Media­kirjasto

Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi

7.4.2019 ⟩ Tampere ⟩ Lasse Räty

Lataa äänite

Saarna 5. paastonajan sunnuntaina 7.4.2019 Tampereen Luther-talossa, Lasse Räty
Hepr. 9: 11–15
Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja
täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan.
Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on
kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille
ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka
puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan
Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle,
ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella
elävää Jumalaa.
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki
ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun
iankaikkisen perinnön.
Rakkaat kristityt. Saarnaan tänään hetki sitten kuulemastamme toisesta lukukappaleesta, joka on
heprealaiskirjeen yhdeksännestä luvusta. Siinä puhutaan Kristuksesta meitä odottavan hyvän
ylipappina. Tutkimme kuitenkin ensiksi luvun alkuosaa, jossa verrataan Vanhan testamentin
ilmestysmajaa ja siinä tapahtunutta jumalanpalvelusta, koska se opettaa meille siitä, mitä Jeesus
uuden liiton ylipappina on tehnyt puolestamme. Lopuksi käsittelen sitä, miten ilmestysmajan
opetukset toteutuvat tänään seurakunnassa.
Saarnassani on kolme otsikkoa:
1. Ihmeellinen ilmestysmaja
2. Itsensä antava ylipappi
3. Uuden ilmestysmajan ihmeet
1. Ihmeellinen ilmestysmaja
Ilmestysmaja esineineen on yksi Vanhan testamentin rikkaista Kristuksen esikuvista. Sen lisäksi se
on myös seurakunnan ja yksityisen kristityn esikuva. Kuvattuaan ilmestysmajan eri osia
heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että ”Kaikkea tätä ei nyt ole tarpeen selittää yksityiskohtaisesti.”
Kohdan voisi kääntää myös: ”Kaikkea tätä ei nyt ole mahdollista selittää yksityiskohtaisesti.”
Meidänkään ei ole mahdollista pysähtyä tässä saarnassa kuin muutamiin seikkoihin. Mutta jos
haluat tulla vakuuttuneeksi Jeesuksen sanasta, että kaikki Vt:n kirjoitukset todistavat hänestä
suosittelen tutustumaan vaikkapa Ivan Hellströmin kirjaan Ensimmäinen evankeliumi, jossa hän
johdattaa lukijoitaan Vanhan testamentin kautta yhä syvempään Kristuksen tuntemiseen. Yksi
hänen käsittelemänsä esikuva on juuri Ilmestysmaja. Olenkin käyttänyt kirjaa Ensimmäinen
evankeliumi valmistelussani.
2. Moos. luvuista 25-27 voimme lukea, miten Herra antoi tarkat ohjeet siitä, miten Ilmestysmaja
esineistöineen piti rakentaa. Sen mallina oli taivaassa oleva pyhäkkö. Kaikki myös toteutettiin
tarkalleen Mooseksen saamien ohjeiden mukaisesti.

Ihmeellistä oli, että Herra asui ilmestysmajassa. 2. Mooseksen kirjasta luemme: ”Tehtäköön minulle
pyhäkkö, niin minä asun teidän keskellänne.” 2. Moos. 25:8
Toinen ihmeellinen asia oli se, että Jumala ilmaisi kirkkautensa pyhäkössä. Kun Mooses oli saanut
Ilmestysmajan valmiiksi kerrotaan: ”Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti
asumuksen.” 2. Moos. 40:34 Sama toistui aikanaan Salomon temppelin valmistuttua.
Kolmas valtava asia oli, että Herra oli kohdattavissa ja puhui kansalleen pyhäkössään. ”Uhratkaa
nämä polttouhrit säännöllisesti sukupolvesta toiseen Herran edessä pyhäkköteltan ovella, siellä
missä saatte kohdata minut ja missä minä puhun sinulle. 43 Siellä israelilaiset saavat kohdata minut,
ja minun kirkkauteni tekee siitä paikasta pyhän.” 2. Moos. 29:42-43.
Meidän on hyvä pitää mielessä nämä kolme asiaa – Herran asuminen, hänen kirkkautensa
ilmestyminen sekä hänen kohtaamisensa ja puhumisensa -, kun alamme tutkia Ilmestysmajaa ja
varsinkin, kun vähän myöhemmin pohdimme miten tämä pyhäkkö on Kristuksen esikuva.
Katsotaan ensimmäiseksi yleiskuvaa Ilmestysmajasta. (1) Kuvat ovat Ilmestysmajan
pienoismallista. Ilmestysmajan ja sen pihan koko oli n 50x25 metriä. Näemme esipihan ja sen
lukuisia esineitä. Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei tällä kertaa puutu niihin, vaan hän keskittyy
kuvaamaan majan sisällä olevia asioita. Näemme kuitenkin kuvassa mm. kuparisen pesualtaan eli
vaskialtaan sekä kuparisen polttouhrialttarin.
Alttarilla uhrattiin päivittäisiä uhreja, joista tavallisimpia olivat polttouhrit ja yhteysuhrit. Niihin
liittyi usein ruoka- ja juomauhreja. Polttouhrien verta ei viety pyhäkön sisäpuolelle vaan veri
vuodatettiin alttarille ja uhrieläinten pestyt sisälmykset sekä jalat asetettiin alttarille polttamista
varten.
Esipihan vertauskuvallisuutta ja sen esineiden järjestystä portilta on kuvattu näin: portista tultaessa
on ensin uhrialttari eli Kristuksen uhri puolestamme Golgatalla. Sen jälkeen on pesuallas, toisin
sanoen kaste, jossa meidät pestään puhtaaksi synneistämme Golgatan uhrin voimasta Jeesuksen
verellä. Kasteessa puhdistettuina voimme astua sisään pyhään eli seurakuntaan ja myös Jumalan
eteen hänen taivaalliseen kaikkeinpyhimpäänsä.
Entäpä sitten varsinainen maja? Pyhäkkö oli verrattain pieni ja ulkoapäin varsin vaatimaton. Sen
suunnattoman kauneuden saattoi nähdä vasta sisäpuolelta. Siinä oli kaksi osaa, pyhä ja
kaikkeinpyhin. (2)
Osat oli oli erotettu toisistaan väliverholla, joihin oli kirjailtu taidokkaasti kerubien kuvia. (3) Se oli
tehty korukudontatyönä punasinisestä, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta ja hienosta
valkoisesta kerratusta pellavasta. Samat värit toistuvat esipihan portissa, pyhäkön sisällä ja myös
ylimmäisen papin puvussa. Väreistä valkoinen kertoo puhtaudesta ja pyhyydestä, sininen taivaasta
tai Jeesuksen taivaallisesta alkuperästä, purppura hänen kärsimyksestään ja punainen hänen
vuodattamastaan verestä.
Myös ilmestysmajan seinät oli koottu erivärisistä langoista kudotuista ja kerubien kuvin
koristelluista kangaskaistaleista. Viidestä kangaskaistaleesta muodostui leveä kangas, joka
kiinnitettiin hakasilla ja silmukoilla toiseen vastaavaan. (4) Ne puolestaan kiinnitettiin
akaasiapuusta tehtyihin ja kullalla päällystettyihin seinälautoihin sekä poikkipuihin.
Majaa peitti vuohenkarvainen teltta sekä punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja
merilehmännahoista tehdyt peitteet. (5) Näin se kesti myös sään vaihteluita.
Mitä sisällä sitten on? Ensimmäisessä osassa eli pyhässä sijaitsivat lampunjalka, pöytä ja uhrileivät.
(6)
Väliverhon toisella puolella kaikkein pyhimmässä sijaitsivat kerubien peittämä kauttaaltaan kullalla
päällystetty liitonarkku, jossa oli kultainen, mannaa sisältävä astia ja Aaronin sauva, joka puhkesi
lehteen, sekä liiton taulut. (7) Liiton arkku merkitsi aivan erityisesti Jumalan ja ihmisen
kohtaamispaikkaa.
Olennaisinta oli se, mitä pyhäkköteltassa tapahtui. Majan ulommassa osassa papit kävivät päivittäin.
He menivät sinne mukanaan syntiuhrin verta, joka oli uhrattu heidän itsensä ja kansan tahattomien
syntien takia.
Sisempään huoneeseen eli kaikkeinpyhimpään sai mennä vain ylimmäinen pappi ja hänkin
ainoastaan kerran vuodessa. Kyseessä oli suuri sovituspäivä, joka tunnetaan myös juutalaisten Jom
Kippur-juhlana.
Jumalan antaman säädöksen mukaan otettiin kaksi virheetöntä vuohipukkia. Toisen päälle niistä
laskettiin kansan synnit ja se karkotettiin kauas erämaahan. Näin havainnollistettiin sitä, miten kaus
Jumala siirtää meistä meidän syntimme.
Se ei kuitenkaan tapahtunut ilman toista vuohipukkia, joka uhrattiin kansan syntien sovittamiseksi.
Ylimmäinen pappi otti mukaansa tuon vuohipukin verta, meni kaikkein pyhimpään ja pirskotti
veren liitonarkun päälle. Näin toimitettiin israelilaisten kaikkien syntien sovitus.
Tämä tapahtuma on nyt heprealaiskirjeen kirjoittajan mielessä. Hän opettaa, että tällainen
jumalanpalvelus ei voi puhdistaa ihmistä muutoin kuin ulkonaisesti. Se puhdisti kyllä rituaalisesti
niin, että ihminen saattoi palvella Jumalaa ja osallistua jumalanpalvelukseen. Ihmisen sisintä,
omaatuntoa ja sydäntä se eivät kuitenkaan kyennyt puhdistamaan. Tällaisilla uhreilla oli ulkonainen
tehtävänsä samoin kuin ruokaan ja juomaan liittyvillä määräyksillä. Molemmat olivat voimassa vain
rajallisen ajan, siihen asti, kun pysyvä järjestys astuisi voimaan. Ja tämä pysyvä järjestys on nyt
astunut Jeesuksessa Kristuksessa voimaan.
2. Itsensä antava ylipappi
Heprealaiskirjeen kirjoittaja opettaa , että Kristus on ”meitä odottavan hyvän ylipappi” ja että hän
on jo tullut. ”Meitä odottavan hyvän ylipappi” on tarkalleen ”tulevien hyvien asioiden ylipappi”.
Tekstin muoto on hieman epävarma ja se voidaan kääntää joko 'tulevien' tai 'tapahtuneiden' tai
'syntyneiden' hyvien asioiden ylipappi, jolloin kohta tarkoittaisi sitä oikeaa ja pysyvää järjestystä eli
uutta liittoa, joka on jo astunut voimaan.
Joka tapauksessa heprealaiskirje tarkoittaa kaikkea sitä hyvää, mikä Mooseksen lain ja koko
”nykyisen” vanhan maailman kannalta on ”tulevaa hyvää”. Samalla kyse on jostakin, joka
Kristuksessa on jo läsnäolevaa ja totta, oikeastaan ainoaa ikuisesti ehdottoman totta. Kristuksessa
on siis tapahtunut ratkaiseva muutos verrattuna Moosekseen lakiin ja sen mukaan suoritettuun
alituiseen uhraamiseen.
Mikä tämä uusi, ihmeellinen todellisuus sitten on? Kyse on siitä, että Kristus on yhtäaikaa ylipappi
ja täydellinen syntiuhri. Johannes Kastajan sanoin hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois
maailman synnin.
Kristus on astunut sisään taivaalliseen kaikkeinpyhimpään, Pyhän Jumalan eteen mukanaan oma,
pyhä, täydellinen ja viaton verensä. Heprealaiskirjeen sanoin (8): ”Näin hän on kertakaikkisesti
täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.”
Kuuntele ja paina tarkoin sydämeesi kolme sanaa: 'kertakaikkisesti', 'ikiajoiksi' ja 'lunastuksen'.
Jeesus on tehnyt kertakaikkisesti (9) jotakin merkittävää. Se tarkoittaa, että mikään aikaisempi ei
ole voinut saada sitä aikaan. Kaikki aikaisempi Jumalan etsiminen ja palveleminen on ollut vajaata,
sen vaikutus on ulottunut vain ulkonaiseen. Heprealaiskirjeen kirjoittaja jatkaa: ”Jos jo pukkien ja
härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin
menoihin kelvolliseksi”.
Kertakaikkisesti tarkoittaa myös, ettei mikään jälkeenpäin tehtävä voi tuoda mitään lisää siihen,
mitä Jeesus on tehnyt. Kun Jeesus sanoi ristillä ”se on täytetty” se tarkoittaa, että hänen
uhrikuolemansa meidän puolestamme on täydellinen ja riittävä. Et voi siis lisätä siihen mitään etkä
ottaa siitä mitään pois.
Se tarkoittaa, ettei hyvä elämäsi tai ankara yrityksesi elää hyvää kristityn elämää tuo mitään siihen,
mitä Jeesus on jo tehnyt. Mutta eivät myöskään lankeemuksesi ja epäonnistumisesi kykene
ottamaan siitä mitään pois. Jeesuksen uhri puolestamme oli ja on kertakaikkinen!
Kirjoittaja sanoo myös, että se riittää ikiajoiksi (10). Oletko koskaan epäillyt sitä riittääkö armo
sinulle ja pääsetkö sinä taivaaseen? Ota tämä sana ikiajoiksi sydämeesi kuin ankkuriksi, tartu siihen,
jos epäilykset nostavat päätään. Jos Jumalan Sana vakuuttaa Jeesuksen teon riittävän ikiajoiksi se
varmasti pitää paikkansa. Psalminkirjoittaja kehottaa: ”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää
hänen armonsa.” Tuossa Psalmissa 136 toistuu peräti 26 kertaa sanat: ”Iäti kestää hänen armonsa.”
Mikä Jeesuksen teko sitten on kertakaikkinen ja ikiajoiksi riittävä? Hänen lunastustyönsä (11). Se,
että hän on ostanut sinut vapaaksi synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Hän on maksanut sinusta
täyden hinnan, nimittäin oman, pyhän kalliin sovintoverensä.
Vanhan liiton aikana ylimmäinen pappi meni siis kerran vuodessa ilmestysmajan
kaikkeinpyhimpään ja pirskotti siellä uhrieläimen verta armoistuimelle kansan syntien
sovittamiseksi. Kristus sen sijaan on kulkenut ilmestysmajaa suuremman ja täydellisemmän teltan
kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän
Jeesus, uuden liiton ylipappimme, on mennyt taivaallisen kaikkeinpyhimpään. Siellä Kristus on
vihmonut oman uhriverensä Jumalan edessä niin, että Jumalan pyhä viha kaikkea syntiä ja vääryyttä
vastaan on sovitettu.
Jumalan Isän sydän sykkii nyt Jeesuksen tähden armoa ja rakkautta. Me saamme lähestyä häntä
luottavammin kuin lapset hyvää isäänsä. Heprealaiskirje rohkaisee meitä: ”Astukaamme sen tähden
rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin
kun sitä tarvitsemme.” Hepr. 4:16
Heprealaiskirjeen kirjoittaja vertaa Jeesuksen lunastustekoa pukkien aikaansaamaan ulkonaiseen
puhdistukseen: ”kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla
hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän
omantuntomme kuoleman teoista.”
Jeesuksen veri puhdistaa meidät, ei vain ulkoisesti vaan myös sisältä. Se pesee puhtaaksi syntisen
sydämemme ja tahrautuneen omantuntomme. Meidän ei tarvitse kuunnella sen enempää
omantuntomme kuin siulunvihollisenkaan syytöksiä vaan saamme uskoa itsemme Jumalan
rakkaiksi, armosta osallisiksi lapsiksi.
Apostolien teot opettaa meille 15. luvussa, miten meidän sydämemme puhdistetaan uskolla (12)
(Apt. 15:9). Usko tarkoittaa juuri sitä, että me uskomme ja tartumme Jumalan sanojen lupauksiin
tarttumista. Pelastavaa ja puhdistavaa uskoa on se, kun tartumme vaikkapa juuri tähän sanaan:
”hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista”. (13)
Heprealaiskirje muistuttaa: ”Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa
vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin
saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.” Me odotamme iankaikkista perintöä ja samalla
saamme elää sitä uskon kautta todeksi jo nyt.
3. Uuden ilmestysmajan ihmeet
Sanoin alussa, että ilmestysmajaan liittyi kolme ihmeellistä asiaa: Jumala asui siinä, hän ilmoitti
kirkkautensa ja oli kohdattavissa sekä puhui kansalleen. Kristillinen seurakunta on nyt se
ilmestysmaja, missä Jumala asuu.
Kuten ilmestysmaja myös seurakunta on usein vaatimaton ulkonaisesti. Kuitenkin Herra itse on
seurakuntansa keskellä Sanassaan sekä kasteen ja ehtoollisen sakramentissaan. Hänet voi löytää
näissä armonvälineissä, kuten niitä kutsumme, aivan kuten hän oli kohdattavissa kerran
ilmestysmajassa. Ihmeellistä on se, että kun vietämme täällä monelle tuttua messuamme saamme
samalla olla osallisia taivaassa vietettävästä jumalanpalveluksesta.
Jumala myös puhuu meille Sanassaan aivan kuten hän ilmoitti itsensä kerran kansalleen. Kansa
kokoontui kuulemaan, mitä Herra oli puhunut Mooseksen kautta. Myös me tahdomme kuulla mitä
hän puhuu meille. Siksi me tulemme säännöllisesti sanankuuloon ja kokoonnumme ehkä myös
Raamattupiiriin tai vastaavaan. On hyvä varata aikaa Sanan tutkimiselle myös arjen keskellä
kotona.
Edelleen Jumala ilmaisee seurakunnassa kirkkautensa vaikka sitä ei voikaan havaita luonnollisin
aistein. Aivan kuten ilmestysmajan kauneuden saattoi nähdä vain sisältä myös Jumalan
todellisuuden voi nähdä ainoastaan se, joka on kasteen ja uskon kautta astunut sisälle Kristukseen.
Jumalan kirkkaus paistaa yhä Raamatussa ja ihmiseksi tulleessa Sanassa, Jeesuksessa. Jumalan
sanasta saamme oppia näkemään Jeesuksen ja myös hänen huoneensa ihanuutta yhä enemmän.
Puhuessaan siitä, miten Jeesuksen veri puhdistaa omantuntomme kuoleman teoista kirjoittaja jatkaa
vielä jotakin tärkeää: ”niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” (14)
Jeesus ei kuollut puolestamme, jotta jäisimme tyytyväisinä vain olemaan ja odottamaan hänen
iankaikkista perintöään. Hän kuoli, jotta eläisimme täällä hänen kunniakseen Jumalaa kiittäen ja
lähimmäistämme palvellen.
Uuden liiton pyhäkössä eli Jumalan seurakunnassa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä.
Ilmestysmaja opettaa meille, että kukaan ei ole niin pieni tai huono, etteikö Jumala voisi ja tahtoisi
käyttää häntä. Ajattelepa vaikka millä hienot kudotut kankaat olisi saatu kiinnitettyä, ellei olisi ollut
seinälautoja, tukipuita, jalustoja, koukkuja, renkaita jne.
Joko sinä tiedät ja olet ottanut oman paikkasi, missä saat toimittaa kiitosuhriasi Jumalalle?
Konkreettisia ja akuutteja tarpeita esim täällä Luther-talolla on tällä hetkellä pyhäkoulunopettajat.
Miehiä toivottaisiin aivan erityisesti mukaan mutta lisää naisiakin otetaan ilolla vastaan. Ellemme
saa opettajia lisää, on vaarana, että joudumme harventamaan pyhäkoulua joka toinen sunnuntai
pidettäväksi. Enkä millään jaksa uskoa, että se olisi Vapahtajamme tahto, moittihan hän päinvastoin
opetuslapsiaan, kun he eivät meinanneet päästää lapsia hänen luokseen.
Ellet ole aiemmin pitänyt pyhäkoulua ja arkailet siksi haluan sanoa, että se ei ole mikään este. Voit
ensin tutustua pyhäkoulun käytäntöihin toisen opettajan rinnalla ja saat myös opastusta asiaan.
Tänään olemme saaneet kurkistaa ilmestysmajaan ja sen antamien esikuvien kautta kasvaa
Herramme tuntemisessa. Kiitämme ja ylistämme uuden liiton ilmestymajana eli seurakuntana
kaikkivaltiasta Jumalaa siitä, että hän antoi ainoan Poikansa syntyä ihmiseksi, kärsiä ja kuolla
meidän syntiemme kertakaikkiseksi ja ikiajoiksi riittäväksi sovitukseksi.
Haluan päättää Johanneksen evankeliumin 1. luvun ylistykseen:
”Sana tuli lihaksi ja asui (telttaili) meidän keskellämme. (15)
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. (16)
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (17)” Joh 1:14