Media­kirjasto

Jeesus jaksaa kun me emme

21.2.2021 ⟩ Tampere ⟩ Lasse Räty

Lassen saarna on kuunneltavissa täältä:

SAARNA 1. PAS:N MESSUSSA LUTHER-TALOSSA 21.2.2021 Lasse Räty


Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa
Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.
Mark 1:12-13


Rakkaat kristityt!


Evankeliumimme on äärimmäisen lyhyt. Markus kertoo vain muutamin mutta sisältörikkain
sanoin Jeesuksesta Saatanan armoilla erämaassa.


Olemme tottuneet sanomaan, että Jeesus oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Se ei
kuitenkaan vastaa alkutekstin ilmaisua. Kreikan kielen sana peirazein ei nimittäin tarkoita
kiusaamista härnäämisenä, vaivaamisena eikä ensi sijaisesti myöskään houkuttelemisena.
Sen sijaan kyse on koetteelle tai koetukseen laittamisesta.


Tätä Jeesus opetti oppilaitaan rukoilemaan Getsemanessa: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette
joutuisi koetukseen”, vaikka tuossakin kohtaa sana on käännetty 'kiusaukseen'. Matt. 26:41.
Samoin hän kehottaa meitä pyytämään Isä meidän-rukouksessa, ettemme joutuisi
koetukseen, nimittäin sellaiseen, jossa menettäisimme uskomme.


En siis tänään puhu kiusauksista, joiden Jaakob sanoo nousevan omasta sydämestämme.
Sen sijaan kysyn mitä koettelemukset ovat, mikä koettelemusten tarkoitus on ja miten
voimme kestää niissä?


Koettelemukset
Koettelemukset voivat olla hyvin monenlaisia. Voinemme todeta, että korona-aika on meille
kaikille yhteinen koetus. Usein meitä kuitenkin koetellaan aivan omalla tavalla. Yhtä
koettelee se, ettei ole saanut yrityksestään huolimatta toivomaansa opiskelupaikkaa. Toista
koettelee työttömyys, sen myötään tuomat taloudelliset vaikeudet ja ehkä myös omaan
arvoon liittyvät kysymykset. Kolmas on kaivannut pitkään puolisoa tai lasta sitä saamatta.
Neljättä rasittavat perhe-elämän vaikeudet tai perheen hajoaminen. Viidennen koetuksena
ovat joko omat tai läheisten sairaudet. Kuudennen lähestulkoon murtaa yksinäisyys.
Voisimme jatkaa luetteloa pitkään.


Jonkun kohdalla näitä vaikeita asioita kasautuu kohtuuttoman paljon, yhtä aikaa tai
perättäin. Joskus koettelemusten ajallinen kesto tuntuu aivan ylivoimaiselta jaksettavaksi.


Ennen kuin pohdimme koettelemusten tarkoitusta ja niissä kestämistä haluan kiinnittää
huomiosi siihen että Jumalan Henki johti Jeesuksen koetukseen erämaahan. Saatana ei siis
vienyt Jeesusta sinne vaan Jumalan Henki ajoi tai heitti hänet sinne – tällainen voimakas
verbi on alkukielessä.


Myös meidän kohdallamme Jumala on se, joka johtaa meitä erilaisiin koettelemuksiin.


Ajattelen, että vaikka tällainen ajatus saattaa äkkiseltään olla vaikeasti nieltävä, siihen
sisältyy syvä lohdutus. Raamattu opettaa, että Jumalamme on hyvä. Hänen olemuksensa on
rakkaus. Emme siis ole vaikeimmassakaan koetuksessa julman Saatanan mielivaltaisesti
riepoteltavissa vaan hyvän ja rakastavan Taivaallisen Isämme käsissä. Hän laittaa pahan
voimille rajan, silloinkin kun tuo raja tuntuu meistä olevan aivan liian kaukana. Jobin
kirjasta luemme Jumalan sanat kaaosvoimille: ”Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun
ylpeitten aaltojesi raja.” Job. 38:11


Koettelemusten tarkoitus
Mikä tarkoitus sitten koettelemuksilla on? Tähän en uskalla vastata omilla sanoilla, sillä
ihmisen sana koettelemusten kurimuksessa olevalle on helposti kuin palkeen puhallus
muutenkin kuuman kärsimyksen ahjon liekkeihin.


Jesajan kautta Herra puhuu kansansa puhdistamisesta: ”Minä tartun sinuun jälleen, minä
puhdistan sinut niin kuin hopea puhdistetaan, kuin lipeällä minä irrotan sinusta kaiken
kuonan.” Jes. 1:25


Danielin kirjasta luemme: ”Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta
jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta
viisaat ymmärtävät.” Dan. 12:10


Jaakob kirjoittaa: ”Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa
teissä kestävyyttä.” Jaak. 1:3


Ja apostoli Paavali puolestaan:”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että
ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta
selviytyminen antaa toivoa.” Room 5:3-4


Riemuitsemisesta ahdinkojen yhteydessä voinee puhua vain todella paljon kärsinyt Herran
apostoli. Tämän verran uskaltanen itse sanoa: Jumala johtaa meitä elämässämme
monenlaisiin koetuksiin, jotta hän saisi puhdistaa meitä ja jotta me voisimme vahvistua
uskossamme.


Koettelemuksissa kestäminen
Mutta miten ihmeessä ja ikinä voimme selvitä koettelemuksista, jotka ovat suorastaan
sietämättömiä? Sillä eikö monen kokemus ole – jos sen vain uskaltaa tunnustaa -, että
joskus Herra todellakin antaa meille suurempia taakkoja, kuin jaksamme kantaa?!


Ajattelen, että voimme kestää juuri sillä tavalla, että tunnustamme meitä kohdanneiden
koettelemusten olevan meille mahdottomia kantaa. Sillä sitä ne ovat meille. Me olemme
heikkoja, maan tomua – eikä meiltä muuta odotetakaan.


Sen sijaan mitkään kärsimykset ja koettelemukset eivät olleet, eivät ole, eivätkä koskaan
tule olemaan liian suuria hyvälle ja meitä rakastavalle Herrallemme.


Jeesus kesti Saatanan koetukset erämaassa. Hän kesti ihmisten vastustuksen ja kaikki muut
vaikeudet koko elämänsä ajan. Herramme kesti viimeisetkin koettelemukset Getsemanessa
ja vielä silloinkin, kun häntä houkuteltiin astumaan ristiltä alas ja luopumaan kuolemasta
ihmiskunnan syntien sovittamiseksi. Hän kesti - ja siksi myös sinä ja minä kestämme!


Heprealaiskirjeestä luemme: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset –
jälleen kyse on koettelemuksista-, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” Hepr:
2:18


Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan heti hänen kasteensa jälkeen. Kasteessa synnitön Jeesus
tunnustautui meihin syntisiin ihmisiin ja otti kantaakseen maailman synnit. Taivaasta kuului
silloin ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” Mark. 1:11


Kun sinut kastettiin sinut liitettiin Jeesukseen, puettiin ja kätkettiin hänen puhtauteensa,
pyhyyteensä ja armoonsa. Taivas julisti myös sinun kohdallasi: ”Sinä olet minun rakas
poikani/tyttäreni, sinuun minä olen mieltynyt.”


Paavali kehottaa korinttin seurakunnan jäseniä: ”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa.
Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei
niin ole, ette selviydy koetuksesta. 2 Kor 13:5-6 Apostolin sanat voidaan kääntää myös:
”Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teissä”.


Tässä on avain siihen miten voimme jaksaa ylivoimaisissa koetteluksissamme. Saamme
uskoa häneen, joka on kaikessa koeteltu ja sekä voi että tahtoo auttaa meitä
koetuksissamme. Kasteen ja uskon kautta saamme olla Jeesuksessa, ja vieläkin enemmän:
hän itse asuu Henkensä kautta meissä.


Jeesus, ensimmäinen puolustajamme, on taivaassa ja rukoilee joka hetki puolestamme.
(Hepr. 7:25) Sen lisäksi toinen puolustaja, Pyhä Henki, asuu sydämessämme. Hän, Jeesus
meissä, huokailee sanattomin huokauksin puolestamme. (Room 8:26)


Sinun ei tarvitse jaksaa, sillä Jeesus jaksaa. Voi kuinka vaikeaa tämä onkaan meille oman
elämämme suorittajille ja selviytyjille! Ja kuitenkin juuri omasta yrittämisestä luopumalla
saat huomata, että yllättäen jaksat taas päivän matkan eteenpäin. Et sinä, mutta Kristus
sinussa, kirkkauden toivo. (Kol. 1:27)


Näin se, miten selviämme meitä kuristavissa koettelemuksissa ei ole promillen vertaa meistä
itsestämme kiinni.


Päätän Paavalin sanoihin Roomalaiskirjeestä ja 2. Korinttilaiskirjeestä:
”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä,
alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken
aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa
riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä,
eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään
voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka
on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:35-39


”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme
lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.” 2 Kor. 1:4