Media­kirjasto

Jumala ja materia

18.4.2019 ⟩ Turku ⟩ Timo Nisula

Kokoelmat: Turun Lutherin kirkon saarnat

Kiirastorstain saarna TLK:lla: avaruuden muukalaisia, palavia katedraaleja, elevaatiota, genufleksiota, kuolemattomuuden lääkettä ja ikuiset häät. Eiköhän ole parempi nyt lukea koko juttu...

**

Luuk. 22: 14-22

Kun olin pieni koulupoika, asuin maalla eikä maalla ollut paljon harrastuksia. Niitä piti keksiä itse lisää. Koska pidin kirjoista (ja etenkin skiensefiktion –kirjoista), yksi harrastukseni oli leikkiä kotona kirjastotätiä. Tein siis kodin kirjahyllyn kirjoista mekaanisella kirjoituskoneella kortiston, yhden kortin yhdestä kirjasta kerrallaan.

Tämä kaikki tapahtui siis siihen aikaan kun Quirinius oli Syyrian käskynhaltija, miekat olivat pronssia, väreistä oli keksitty vain musta ja valkea ja televisiossa näkyi vuoron perään vain kaksi televisiokanavaa eikä mainoksia ollut olemassakaan.

Harrastukseni myötä mielikuviini valikoitui joukko erityisen kiehtovia kirjoja, lähinnä nimen perusteella. Yksi niistä oli kuvitettu tietoteos Avaruuden muukalaisia, tietenkin.

Mutta kiirastorstai-iltaan eniten liittyi kirja, jonka nimi oli minusta myös puhdasta skiensefiktionia, jylhän yksinkertainen ja silti arvoituksellinen. Sen oli kirjoittanut Erwin Metzke-niminen saksalainen mies. Kirjan nimi oli Jumala ja materia. Minusta tuo yhdistelmä oli jotenkin jännittävä ja kummallinen. En ollut koskaan nähnyt Jumalaa vaikka olin jo 12 vuotta vanha ja olin oppinut, että Jumala on aineeton, ikuinen ja ajaton. Mitä tekemistä hänellä olisi materian kanssa? Materia on soraa, multaa, lihaa, puuta, ullakolla hiljaa kellastuvia lehtiä, vuosikymmenien kuluessa maahan vajoavia taloja. Jumala taas asuu tähtein tuolla puolen ja häntä voi koskettaa vain illan tullen, silmät kiinni, äänettä kuiskatuilla ajatuksilla.

Erwin Metzken Jumala ja materia oli alakoululaiselle vähän haastavaa tekstiä, eikä siinä liioin ollut kuvia. Otin uudestaan käteeni Avaruuden muukalaiset.

Tällä viikolla Erwin Metzken Jumala ja materia tuli uudestaan mieleeni. Pakotin itseni katsomaan tuskallisia kuvia palavasta kirkosta ja ajattelin, miten 1100-luvulla keskiaikaisten kristittyjen rakentama kaunis domus on selvinnyt aina tähän asti kaikesta, jopa Ranskan vallankumouksesta ja Adolf Hitlerin sodasta, mutta on nyt tuhon partaalla tumpeloremonttimiesten tähden.
Mutta varsinainen piina alkoi, kun kuulin ja luin miten monet kristityt suhtautuivat tuohon Jumalan materian tuhoon. Monet sanoivat, että se oli vain katoavaa ainetta, kiviä, puuta, pronssia, lyijyä. Jumala on näkymätön ja Pyhä Henki asuu sydämissä. ”Mitä tekemistä on Jumalalla ja materialla, hyvä kun paloi, mokoma turistien kansoittama kivikasa.”

Rakas ystävä, kiirastorstai-illan kristitty. Jeesus on eri mieltä.

Jeesus on niin eri mieltä kuin voi eri mieltä olla.

“JUMALA EI TAHDO OLLA IHMISTEN KANSSA TEKEMISISSÄ MITENKÄÄN MUUTEN”

Jeesus käskee oppilaitaan opettamaan aina maailman loppuun asti hänen ulkonaisia sanojaan, kastamaan ihmisiä vettä valuttamalla ja syömään kädestä käteen kiertävällä leivällä ja juomaan uuden liiton verta yhteisestä maljasta.

Totta vieköön, Jumala itse syntyy rään ja sotkun keskelle sätkiväksi ihmislapseksi juomaan autuaan neitsyt Marian rintamaitoa, kävelee, hikoilee, nukkuu, vuotaa verta, kuolee ristille naulattuna. Jumala sitoutuu materiaan, pukeutuu lihaan, naulataan puuhun, antaa itsensä leivässä ja viinissä, leivän ja viinin alla, leivän ja viinin kanssa.

Älä etsi Jumalan hyvyyttä ja totuutta äänettä ja sanoitta ja silmät kiinni. Päinvastoin, rakas ihminen! Etsi Jumalan hyvyyttä ja totuutta silkalla Raamatun suomella, äitisi opettamista lauluista joissa kerrotaan Jeesuksesta; etsi ja löydä kylki kyljessä seurakunnasta, 60-luvun kaupunkikirkosta, keskiaikaisesta katedraalista, etsi Jumala, joka on luvannut olla kiinni ja tartuttavissa materiassa.

Olet juuri tänään Martti Lutherin mukaan nimetyssä kirkossa. Luther, tuo äkkiväärä puhdistajamunkki, sanoi siekailematta Schmalkaldin opinkohdissa jopa näin:

Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa millään muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien välityksellä. Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä.

Siksi tänäkin iltana otamme vakavasti Vapahtajan asetussanat, kun vietämme hänen ihmeellisten tekojensa muistoa ja ehtoollisen kiitosateriaa eli eukaristiaa. Olemme evankeliumista ja sitten opettajiltamme vastaanottaneet ehtoollista koskevat pelastustotuudet. Tiedämme sanat, jotka Kristus lausui yläsalissa juuri ennen suurta sovituskuolemaansa. Niiden sanojen kautta ja niiden kanssa siunaamme tänään yksinkertaisen materian, öylätit ja viinin, ja asetussanojen ja ehtoollisrukouksen jälkeen ei alttarilla enää ole vain halpoja leivänpaloja ja tilkkanen väkevää viiniä, vaan itse Herramme on läsnä.

LEX ORANDI

Ehtoollisliturgiassa monet asiat opettavat ja alleviivaavat tätä uskontotuutta. Lausuessaan asetussanoja pappi kohottaa leivän ja maljan. Sitä sanotaan elevaatioksi eli kohottamiseksi. Kristus on läsnä, vaiti kaikki palvokaamme!

Samoin pappi polvistuu asetussanoja lausuessaan Herransa edessä. Kun ehtoolliselle valmistautuvat toivottavat toisilleen rauhaa, he tekevät sen nimenomaan läsnäolevan ja kuoleman voittaneen Herran rauhaa toivottaen, joka on jo heidän keskellään. Kun otat vastaan leivän ja viinin, voit kunnioittaa kuningasta tekemällä ristinmerkin.

Otamme vakavasti sen, että tänä iltanakin Jumala sitoutuu materiaan. Lutherin kirkolla, kuten muissa luterilaisissa yhteisöissä, pidetään huolta siitä, että ehtoolliselle tulija varmasti saa siunatut ehtoollisaineet, joiden yli asetussanat on lausuttu. En täydennä huolimattomasti vähän lisää öylättejä vaan siunatut pidetään erillään siunaamattomien leipäastiasta. Myös ehtoollisen jälkeen otamme ehtoollisenvieton vakavasti. Siunatut leivät ja viini pyritään aina kuluttamaan loppuun jumalanpalveluksen aikana. Jos tämä ei onnistu, avustajat nauttivat muutamat ylijääneet leivät sakastissa heti messun jälkeen. Jos viiniä jää paljon, suntio käy kaatamassa siunatun viinin kirkon kivijalkaan.

Jumala ei pakene materiaa vaan astuu siihen. Jumala ei ole materian takana vaan siunaa sen ja on siinä läsnä. Kun juhlit viikonlopun aikana pääsiäistä, juhlit Jumalaa, joka syntyi todella ihmiseksi, ja todella kuoli, ja joka nousi todella kuolleista, ei väräjävänä haamuna vaan käsinkosketeltavana kirkkautena.

KAIKKI OLI HEILLE YHTEISTÄ

Kristittyjen ehtoollisenvietto on lahja, jossa Jumala lahjoittaa itsensä todellisella tavalla meidän käsiimme. Läsnäoleva Herra on sinulle tänään syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus.

Mutta kristittyjen ehtoollisenvietto myös saa aikaan asioita. Ehtoollisrukouksessa pyydetään, että Isä yhdistäisi meidät Poikaan ja toisiimme. Rakkaat ystävät, me pyydämme kohta todella, että Isä auttaisi meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi Kristuksessa, hänelle kiitokseksi ja kunniaksi.

Ehtoollisateria siunaa sinua siis niin, että se hellittää ja hellyttää kätesi sovintoon ja rauhaan toista kristittyä kohtaan. Se avaa kätesi palvelemaan ja auttamaan. Eikä tämä ole mitään papillista hömppää vaan silkka raamatullinen totuus, kai kuulit, mitä Luukas kirjoitti tänään myös:

Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.

Korinttilaiskirjeessä apostoli julmistelee ankarasti itseriittoisille Korintin vauraille, koska heidän messuissaan köyhät pysyvät köyhinä ja nälkäisinä, rikkailla taas on aina mukavat herkut ja rahaa riittää.

HÄN REPÄISEE POIS VERHON

Mutta parasta ehtoollisessa on, että se poikkeaa yhdellä tavalla kaikista tämän elämän juhla-aterioista ja ruokailuista. Ehtoollinen evästää tulevaan ja iankaikkiseen elämään. Kun polvistut Herran aterialle, otat salatulla tavalla osaa Jumalan kaupungin juhlaan. Tässä ajassa sairaudet tulevat ja menevät, ja saat niihin erilaisia lääkkeitä, joista jotkut auttavat, toiset eivät. Yksikään hyvä ja taitava lääkäri ei voi parantaa sinua siitä taudista, joka kerran johtaa kuolemaan.

Ja on sittenkin yksi, paras ja taitavin, ja hänen lääkettään, kuolemattomuuden lääkettä, saat maistaa tänään kiirastorstain ehtoollisella. Piispa Ignatios kirjoittaa heti Uuden testamentin tekstin kannoilla näin:

Te tulette armossa koolle yhdessä uskossa ja Jeesuksessa Kristuksessa [...] ja murratte yhtä ainoaa leipää, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jonka vaikutuksesta emme kuole, vaan elämme ikuisesti Jeesuksessa Kristuksessa.

Saat iloiten syödä ruokiasi ja juoda viinejäsi tässä ajassa ja siunata ne pöytärukouksilla. Mutta vain yksi ainoa ateria on pito, jossa jo nyt, kuin verhon takana, olet Kuninkaan pöydässä. Kerran väistyvät hämärän verhot ja hääjuhla alkaa.

Sinä päivänä sanotaan:
”Tämä on meidän Jumalamme!
Häneen me panimme toivomme,
ja hän pelasti meidät.
Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme,
iloitkaamme ja riemuitkaamme!