Media­kirjasto

Kiikarit väärinpäin

30.5.2021 ⟩ Tampere ⟩ Lasse Räty

Lassen saarna Luther-talolla.
 

Voit kuunnella Lasen saarnan täältä

Saarna kolminaisuuden päivänä 30.5.2021 Tampereen Luther- talossa Lasse Räty

Matt. 28:16–20

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Oletko koskaan katsonut asioita kiikarilla? Jos olet, tiedät että kiikarilla voi nähdä kaukana olevia asioita tarkasti. Entä oletko tehnyt niin kuin minä joskus pienenä, että käännätkin kiikarin toisinpäin. Silloin näkyy yllättävän laaja kuva ja asiat näkyvät kauempana kuin ne todellisuudessa ovat. Vanha tuttu maisema voi näyttää aivan uudelta.

Meillä on edessämme on teksti, joka on käsittämättömän rikas ja syvälle luotava. Se on ollut merkittävä myös evankelisen herätyksen syntymisessä, mistä kerron vähän myöhemmin. 

Ajattelen, että tekstimme äärellä viipyminen on kuin kiikarilla katsomista. Näemme toisaalta joitain kaukaisia asioita hyvin läheltä. Toisaalta, ikään kuin käännetystä kiikarista katsoen, saamme etäisyyttä ja laajemman kuvan joihinkin asioihin. Koko ajan tähtäämme siihen, että voisimme nähdä asioita niin kuin Jumala ne näkee. 

Haemme tätä taivaallista näkökulmaa kolmeen asiaan: 

  1. Kaikki on Jumalan käsissä

  2. Armo on enemmän kuin syntimme

  3. Elää rohkeasti Jumalan kirkkauden ylistykseksi

Kaikki on Jumalan käsissä - kiikari oikein päin

Ensiksi meille näytetään se, mikä on omille silmillemme aivan liian kaukaista nähtäväksi ja ylipäätään inhimillisille aisteillemme mahdotonta tavoittaa. Meidät nimittäin viedään katsomaan Jumalan suunnitelmia ennen kuin maailmaamme oli edes luotu. ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.”

Mitä apostoli oikein sanoo? Hän sanoo ensinnäkin, että Jumala on tiennyt jo ennen maailman ja ihmisen luomista, että tulemme tarvitsemaan anteeksiantamusta. On kyse yhdestä Jumalan olemukseen kuuluvasta piirteestä, nimittäin kaikkitietävyydestä. Jumala tiesi siis jo edeltä, että ihminen tulee lankeamaan ja joutumaan synnin takia hänen vihansa ja rangaistuksensa alle. 

Huomaa, että tämän Jumalan kaikkitietävyys ei tarkoita sitä, että hän tahtoisi tai vaikuttaisi näiden asioiden tapahtumisen. Olemme ihmisinä syyllisiä ja vastuullisia omista rikkomuksistamme Jumalan edessä.

Ihmeellistä on, että vaikka Jumala tiesi luomansa ihmisen kääntyvän häntä vastaan, hän silti loi meidät rakkautensa kohteeksi. Mutta hän myös suunnitteli jo valmiiksi ratkaisun ihmiskunnan syntiongelmaan. Tämän ratkaisun nimi on Jeesus Kristus.

Jumala on suorastaan valinnut meidät olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksessa ja hänestä osallisina. Miten sitten voi olla Kristuksessa ja hänestä osallinen? Pyhässä kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja kätketty häneen, galatalaiskirjeen sanoin puettu hänen vanhuskauteensa. Uskon kautta häneen saamme olla hänessä. 

Vaikka järki ja tunteet sanoisivat joskus aivan muuta voit tämän lupauksen perusteella olla aivan varma siitä, että Jumala ei ole unohtanut sinua. Hän on ajatellut sinua jo ennen kuin mitään koko maailman kaikkeutta oli luotu. Hän on nähnyt sinut Kristuksessa täydellisen puhtaana, pyhänä ja vanhurskaana eli kelvollisena edessään. Pyhässä kasteessa hän on siirtänyt sinut tähän Jumalan lapsen asemaan ja yksinkertaisen uskon kautta Jeesukseen saat siinä olla ja elää. 

Huomaa kuitenkin, että Kristuksen ulkopuolella tätä asemaa ei voi kenelläkään olla.

Kauas näyttävä kiikari kertoo siis meille, että Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista meidät olemaan täydellisiä ja puhtaita hänen edessään Kristuksessa ja hänestä osallisina. Kiitos ja ylistys hänelle siitä! 

Toiseksi käännämme kiikarin nurinpäin ja katsomme ikään kuin vähän kauempaa sellaista, joka tuttudessaan meinaa jäädä huomaamatta.

Armo on enemmän kuin kaikki syntimme – kiikari nurinpäin

Kurkistamme samalla lupaukseni mukaan aivan evankelisen liikkeen alkuvaiheisiin. Teemme sen hyvin lyhyesti ja mutkia oikoen. 

Vuonna 1811 syntynyt Fredrik Gabriel Hedberg koki nuorena voimakkaan hengellisen kokemuksen, kun hän pelästyi syntejään oikein todella. Samalla hän koki kuitenkin myös hyvin voimakkaasti Jumalan anteeksiantamuksen Kristuksessa. Kuten usein kokemukset myös tämä kokemus jäi syrjään, vaikka hän muistelikin sitä myöhemmin kirjeessään isälleen.

Hedberg lähti opiskelemaan ja eli varsin reipasta opiskelijaelämää. Hänestä tuli Pöytyään herätyshenkinen pappi, jota tultiin kuuntelemaan kauempaakin. Tämä ei ollut kirkon piispojen mieleen ja niinpä hänet siirrettiin vankilasaarnaajaksi Ouluun. 

Siltä ajalta on hauskoja kertomuksia, kun muun muassa vanginvartijoiden vaimot piiloutuivat siivouskomeroihin kuullakseen Hedbergin vankilassa pitämiä jumalanpalveluksia. Samoin kesäaikaan vankilan pihalla pidettyjä jumalanpalveluksia tultiin kuulemaan porttien taakse.

Seuraava eristyksenaste oli Hedbergin siirtäminen Raippaluodon saareen Vaasan edustalle, jonne ei ollut mitään pääsyä kelirikkoaikana. Siellä ollessaan Hedberg tutki Efesolaiskirjettä ja Lutherin selityksiä siihen. 

Toisin kuin tuon ajan hengellisyydessä yleensä ja myös omassa elämässään aikaisemmin hän ymmärsi, että Jumalan vanhurskaus Kristuksessa on jotain, mikä Kristuksen ristintyön tähden saadaan omistaa heti, tässä ja nyt ilman mitään ihmisen omia valmisteluja. Jumalan sanan lupausten perusteella se on myös jotain täysin varmaa ja luotettavaa. 

1843 Hedberg kirjoitti pienen kirjasen Uskonoppi autuuteen, joka on efesolaiskirjeen ensimmäisen luvun selitys runsailla Luther-lainauksilla. Levitessään tämä kirja ja tuohonaikaan uudenlainen vapaa armon julistus synnytti laajaa evankelista herätystä eri puolilla. Niinpä varsin lyhyessä ajassa evankelisuta toimintaa oli suurimmassa osassa Suomen seurakunnista. 

Lainaan Hedbergin opetusta kirjasta Uskonoppi autuuteen. Hän selittää siiinä Ef. 1:7, joka kuuluu hänen käyttämänsä käännöksen mukaan: ”Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, syntien anteeksiantamus, hänen armonsa rikkauden mukaan.”

Hedberg kirjoittaa: ”Siinä on siis kristillisyyden koko ydin, suurin taito ja salattu viisaus, että ihminen näin synnin elävässä tunnossakin kuitenkin voi rohkeana astua armon Jumalan kasvojen eteen ja pitää aivan totena sen, että me omantunnon ja Jumalan lain tuomitsemina ja kiroamina syntisinä kuitenkin olemme Kristuksessa otollisia ja taivaallisen Isän rakastamia lapsia, niin kuin apostoli tässä on meille kirjoittanut. 

Tämä asia on kyllä helposti sanottu ja kirjoitettu, mutta työläästi mahtuu se arkaan ahdistettuun omantuntoon, niin kuin kaikki syntiensä vaivaamaan sielut kyllin saavat kokea.” Lainaus päättyy.

Olet kuullut tämän kymmeniä, ehkä satoja kertoja. Se on niin tuttua ja lähellä mutta kuitenkin niin kaukana, silloin kun omatuntomme syyttää meitä, että emme tahdo jaksaa uskoa sitä todeksi. Siksi katselemme nyt ikään kuin väärin päin käännettynä kiikareilla tätä maisemaa uudelleen, kenties jopa kokonaan uusin silmin. 

Jeesuksen veri riittää. Se yksin riittää, eikä mikään muu voikaan koskaan riittää. 

Lainaan jälleen Hedbergiä: ”Sillä apostoli Paavali sanoo tässä näin: Kristuksessa meillä on lunastus, hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksiantamus. Ja tämä on niin kuin hän toisessa paikassa vakuuttaa ”varma sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen”. Jos tämä nyt on varma, että meillä syntisillä, sinulla ja minulla, on syntien anteeksiantamus Kristuksen veren kautta (niin kuin se Jumalan sanassa on vahvistettu totuus!), niin kuinka saattavat syntimme sitten meidät kadottaa? Jos ne ovat sovitetut ja anteeksiannetut, niin eihän niitä enää oteta huomioon - juuri niin kuin niitä ei enää olisikaan, ei taivaissa eikä maassa. Niin, sanot sinä, mutta minussa on syntiä vielä nyt, tälläkin hetkellä? Niinpä onkin, mutta sinulla on myös anteeksiantamus vielä nyt, tälläkin hetkellä ja joka hetki. Sillä Kristuksen veren voima ei vielä ole loppunut eikä hänen lunastuksensa vielä mennyt mitättömäksi. ” Lainaus päättyy. 

Vanha sanonta kuuluu: Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Kun Pyhä Henki Jumalan Sanan kautta paljastaa syntimme Hän tekee sen sitä varten, että uskossa turvautuisimme Jeesukseen ja hänen ristillä vuotaneeseen sovitusvereen. Toinen sanonta kuuluu: veri vei velat.

Niinpä Pyhä Henki kuiskaa meille, sanoo meille ja suorastaan huutaa meille: Jeesuksen veri riittää. Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikista synnistä. Sinä olet Kristukseen kastettuna ja hänen verellään pestynä autuas Jumalan lapsi. Olet pyhä ja puhdas ja sellaisena tässä ja nyt iankaikkisen elämän ja taivaan perillinen. 

Hän on sinun ja sinä olet hänen. Mikään ei voi sinulta tätä pelastusta ellet itse torjua tai hylkää taivaallista auttajaasi. Vielä yksi lainaus Hedbergiltä: ”Hän sanoo: ”Jossa meillä on lunastus”, ja näillä sanoilla varmasti vakuuttaa, että Kristus kaikkien meidän syntiemme edestä on jo lunastushinnan täysin maksanut ja sovituksen tehnyt, niin että ne synnit, joita me tunnemme ja jotka meitä vaivaavat, eivät enää voi meitä Jumalasta erottaa eli kadottaa, jos me vain kaiken tämän ohessa uskossa pysyttäydymme siinä oikeassa miehessä, joka ne kaikki on täydellisesti maksanut ja jo täyden lunastushinnan kaikkien meidän syntiemme edestä suorittanut.” Lainaus päättyy.

Ystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi annettuiksi tässä ja nyt, aivan sellaisena kuin olet. Saat uskoa kaiken anteeksiannetuksi aina iloon, rauhaan ja vapauteen saakka!

Elä Jumalan kirkkauden ylistykseksi – ilman kiikaria, tässä ja nyt

Kolmanneksi ja viimeiseksi meitä kutsutaan elämään rohkeasti Jumalan kirkkauden ylistykseksi. Sana rohkeasti on minun lisäykseni. Apostoli kirjoittaa: Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Mitä tarkoittaa Jumalan kirkkauden ylistykseksi eläminen ja miksi niin tulisi tehdä rohkeasti?

Jumalan kirkkauden ylistykseksi eläminen tarkoittaa ensinnäkin sitä, että tahdomme kuulla mitä hän sanassa on sanoo ja toimia sen mukaan. Jeesus sanoo kuulemassamme kaste- ja lähetyskäskyssä: ”ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” 

Kristuksen omaksi kastetun ja hänen vierellään puhtaaksi pestyn tulee olla kuuliainen Jumalan sanalle, siinä kuulemme hänen äänensä. Se ei tarkoita sitä, että meistä tulisi synnittömiä niin että voimme kaikessa elää Jumalan käskyjen mukaan. Mutta se tarkoittaa, että tahdomme elää Raamatun mukaan emmekä tietoisesti elä synnissä. Samoin se tarkoittaa, että kun huomaamme rikkoneemme hänen käskyjään vastaan teemme parannusta synneistämme. Toisin sanoen käännymme hänen puoleensa, tunnustamme rehellisesti syntimme ja uskomme ne anteeksi Jeesuksen veressä. 

Varo siis tulemasta omasta mielestäsi niin hyväksi kristityksi, ettet tarvitsisi Jeesusta jokaisena elämäsi päivänä. En tarkoita sitä, että meidän pitäisi kaivelemalla kaivaa syntejä tai elää koko ajan jotenkin huonolla omallatunnolla. Päin vastoin. Me olla Jumalan armolapsia ja elää lapsen tavoin iloiten ja luottavasti. Saamme elää rohkeasti juuri sen takia, että Jeesus on tullut meidän syntisten ja syntisinä pysyvien Vapahtajaksi ja että hän on pessyt sekä pesee meidät aina uudestan puhtaaksi verellään. 

Jumalan kirkkauden kunniaksi eläminen tarkoittaa myös sitä, että välitämme hänen hyvyyttään ja rakkauttaan sitä vailla oleville. Tehtäväksianto on selkeä ja kaikille meille yhteinen: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Se on kuninkaan käskyä ja siksi joo velvoittava. Mutta se on ennen kaikkia sellaisen kuninkaan Herran käsky, joka on itse vuodattanut verensä meidän tähtemme, minun vuokseni ja sinun vuoksesi. 

Jonkun kohdalla se tarkoittaa lähetystyöhön lähtemistä – kenties Herra tahtoo kutsua juuri sinut?Toisen kutsutaan uskolliseen esirukoukseen, taloudelliseen uhraamiseen tai muulla tavalla lähettien tukemiseen. Joku lähtee lähelle, kuka kadulle ja kuka apua tarvitsevan lähimmäisen luo. Joku kertoo Jeesuksen rakkaudesta sanoin, toinen osoittaa sitä käytännön teoin. Tapoja on lukemattomia mutta tehtävä on meille kaikille yksi ja sama. Tässä kohtaa saamme jättää kiikarin pöydälle ja tarkkailla nähdä ympärillämme olevia tarpeita omilla aisteillamme, käyttää järkeämme. Samalla toki rukoilemme Pyhän Hengen viisautta ja rohkeutta elämäämme ja palvelustyöhömme.

Siksi apostoli Paavali kirjoittaa toisessa Korinttolaiskirjeessä: ”sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä” – nimittäin pakottaa sisältäkäsin. ”Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.” 2. Kor. 5:14-15 

Miten siis on, kiikarilla vai ilman?

Kuin kiikarilla saimme katsella apostolin sanoissa kauas, käsittämättömän kauas. Näimme, että meidät on valittu jo ennen maailman luomista olemaan puhtaita ja pyhiä Kristuksessa hänestä osallisina. Tämän lahjan olemme saaneet kasteessa ja uskon kautta saamme siinä elää.

Väärinpäin olevalla kiikarilla katselimme tuttua ja lähellä olevaa uusin silmin: Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jeesuksen veri, siunattu ja ylistetty Jeesuksen veri. Halleluja.

Edellisistä rohkaistuneena kuulemme nyt turvallisin mielin apostolin kehotuksen elää Jumalan kirkkauden kunniaksi. Katsomme avoimin silmin omaa elämäämme ja ympärillämme olevia tarpeita. Rukoilemme ja näemme niitä lahjoja, joita Jumala on meille antanut ja antaa seurakunnalleen ja itse kullekin meistä tehtäväämme tämän hetkisessä elämäntilanteessamme. 

Kuten jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen yksilönsä myös kutsumuksemme on yksilöllinen ja saa jokaisen kohdalla erityisen muodon. 

Tehtävä on kuitenkin yksi ja kutsumus pyhä: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.