhalua ja käsky vanhemmista huolehtimisesta saatettiin unohtaa.

 

”Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne.”

 

Tämä on vakava varoitus myös meille. Jumalaa vastaan ei kannata koettaa pelata pelejä. On turha virittää virityksiä, joilla voisimme tyynnytellä itseämme Jumalan edessä.

 

Minä en tiedä millaisia virityksiä sinulla on viritteillä, joilla koetat venkoilla Jumalan edessä ja selvitä kasvosi säilyttäneenä voittajana. Minulle liian tutuksi on tullut Jumalan armon väärinkäyttö tietoisesti väärin tehdessä: teen nyt näin ja kadun sitten myöhemmin, mutta pääsenpähän nyt helpommalla.

 

Siihen Jeesus sanoo suoraan: ”Taitavasti teet tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voit noudattaa omia sääntöjäsi”. Ja usko pois, tuo sana ”taitavasti” ei sisällä minkäänlaista kehua. Korkeintaan ironiaa.

 

Sinulla voi olla sama ongelma, tai sitten jokin toinen viritys. Mutta usko pois, Jumala ei lähde niihin peleihin mukaan. Hän ei tutkaile päätään raapien sääntökirjaa ja tuskastele tappiotaan sinun tai minun nerokkaan puliveivausvirityksen edessä.

 

Jos nyt kerran on niin, että tällainen peli ei vetele, niin mikä avuksi? Jos Fariseukset saavat myöhemmin kuulla Jeesuksen huulilta tuomion sanat, mitä me voisimme tehdä toisin kuin he?

 

Evankeliumitekstimme kohdassa Jeesus tekee jyrkän eron Jumalan käskyjen ja ihmisten sääntöjen välillä. Ollaksemme rehellisiä: onhan meilläkin paljon inhimillisiä keksintöjä osana uskoamme: Tarkoitan vaikkapa luterilaisen uskon tiivistelmää katekismusta tai virsikirjaa. Olemmeko me nyt samassa ojassa? Tarkoittaako Jeesus, että virsikirjat tulisi polttaa ja katekismukset tai riparikirjat viskoa ikkunasta?

 

Luterilainen ja evankelinen usko on pohjimmiltaan yksinkertaista uskoa. Koko luterilaisen uskon synty liittyi omanlaistensa perinnäissääntöjen purkamiseen, jotka oli pystytetty aikanaan varmasti hyvässä tarkoituksessa, mutta joista oli tullut virityksiä, joiden taakse Jumalan sana unohtui. Tahdottiin kysyä: ”mistä tämä asia löytyy Raamatusta”?

 

Ja tämän asian kanssa meidän tulee joka päivä olla edelleen tarkkoina. Kysy rohkeasti: ”mistä tämä löytyy Raamatusta?” Älä niele purematta mitään, mitä koetetaan sinulle kristinuskon kääreeseen kiedottuna tarjoilla, jos linkki Jumalan sanaan näyttää olevan poikki ja paketti alkaa vaikuttaa kääntyvän Jumalan sanaa vastaan.

 

Ota vaikka tänä iltana katekismus käteen ja varmista, että se varmasti läpäisee tämän testin. Voin tosin luvata, että se menee läpi, mutta hyvä harjoitus se silti on.

 

Siis!

 

Jätä kaikki viritykset ja puliveivaus, jolla selittelet asioitasi parhain päin Jumalan edessä. Jättäydy Jumalan käsiin syntisenä ihmisenä. Tunnusta Jumalalle virityksesi ja puliveivauksesi. Myönnä tappiosi Hänen käskyjensä edessä.

 

Jumala ei odota, että sinä tulet paremmaksi ihmiseksi, jotta Hän voisi sinut armahtaa. Jeesus ei etsi niitä, jotka ovat ensin tehneet voitavansa ja nousseet ihmisyyden matkalla tarpeeksi korkealle. Pyhä Henki ei välttele niitä, jotka ovat vielä vaiheessa.

 

Jumala etsii syntistä ihmistä. Siis sellaista, joka ei lainkaan Hänelle kelpaa. Sellaista, joka ei ole lähellekään sitä, mitä Jumala vaatii. Ihmistä, joka on vastakohta sille, mikä Jumalalle kelpaa.

 

Sellaiseksi Fariseukset eivät halunneet tulla. Heidän selkänsä ei taipunut syntisen ihmisen matalasta ovesta. Jos sinulla ei ole mitään vikaa itsessäsi, ei kristinuskolla ole sinulle mitään annettavaa.

 

Lopeta virityksien virittely. Jättäydy Jeesuksen ristin juurelle tismalleen sellaisena kuin olet, anna Hänelle syntisi, niin Hän antaa sinulle Jumalan lapseuden ja tekee sinusta itselleen kelvollisen. Ei sen tähden mitä olet tehnyt tai tekemättä jättänyt vaan siksi, että olet Jumalan luoma ja lunastama ja Hänelle äärettömän rakas.

 

Sen jälkeen voit alkaa opetella Jumalan lapsen elämää, mutta et enää sääntöjen noudattamisen paineesta, vaan vapaudesta käsin. Taivaan valtakunnan joukkueen jäsenet opettelevat joukkueen tapoja vähä kerrallaan ja aamu aamulta ja ilta illalta uudestaan aloittaen. Ja mikä tärkeintä viritykset jättäneenä, rehellisesti ja raa’asti. Syntisinä ihmisinä, mutta vapautettuina ihmisinä.

 

Ja tänään taivaan valtakunnan joukkueen jäsenet kokoontuvat Kristuksen pöytään, jossa Hän antaa itsensä: ruumiinsa ja verensä meille syntien anteeksiantamuksen ateriana. Vielä tänään juhlan isäntä tarjoaa itsensä syötäväksi ja juotavaksi, mutta se on vain esimakua juhla-ateriasta, jota saamme kerran perillä Taivaassa viettää. Siellä Kristus ei enää ole syötävänä ja juotavana vaan juhlien isäntänä: kestitsemässä omaa kansaansa juhlassa, joka ei pääty koskaan. Paikassa jokainen kyynel pyyhitään.

 

Amen.