Media­kirjasto

Luuk. 23: 13-31

 

 

 

REPPUSELKÄÄN

 

Niillä jotka seuraavat jääkiekkoa, on oma kielensä ja siinä kielessä on hauskoja ilmauksia. Yksi hyvä ilmaus on seuraava:

 

Pelaaja Sejase otti koko joukkueen reppuselkään.

 

Näin voidaan sanoa sellaisessa tilanteessa, että joku joukkue on joutunut kamalaan alennuksen tilaan ja sen toimintakyky on halvaantunut. Silloin yksi pelaaja, kutsukaamme häntä vaikka Kaapo Kakoksi, astuu esiin, ja taistelee, runnoo, hyökkää, kuljettaa, harhauttaa, ja tekee lopuksi maalin tai kolme. Silloin voidaan sanoa, että yksi pelaaja otti muut reppuselkään ja kantoi heidät kamaluuksien yli.

 

NIMIÄ TIEN VARRELLA

 

Tämän illan evankeliumitekstissä Herramme Kristus kulkee tuomioistuimen edestä kaupungin halki kohti kivistä kumparetta ja hänen matkaansa liitetään erilaisia ihmisiä roomalaisesta tuomarista itkeviin naisiin.

Noista ajoista alkaen olemme oppineet liittämään Pilatuksen, Barabbaan ja Simon Kyreneläisen nimenomaan yhteen tilanteeseen, Jeesus Nasaretilaisen ristinkuolemaan Jerusalemissa pääsiäisjuhlan aikaan. Emme tiedä noista ihmisistä juuri mitään muuta, Pilatuksesta pari hassua mainintaa, mutta Barabbas ja Simon olisivat ilman tänä iltana kuvattuja tapahtumia haihtuneet historian tuuliin kuin tuhka, kadonneet nimettöminä ja ilman tarkoitusta.

 

Tarkastellaan hetki näitä ihmisiä, jotka Jeesus tapaa tuskien tiellään.

 

PILATUS

 

Ensimmäinen heistä on roomalainen ritari, Pontius Pilatus, joka tunnettiin kovista ja häikäilemättömistä pahan poliisin otteistaan Juudean kaudeltaan. Evankeliumeissa Pilatus kuvataan varovaiseksi ja epäröiväksi tuomariksi, kuten tänään. Pilatus taisi tajuta, mikä oli asian todellinen laita ja mikä oli totuus, mutta hän ei kyennyt toteuttamaan oikeutta.

Eräässä virressä luetellaan kärsimysajan rooleja ja Pilatuksen titteliksi lankeaa pelkomieli. Pilatus säikkyy puolustaa oikeutta. Pilatus ei uskalla tehdä oikein.

Ei mitenkään vierasta minulle, eikä ehkä sinulle. Vaikka tiedän, mitä minun tulisi nyt rohjeta sanoa, pelkään liikaa mitä muut ajattelevat. Pelkään puolustaa pilkattua. Pelkään astua väliin ja sanoa: nyt riittää. Tuttua on sekin, että vaikka tarkoitukset ovat hyviä, jostain kumman syystä reiluus ja oikeus tuntuu meidän käsissämme useimmiten tärvääntyvän niin, että kaikkiin sattuu ja kaikista tulee häviäjiä.

Niinpä Pilatus kuvataan muualla Raamatussa kyseenalaistamassa totuutta, sillä hänestä ei ole sen tekijäksi.

 

Rakas kristitty, opettele tuntemaan oma sisäinen pilatuksesi ja myöntämään, että on helpompi kääntää katseensa pois kuin kääntyä vastavirtaan totuuden ja oikeuden puolesta.

 

BARABBAS

 

Toinen illan ihmisistä vilahtaa vain nopeasti nimeltä mainittuna ja hänet identifioidaan eli tunnistetaan yhdestä ainoasta asiasta: murhan tähden vangittu mies. Juuri tämän enempää emme hänen persoonastaan, elämästään ja tarinastaan tiedäkään. Olisiko hauska jäädä historian lehdille niin, että koko pitkästä elämästäsi sinun lapsenlapsesi tai tulevat sukulaisesi tietäisivät sinusta vain yhden asian: rikoksen tähden syytetty ihminen. Kun joku mainitsisi sinun nimesi, kaikki tietäisivät: kyllä, se oli se murhaaja, kavaltaja, petturi.

Minua vähän vaivaannuttaa joskus, miten sisäsiistejä me kristityt yritämme olla tai näytellä. Sören Kierkegaard kaipailee jossain anekdootissaan takaisin Vanhan testamentin aikoihin, sillä silloin ihmiset olivat oikeasti syntisiä, väkivaltaisia, petollisia, avionrikkojia ja heidän syyllisyytensäkin painoi heitä siksi raskaasti kuin Jumalan käsi. Barabbaan kohdalla meidän ei tarvitse miettiä parkkisakkoja tai pikkutuhmuuksia. Barabbas oli oikeasti paha. Hän oli tehnyt oikeaa pahaa. Hän oli oikeasti syyllinen.

 

Rakas kristitty, opettele tuntemaan itsesi oikein äläkä kuvittele, että olisit vapaa ja turvassa omista raskaista lankeemuksista, jotka satuttavat sinua ja läheisiäsi.

 

SIMON KYRENELÄINEN JA ITKEVÄT NAISET

 

Via dolorosan viimeiset henkilöt tänään ovat joku Simon, Välimeren etelärannalta, Kyrenestä, ja nimeltä mainitsemattomat naiset, joita Jeesuksen kohtalo satuttaa ja liikuttaa niin, että he itkevät nähdessään Herran menossa ristille.

 

Emme näistäkään ihmisistä tietäisi mitään, ellei heistä kerrottaisi Jeesuksen kärsimisen historiassa evankeliumeissa. Kadonneita he olisivat, pienet ja tuntemattomat ihmiset kahden tuhannen vuoden takaa. Mutta nyt he elävät meille, ihmisinä, jotka sattuman oikusta joutuvat murheen ja kärsimyksen kohteiksi, kantamaan ristiä ja suremaan.

Onko sinulle käynyt niin, että äkkiarvaamatta, yllättäen ja pyytämättä, olet astunut sisään oman elämäsi murhenäytelmään. On tapahtunut jokin valtavan surullinen käänne. Olet saanut murheellisen puhelinsoiton. Joku rakkaasi on puhjennut itkemään ja kertonut kauhean uutisen, joka koskettaa häntä ja siis myös sinua.

Näin näyttää käyvän Simonille ja kadunvarressa oleville naisille. Silti heistä kerrotaan evankeliumeissa ihmisinä, jotka pääsevät mukaan Kristuksen kärsimystielle. Simonista sanotaan jopa: sotilaat panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

 

Rakas kristitty, jos jokin sietämätön taakka ja suru ja murhe painaa sinua, kanna sitä Jeesuksen jäljessä. Anna ristille kulkevan Vapahtajan puhutella sinua, varoittaa ja lohduttaa sinua.

 

Ennen maailmanaikaan puhuttiin siitä, miten Jeesuksen koko elämä ja koko kärsimys ja koko kuolema ja ylösnousemus ovat jokaisen ihmisen eli ihmiskunnan rekapitulaatio. Se tarkoittaa ihan samaa kuin jääkiekossa reppuselkään ottaminen. Minä haluaisin ajatella, että Kristuksen selässä, ristinpuun kyydissä, reppuselässä, matkustivat tuona päivänä pelkomieli Pilatus, pahaa tehnyt Barabbas ja murheen lyömä Simon Kyreneläinen ja naiset.

Minä haluaisin ajatella, että Kristuksen selässä, ristinpuun kyydissä olin myös minä, tämmöisenäni.

 

Voisitko sinä ajatella, Kristuksen selässä, ristinpuun kyydissä, reppuselässä, olit myös sinä ja sinun elämäsi, pelkosi, pahuutesi ja murheesi ja kuolemasi?